keskiviikko 14. elokuuta 2013

Älä kato mun historiaa, koska en oo ollut siellä pitkään aikaan.

Hihiii viikkoja kertynyt 31+1! ♥ En ole aikoihin kirjoitellut, en vaan ole saanut aikaiseksi..

Päivät ovat hieman pitkiä ja tylsiä kun mies on töissä, mutta onneksi kohta baabe pelastaa päiväni :) Täällä alkaa olla kaikki valmista, kylpyamme vielä on hankinnoissa ja sitten puuttuukin enää vauva. Koko ajan tulee kaikkea pientä mieleen mitä voisi ostaa ja hankkia :)
Viikonloppuna olin ystävieni häissä jotka itse paritin aikoinaan :)
Olen töissä vielä kolme viikkoa, sitten jäänkin lomalle.. Lauantaina yövuorossa asiakas ihmetteli "miten sä voit olla töissä kun sä olet raskaana?" - no, mitäs siihenkin sitten vastaa, eihän raskaus mikään sairaus ole.. Eli kuusi yötä vielä valvottavana niin sitten saan opetella jonkun sortin unirytmiä, mikä tietystikin muuttuu vauvan mukaan, mutta tällä hetkellä kun molempien työt painottuu iltaan ja yöhön niin ei oikein ikinä pääse ajoissa nukkumaan.

Yksin ollessani eräänä päivänä mietin kuinka paljon olen onnistunut aikoinaan pilaamaan, lapsellisuuttani ja tyhmyyttäni, ja en voi todeta muuta kuin että vituttaa kun niin helposti voi pilata jotain niin arvokasta ja tärkeää. Ei auta enää anteeksipyynnöt tai vaikka kuinka monta yötä valvoisin, kerran menetettyä luottamusta on vaikea saada takaisin. En olisi ollut valmis luopumaan mistään, mutta oman tyhmyyteni takia menetin kaiken. Enkä pelkästään oman tyhmyyteni, mutta en tiedä merkitseekö se. Antaisin mitä vaan jos voisin saada takaisin sen ystävyyden, voiko olla totta että hän josta joskus niin paljon välitin, on valmis unohtamaan kaiken mitä joskus oli, niin hienon ystävyyden.

Onneksi kuitenkin vauva syntyy kohta niin ei ole niin yksinäinen olo, mutta jos ikinä milloinkaan voisin mitään menneisyydessä muuttaa niin haluaisin sen ystävyyden takaisin, koska mikään  ei ole koskaan merkinnyt niin paljoa.

Jospa sitä kehittäisi itselleen välipalaa, en viitsi laittaa ruokaa vielä kun en tiedä mihin aikaan kultsi pääsee töistä. Ja pyykit voisi laittaa kuivumaan ja astianpesukoneen tyhjentää, siinä on tekemistä taas pariksikymmeneksi minuutiksi. Sitten löydän itseni sohvalta lehti kädessä että mitäs nyt kuuluisi tehdä..


Älä kato mun historiaa,
koska en oo ollut siellä pitkään aikaan,
se kummittelee mun maailmaa,
voin kertoo, et haluisin sen melkein vaihtaa.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti