Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois

Viime yö meni taas valvoen, aamulla vasta sain unen.. Supisteluja ja baabella partyparty, liikkeet niin isoja niinkuin alkaa vauvakin olemaan, nyt kun hän on päättänyt pysyä väärinpäin tuolla (siis pää ylhäällä) niin tuntuu tosi kovin ylävatsalla aina kun koittaa kääntyä johonkin suuntaan.

Tänään saapui postissa tilaamani kolme muumibodya ja yksi paita, kun alunalkaen päätin baaben puolesta että hänestä tulee muumifani.
Nyt meillä on muumia; kaksi toppahaalaria, yksi jumpsuit, viisi bodya, paita, housut, leikkialusta ja -kaari ja lakanoita ja vaippoja.
Kunnes törmäsin nalle puh juttuihin; joita sitten kertyi sisustuspuolelle; kylpyamme, soiva potta, tauluja (tulee koko ajan lisää), pehmoleluja, pehmeä kirja ja lasten naulakko.
Ja kun baabe on sen ikäinen että pystyy kertomaan mistä pitää ja mistä ei, niin varmaan molemmat on viimeisinä listalla :D

Tänään ollaan oltu kultsin kanssa koko päivä kotona, mä olin ihan loppu valvotun yön jälkeen ja taisi tuolla toisella olla hieman heikko olo eilisistä pippaloista työkavereitten kanssa :) Kyllä hän kaupassa kävi, muuten vain makoiltu sohvalla ja yhdessä laitettiin ruokaa.

Huomenna on ultra, jossa tehdään painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikkoja tulee täyteen 36 ♥ Alkaa olla jo niin loppupuolella, että alkaa hieman jännittää että mitä onkaan vastassa. Ja onhan se synnytys useammankin viikon pyörinyt mielessä, viimeksi neuvolassa oli väärinpäin kuten edelleenkin, niin puhuttiin sektiosta ja alatiesynnytyksestä. Alakautta haluaisin, mutta katsoo nyt mitä baabe haluaa :)¨

:D

Valvottuja öitä en takaisin mä saa

Ihanaa syksyn aikaa :) Ilmat on viilentyny sen verran että massun kanssa ei ole niin tuskaisen kuuma koko ajan, vaikka muuten olenkin aika kypsä jo tähän..

Tiistaina on painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikolla 33 painoarvio oli 2100, tiistaina on viikkoja tasan 36. Mua ei haittaisi yhtään vaikka tämä rääpäle päättäisi tulla viikon tai pari etuajassa, kunhan on terve. Edellisyö meni jälleen valvoessa, puoli neljän aikaan nukahdin sohvalle josta heräsin viideltä kun baabe potkaisi kylkiluihin. Liikkeet alkaa olemaan niin isoja, että herää aina kun vauva tekee rajumman liikkeen. Nukuin sohvalla vielä kuudesta puoli yhdeksään pätkittäin ja sitten kun kello oli sen verran että olisi järkevää nousta ylös, niin supistelu ja möyriminen loppui kuin seinään.

Viime yö meni huomattavasti paremmin, sain nukuttua sängyssä vaikka muutaman kerran heräsin.

Mies on työkavereitten kanssa virkistäytymässä (luetaan; ryyppäämässä ja saunomassa) joten me ollaan koko päivä vietetty masukaverin kanssa kaksin. Telkkarista ei tule päivisin siis mitään järkevää, tänään katsoin Ville Vallaton elokuvan, joka oli aika hauska. The Voice Kids myös tuli katsottua ja nyt tossa taustalla pyörii Client List. Käytiin myös vähän kävelemässä ulkona. Hyvä ystäväni istui muutaman tunnin seuranani, joten ei ihan yksinäistä ole ollut :)

Nyt olen sytytellyt kämpän täyteen kynttilöitä niin kuin melkein joka ilta. Ihanan tunnelmallista ja paljon kivempi olla kuin jossain kirkkaassa lampun loisteessa. 

Mieli menneisyyttä peittelee, tahtoen jotain uutta,

jotain parempaa.

Sinuun kun kiinni tuun, silloin unohdan muun.

Elän kosketuksesta ja siitä ajatuksesta kun toinen jaksaa odottaa.

Täytyn kaipauksesta, sen hetken odotuksesta, kun toinen viereen haluaa.

Ehdoitta siihen jään, saat minut riittämään.

