sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Valvottuja öitä en takaisin mä saa

Ihanaa syksyn aikaa :) Ilmat on viilentyny sen verran että massun kanssa ei ole niin tuskaisen kuuma koko ajan, vaikka muuten olenkin aika kypsä jo tähän..

Tiistaina on painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikolla 33 painoarvio oli 2100, tiistaina on viikkoja tasan 36. Mua ei haittaisi yhtään vaikka tämä rääpäle päättäisi tulla viikon tai pari etuajassa, kunhan on terve. Edellisyö meni jälleen valvoessa, puoli neljän aikaan nukahdin sohvalle josta heräsin viideltä kun baabe potkaisi kylkiluihin. Liikkeet alkaa olemaan niin isoja, että herää aina kun vauva tekee rajumman liikkeen. Nukuin sohvalla vielä kuudesta puoli yhdeksään pätkittäin ja sitten kun kello oli sen verran että olisi järkevää nousta ylös, niin supistelu ja möyriminen loppui kuin seinään.

Viime yö meni huomattavasti paremmin, sain nukuttua sängyssä vaikka muutaman kerran heräsin.
Mies on työkavereitten kanssa virkistäytymässä (luetaan; ryyppäämässä ja saunomassa) joten me ollaan koko päivä vietetty masukaverin kanssa kaksin. Telkkarista ei tule päivisin siis mitään järkevää, tänään katsoin Ville Vallaton elokuvan, joka oli aika hauska. The Voice Kids myös tuli katsottua ja nyt tossa taustalla pyörii Client List. Käytiin myös vähän kävelemässä ulkona. Hyvä ystäväni istui muutaman tunnin seuranani, joten ei ihan yksinäistä ole ollut :)

Nyt olen sytytellyt kämpän täyteen kynttilöitä niin kuin melkein joka ilta. Ihanan tunnelmallista ja paljon kivempi olla kuin jossain kirkkaassa lampun loisteessa. 











Mieli menneisyyttä peittelee, tahtoen jotain uutta,
jotain parempaa.
Sinuun kun kiinni tuun, silloin unohdan muun.
Elän kosketuksesta ja siitä ajatuksesta kun toinen jaksaa odottaa.
Täytyn kaipauksesta, sen hetken odotuksesta, kun toinen viereen haluaa.
Ehdoitta siihen jään, saat minut riittämään.
Elän kosketuksesta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti