Ei tule niin pimeää, ettet minua nää

"Jos sä pyydät mä tuun, jätän pois kaiken muun,

kai vielä muistat,

kun kutsut, saavun ovesi taas,

jos päiväsi pimenee, tähdistä valoja teen

kai vielä muistat,

sun vuokses kierrän ympäri maan"

 ♥

I love my friends ♥

Pienen pieni päivitystauko ollut.. Nyt kuitenkin tartuin taas tietokoneeseen!
Yksinäinen ja tylsä päivä ollut, mies on töissä klo 15-01 ja mä istun kotona yksinäni ja kokoan palapelejä.. Olin viikonloppuna molemmat yöt töissä, ja ei kyllä montaa vuoroa enää jaksa noita yötöitä, eilen oli krapulaa vastaava olotila, makasin koko päivän ja tänään ollut kans ihan pihalla, ei jaksa mitään tehdä. Huomenna sitten reippaampana, suunnitelmissa imurointi ja moppaus ainakin, ja varmaan käydään kääntymässä jossain esim Myllyssä ;)

Viime viikolla oltiin neuvolassa, masukaverilla kaikki hyvin, paitsi sydänääniä ei meinannut antaa kuunnella kun potki vain kuuntelulaitetta! Tosi kovaa hän jo potkiikin, ja nyt keksinyt uuden kivan jutun, kylkiluut! Oikealla puolella alimmat kylkiluut kosketusarat, tuntuu välillä siltä kuin joku raaja olisi niiden välissä tai jotain, täytyy istua ihan suorana kun painaa niihin sopivasti :D Sanoinkin että mahtaa vauvaa ketuttaa killua tuol pää alaspäin eikä pääse liikkuu ku jalka jumissa kylkiluitten välissä :D Okei, ehkä se ei ole ihan mahdollista mut siltä se tuntuu.

rv 26 ♥

Viime viikolla myös ystävien tapaamista, ja hiusten värjäystä, valokuvaamista ja miljoona pannullista kahvia! Vauvanvaatteita taas tullut lisää (ne varmaan lisääntyy keskenään tuolla laatikossa?), ei muuten mitään mut ei niitä ehdi käyttää edes kaikkia kun kasvaa niin nopeesti..

Ystäväni teki viime viikolla lehtijutun minusta ja elämänmuutoksistani viime aikoina, vauva, kihlaus, muutto.. Aloin sen jälkeen miettiä itsekin kaikkea tähän liittyvää, ja totean vain, että olen ihan älyttömän onnellinen, muiden mielipiteillä ei ole väliä ♥

Tänään on myös kulunut 7 vuotta siitä kun menetin ihmisen, jota eniten olen koskaan rakastanut. Rakas isäni nukkui pois kauniina heinäkuun aamuna vakavan sairauden uuvuttamana. Näiden seitsemän vuoden jälkeen vieläkin kun tapahtuu jotain merkittävää, mietin ensimmäisenä, mitä isäni sanoisi siihen. Vieläkin kun olen niin väsynyt etten jaksaisi kuin itkeä, toivon että isä olisi vierellä lohduttamassa, niinkuin lapsena ♥

"Mä puhun sulle aina silloin,

kun muut ei nää,

kun ikävä kasvaa niin suureks,

että sen alle jään"

♥