Elän kosketuksesta.

♥

Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet, ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet

Ystävyys- ja kummimietteitä..

Kertoessani raskausuutisen parhaille ystävilleni, he olivat innoissaan koska tiesivät että tämä on juuri sitä mitä minä haluan. He kuuntelivat hehkutustani vauvajutuista ja vauvan tulosta, mutta en missään vaiheessa myöskään unohtanut kysyä miten heillä menee.

Nyt on itsestään selvää että minä olen se pallomahainen kaveri joka hengästyy portaissa ja on väsynyt, en edes muista koska viimeksi joku olisi kysynyt, että "tuletko käymään kahvilla" tai "me mennään kaupungille, tuletko mukaan?". Ja kun kutsun meille kahvittelijoita piristämään tylsiä päiviäni, kaikilla on aina muuta tekemistä. Mikä on muuttunut, sekö etten mahdu koon 32 vaatteisiin enää, vai se, että meidän koti näyttää lastenhuoneineen siltä, että täällä asuu perhe?

Kyllä on jäänyt harmittamaan se, että ystävyyssuhteet katoavat, yläaste- ja ammattikouluaikoina vaihdetut lupaukset "pidetään aina yhteyttä" on hukkunut jonnekin työvuorolistojen ja arkikiireiden keskelle.

Kun mieheni kanssa mietimme lapselle kummeja, olimme yhtä mieltä ketä pyydetään kummeiksi, nyt molemmille on kuitenkin tullut epävarmuus. Jos tulevilla kummeilla ei riitä into pitää yhteyttä meihin, niin pitäisikö hän yhteyttä kummilapseensa, ja haluammeko lapsellemme kummin joka on muuttumassa meille vieraaksi?

Itse en ole nähnyt kahta kummeistani oikeastaan koskaan. He olivat vanhempieni hyviä ystäviä, mutta muuttivat toiselle paikkakunnalle minun ollessa vauva. Yhtäkkiä eräänä päivänä muutama viikko sitten äitini soitti, että ehdinkö käymään hänen luona, kummisetäni on tullut käymään. Menin sitten tapaamaan tätä vierasta miestä, joka totesi huolettomasti että "on siitä varmaan kymmenen vuotta kun ollaan viimeksi nähty!". En osannut puhua tälle miehelle mitään, kommentoin lyhyesti ja hieman ilkeästikin hänen tarinoitaan ja mietin että mitä näytelmää hän nyt yrittää pyörittää. Vaivautuneena istuin äitini uudella sohvalla kahvikuppi kädessäni ja kuuntelin kun hän puhui pojistaan (mistä hemmetistä minä hänen poikiaan muistaisin, olen toki nähnyt kuvia kun he olivat ristiäisissäni), tunsin suurta pettymystä kun hän naureskeli että pitäisikö pitää enemmän yhteyttä. Hän puhui entisestä vaimostaan joka on kummitätini. No, hänet taisin tavata kerran, ristiäisissäni. Sanoinkin, että mulla ei  ole aikomustakaan alkaa pitää yhteyttä kumpaankaan nyt, jos heitä se viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ei ole pätkääkään kiinnostanut.

Kaikki kummini asuvat kaukana, ja näen heistä tasan yhtä silloin tällöin, eikä hänkään pidä mitään yhteyttä minuun. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja muutetaan kauemmas, niin loppuuko ystävyyssuhteet siihen kun astuu kaupungin rajan yli?

Omalle lapselleni haluan sellaiset kummit, jotka haluavat olla lapseni kummeja. Toivon, että osaamme valita ihmiset, jotka eivät unohda kummilastaan vaikka muuttaisivat muualle tai lakkaisivat pitämättä yhteyttä minuun tai mieheeni.

SYKSY ♥

Anna mun säilyttää se voima mun sisällä, se sama voima ku isällä.

Viikot kuluu ja olo on ku norsulla.. Ei mulla missään muualla mitään ylimäärästä ole (luojan kiitos) mutta toi maha on ku rantapallo.. Viikkoja tänään 35, viikon päästä synnytystapa-arvio :)

Olen kyllä niin kypsä jo tähän massuun, nukkuminen on huonoa kun joka asennossa sattuu johonkin. Viime aikoina jotain ihme liitoskipuja nivusten ja alavatsan seudulla ja aina kun kääntää kylkeä niin on baaben joku räpylä jumissa jossain välissä, useimmiten kylkiluissa. Nyt hän on vielä keksinyt ympäri kääntymisen ja on köllötelly pari viime viikkoa väärinpäin, eli pää ylöspäin ja istuminenkin tuntuu tukalalta kun pää tuntuu tulevan läpi ylävatsalta..

Lisäksi kaikki on paljon hankalampaa (ihmisenä jolla ei ikinä ole ollut vatsan seudulla mitään ylimääräistä tämä tuntuu tosi oudolta), kumartumisesta en voi haaveillakaan ja jos haluan sukat jalkaan niin pitää käydä istumaan. Housujen pukeminen myös hieman hankalaa, vauvan asennosta riippuen. Ja kun pudotan jotain lattialle niin sen ylös saaminen on oikea taidon näyte, puolittainen kyykistyminen/kumartuminen ja ihme ähkiminen että pääsen vielä ylöskin.

Olen aina ihmetellyt kun elokuvissa viimeisillään raskaana olevat naiset pomppaavat suoraan selinmakuulta istualleen synnytyksen käynnistyessä (sehän tapahtuu elokuvissa melkein aina niin, jos ei sitten lapsivedet mene keskellä katua), mun vatsalihaksista, tai siitä mitä niistä on jäljellä, ei olisi moiseen suoritukseen. Muutama viikko sitten se onnistui juuri niinkuin elokuvissa, tuli kipeä supistus ja ponkaisin totta tosiaan istumaan. Edellisyönä supisti niin taiteilin minuutin verran itseäni istuma-asentoon peittojen ja asentoa tukevien tyynyjen keskeltä.

Jos nyt joku kysyisi mikä raskaudessa on parasta, vastaisin että ne hetket kun mihinkään ei satu ja olo on "normaali", alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin vuoksi huimaaminen on ollut yleistä viime aikoina ja hiukan pidemmän ajan kun on syömättä niin on voimat aivan pois, eikä jaksa tehdä oikeastaan mitään, ainakaan pystyasennossa olla pitkään. Alkuraskaudessa olisin hehkuttanut vauvan potkuja, jotka nyt eivät tunnu potkuilta kun baabe on niin iso että joka liike tuntuu maanjäristykseltä :D

Onnellinen olen siitä että ilmat on viilentyny jonkin verran, koko kesän ajan ollut hieman tunkkainen olo.. Portaiden kiipeäminen ei sovi mun kunnolle ollenkaan, kotiin toiseen kerrokseen tuntuu olevan melkein kilometri ja kun menen äitini luokse joka asuu kolmannessa kerroksessa, niin läähätän kuin olisin kiivennyt 15 kerrosta.

Tänään on ollut hieman huono olo, leivoin korvapuusteja ja pikkupullia pari pellillistä ja pari koneellista pyykkiäkin tuli pestyä, muuten en ole mitään järkevää saanut aikaiseksi. Ja nyt vielä vitutukseen poistin facebookista turhia kavereita siis sellaisia joita en edes (enää) tunne ja jotka eivät minkäänlaista yhteyttä pidä, vielä olisi karsittavaa, vaikka viitisenkymmentä jo lähti.

34+2 ♥

35 ♥

You deserve to be with somebody who makes you happy

Ihanat ystäväni olivat järjestäneet vauvakutsut minulle! :) Keskiviikkona mieheni tuli töistä iltapäivällä ja puhui jostain lamppujen ostamisesta. Löytyyhän kaupungistame Tarjoustalo ja Talouspörssi, mutta hän halusi ehdottomasti lähte naapurikuntaan ja siellä vastusteluistani huolimatta piti kahvitella ja hengailla kaupassa vaikka miten kauan. Kun päästiin kotiin, siellä oli joka paikassa koristeita, ja paikalla mummit, kummit ja ystäviä tuvan täydeltä :) Olin ihan pihalla ja näytin kuulemma peuralta ajovaloissa, onnistunut yllätys! :)

Kun olin toipunut hämmästyksestäni, sain avata lahjoja, joita oli paljon ja kaikki tarpeellista!

• "Baaben synttäribingo" eli toisin sanoen yksi ystävistäni oli askarrellut kartongille kalenterimaisesti lokakuun, merkannut siihen lasketun ajan ja sitten jokaisen piti merkata siihen arvaus vauvan syntymäpäivästä, -pituudesta ja -painosta. Nyt odotellaan kuka osuu lähimmäksi :)
• Kylpyamme
• Lahjakortti TOK-liikkeisiin
• Lahjakortti tulevia kuvauksia varten (1v, 2v....)
• Leikkialusta lelukaarilla
• Minun Kirjani eli kirja, johon täytetään lapsesta aina syntymästä 18-vuotissyntymäpäivään asti
• Pehmolelu
• Sauvasekoitin/-kone, jolla voi tehdä itse soseet yms
• Sitteri
• Syöttötuoli 
• Vaippakakku, jonka mukana oli paljon paljon vaippoja, herkkuja minulle ja maitokorviketta
• Äitiyspakkauksen laatikko, joka oli vuorattu kankailla ensisängyksi ja joka oli täynnä tavaraa: vaippoja, tuttipulloja, lakana, pussilakanasetti, purulelu, puhdistuspyyhkeitä, liivinsuojia, maidonkerääjä, hammasharja, puhdistusvaahtoa, vauvaöljyä, vanupuikkoja, tutti ketjun kera ja nuku hyvin -seinäkoriste

Sitten päästiin ruokapöydän ääreen, tarjolla oli karjalanpiirakoita, munavoita, pitsaa, keksejä, omenapiirakkaa, vaniljakastiketta, karkkeja, sipsejä sekä jotta minä pääsisin juhlatunnelmaan, sain päärynäsiideripullon, tosin se oli täytetty päärynämehulla :D Ja tietysti kahvia ja limppareita.

Ruokailun jälkeen oli ohjelmaa, arvattiin vauvakuvista että ketä vieraista esiintyy missäkin kuvassa, tietokilpailu lapsuudestani, jutskailtiin ketä on ollut isoin ja ketä pienin syntyessään, sitten leikattiin langasta pätkiä arvioiden masun ympärysmittaa, ja kaikista pahin, mun silmät sidottiin ja syötettiin pilttejä, mun piti arvata mikä maku on kyseessä. Hyi kauheeta, kuningatar ja mango olivat hyviä, kun taas makaroonilaatikko ja kalasose aivan järkyttäviä :D

KIITOS upeista juhlista rakkaille ystävilleni!! ♥

♥

Vauvakutsuista lisää ystäväni blogissa: http://liddda.blogspot.fi/2013/08/vaippoja-serpentiinia-ja-pahanmakuisia.html

Älä kato mun historiaa, koska en oo ollut siellä pitkään aikaan.

Hihiii viikkoja kertynyt 31+1! ♥ En ole aikoihin kirjoitellut, en vaan ole saanut aikaiseksi..

Päivät ovat hieman pitkiä ja tylsiä kun mies on töissä, mutta onneksi kohta baabe pelastaa päiväni :) Täällä alkaa olla kaikki valmista, kylpyamme vielä on hankinnoissa ja sitten puuttuukin enää vauva. Koko ajan tulee kaikkea pientä mieleen mitä voisi ostaa ja hankkia :)
Viikonloppuna olin ystävieni häissä jotka itse paritin aikoinaan :)
Olen töissä vielä kolme viikkoa, sitten jäänkin lomalle.. Lauantaina yövuorossa asiakas ihmetteli "miten sä voit olla töissä kun sä olet raskaana?" - no, mitäs siihenkin sitten vastaa, eihän raskaus mikään sairaus ole.. Eli kuusi yötä vielä valvottavana niin sitten saan opetella jonkun sortin unirytmiä, mikä tietystikin muuttuu vauvan mukaan, mutta tällä hetkellä kun molempien työt painottuu iltaan ja yöhön niin ei oikein ikinä pääse ajoissa nukkumaan.

Yksin ollessani eräänä päivänä mietin kuinka paljon olen onnistunut aikoinaan pilaamaan, lapsellisuuttani ja tyhmyyttäni, ja en voi todeta muuta kuin että vituttaa kun niin helposti voi pilata jotain niin arvokasta ja tärkeää. Ei auta enää anteeksipyynnöt tai vaikka kuinka monta yötä valvoisin, kerran menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. En olisi ollut valmis luopumaan mistään, mutta oman tyhmyyteni takia menetin kaiken. Enkä pelkästään oman tyhmyyteni, mutta en tiedä merkitseekö se. Antaisin mitä vaan jos voisin saada takaisin sen ystävyyden, voiko olla totta että hän josta joskus niin paljon välitin, on valmis unohtamaan kaiken mitä joskus oli, niin hienon ystävyyden.

Onneksi kuitenkin vauva syntyy kohta niin ei ole niin yksinäinen olo, mutta jos ikinä milloinkaan voisin mitään menneisyydessä muuttaa niin haluaisin sen ystävyyden takaisin, koska mikään  ei ole koskaan merkinnyt niin paljoa.

Jospa sitä kehittäisi itselleen välipalaa, en viitsi laittaa ruokaa vielä kun en tiedä mihin aikaan kultsi pääsee töistä. Ja pyykit voisi laittaa kuivumaan ja astianpesukoneen tyhjentää, siinä on tekemistä taas pariksikymmeneksi minuutiksi. Sitten löydän itseni sohvalta lehti kädessä että mitäs nyt kuuluisi tehdä..

Älä kato mun historiaa,

koska en oo ollut siellä pitkään aikaan,

se kummittelee mun maailmaa,

voin kertoo, et haluisin sen melkein vaihtaa.

Ei tule niin pimeää, ettet minua nää

"Jos sä pyydät mä tuun, jätän pois kaiken muun,

kai vielä muistat,

kun kutsut, saavun ovesi taas,

jos päiväsi pimenee, tähdistä valoja teen

kai vielä muistat,

sun vuokses kierrän ympäri maan"

 ♥

I love my friends ♥

Pienen pieni päivitystauko ollut.. Nyt kuitenkin tartuin taas tietokoneeseen!
Yksinäinen ja tylsä päivä ollut, mies on töissä klo 15-01 ja mä istun kotona yksinäni ja kokoan palapelejä.. Olin viikonloppuna molemmat yöt töissä, ja ei kyllä montaa vuoroa enää jaksa noita yötöitä, eilen oli krapulaa vastaava olotila, makasin koko päivän ja tänään ollut kans ihan pihalla, ei jaksa mitään tehdä. Huomenna sitten reippaampana, suunnitelmissa imurointi ja moppaus ainakin, ja varmaan käydään kääntymässä jossain esim Myllyssä ;)

Viime viikolla oltiin neuvolassa, masukaverilla kaikki hyvin, paitsi sydänääniä ei meinannut antaa kuunnella kun potki vain kuuntelulaitetta! Tosi kovaa hän jo potkiikin, ja nyt keksinyt uuden kivan jutun, kylkiluut! Oikealla puolella alimmat kylkiluut kosketusarat, tuntuu välillä siltä kuin joku raaja olisi niiden välissä tai jotain, täytyy istua ihan suorana kun painaa niihin sopivasti :D Sanoinkin että mahtaa vauvaa ketuttaa killua tuol pää alaspäin eikä pääse liikkuu ku jalka jumissa kylkiluitten välissä :D Okei, ehkä se ei ole ihan mahdollista mut siltä se tuntuu.

rv 26 ♥

Viime viikolla myös ystävien tapaamista, ja hiusten värjäystä, valokuvaamista ja miljoona pannullista kahvia! Vauvanvaatteita taas tullut lisää (ne varmaan lisääntyy keskenään tuolla laatikossa?), ei muuten mitään mut ei niitä ehdi käyttää edes kaikkia kun kasvaa niin nopeesti..

Ystäväni teki viime viikolla lehtijutun minusta ja elämänmuutoksistani viime aikoina, vauva, kihlaus, muutto.. Aloin sen jälkeen miettiä itsekin kaikkea tähän liittyvää, ja totean vain, että olen ihan älyttömän onnellinen, muiden mielipiteillä ei ole väliä ♥

Tänään on myös kulunut 7 vuotta siitä kun menetin ihmisen, jota eniten olen koskaan rakastanut. Rakas isäni nukkui pois kauniina heinäkuun aamuna vakavan sairauden uuvuttamana. Näiden seitsemän vuoden jälkeen vieläkin kun tapahtuu jotain merkittävää, mietin ensimmäisenä, mitä isäni sanoisi siihen. Vieläkin kun olen niin väsynyt etten jaksaisi kuin itkeä, toivon että isä olisi vierellä lohduttamassa, niinkuin lapsena ♥

"Mä puhun sulle aina silloin,

kun muut ei nää,

kun ikävä kasvaa niin suureks,

että sen alle jään"

♥