Anna mun säilyttää se voima mun sisällä, se sama voima ku isällä.

Viikot kuluu ja olo on ku norsulla.. Ei mulla missään muualla mitään ylimäärästä ole (luojan kiitos) mutta toi maha on ku rantapallo.. Viikkoja tänään 35, viikon päästä synnytystapa-arvio :)

Olen kyllä niin kypsä jo tähän massuun, nukkuminen on huonoa kun joka asennossa sattuu johonkin. Viime aikoina jotain ihme liitoskipuja nivusten ja alavatsan seudulla ja aina kun kääntää kylkeä niin on baaben joku räpylä jumissa jossain välissä, useimmiten kylkiluissa. Nyt hän on vielä keksinyt ympäri kääntymisen ja on köllötelly pari viime viikkoa väärinpäin, eli pää ylöspäin ja istuminenkin tuntuu tukalalta kun pää tuntuu tulevan läpi ylävatsalta..

Lisäksi kaikki on paljon hankalampaa (ihmisenä jolla ei ikinä ole ollut vatsan seudulla mitään ylimääräistä tämä tuntuu tosi oudolta), kumartumisesta en voi haaveillakaan ja jos haluan sukat jalkaan niin pitää käydä istumaan. Housujen pukeminen myös hieman hankalaa, vauvan asennosta riippuen. Ja kun pudotan jotain lattialle niin sen ylös saaminen on oikea taidon näyte, puolittainen kyykistyminen/kumartuminen ja ihme ähkiminen että pääsen vielä ylöskin.

Olen aina ihmetellyt kun elokuvissa viimeisillään raskaana olevat naiset pomppaavat suoraan selinmakuulta istualleen synnytyksen käynnistyessä (sehän tapahtuu elokuvissa melkein aina niin, jos ei sitten lapsivedet mene keskellä katua), mun vatsalihaksista, tai siitä mitä niistä on jäljellä, ei olisi moiseen suoritukseen. Muutama viikko sitten se onnistui juuri niinkuin elokuvissa, tuli kipeä supistus ja ponkaisin totta tosiaan istumaan. Edellisyönä supisti niin taiteilin minuutin verran itseäni istuma-asentoon peittojen ja asentoa tukevien tyynyjen keskeltä.

Jos nyt joku kysyisi mikä raskaudessa on parasta, vastaisin että ne hetket kun mihinkään ei satu ja olo on "normaali", alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin vuoksi huimaaminen on ollut yleistä viime aikoina ja hiukan pidemmän ajan kun on syömättä niin on voimat aivan pois, eikä jaksa tehdä oikeastaan mitään, ainakaan pystyasennossa olla pitkään. Alkuraskaudessa olisin hehkuttanut vauvan potkuja, jotka nyt eivät tunnu potkuilta kun baabe on niin iso että joka liike tuntuu maanjäristykseltä :D

Onnellinen olen siitä että ilmat on viilentyny jonkin verran, koko kesän ajan ollut hieman tunkkainen olo.. Portaiden kiipeäminen ei sovi mun kunnolle ollenkaan, kotiin toiseen kerrokseen tuntuu olevan melkein kilometri ja kun menen äitini luokse joka asuu kolmannessa kerroksessa, niin läähätän kuin olisin kiivennyt 15 kerrosta.

Tänään on ollut hieman huono olo, leivoin korvapuusteja ja pikkupullia pari pellillistä ja pari koneellista pyykkiäkin tuli pestyä, muuten en ole mitään järkevää saanut aikaiseksi. Ja nyt vielä vitutukseen poistin facebookista turhia kavereita siis sellaisia joita en edes (enää) tunne ja jotka eivät minkäänlaista yhteyttä pidä, vielä olisi karsittavaa, vaikka viitisenkymmentä jo lähti.

34+2 ♥

35 ♥