Onnellinen kahden lapsen äiti täällä hei

Meidän toinen pikkupirpana syntyi 7.11. klo 03:04. ♥

Laskettu aika oli lauantaina 8.11., sen viikon maanantaina kärsittyäni yön supistuksista ilmoitin että aion synnyttää tällä viikolla, mitä lie aavistelua mahtoi olla, mutta kuitenkin aloin olla aika kypsä valvomiseen ja kipuihin. Pari seuraavaa yötä toivoin ja odotin supistellen kipeästi, mutta tiesin että ei niillä supistuksilla vielä synnyttämään pääsisi vaikka sattuikin. Keskiviikon ja torstain välinen yö oli pahin, olin varma että saisi jo pakkailla kassin ja lähteä, mutta sain kuitenkin nukuttua aamuun jolloin oli enää vain alavatsa kipeä supistuksista. (Keskiviikkona myös askartelin miehelle isänpäivälahjan valmiiksi äitini luona, sanoin että en usko ehtiväni minään muuna iltana tekemään sitä ennen sunnuntaita, niin pakko tehdä nyt).

Torstaina supisteli päivällä epäsäännöllisesti, alkuillasta käytiin saunassa ja olo oli jotenkin omituinen, sanoin miehelle että kyl mä pidän lupaukseni ja synnytän vielä tällä viikolla. Aloitettiin Danielin kanssa iltapalan syöminen klo 20, supisteli aika kipeästi. En yleensä jaksa tuijottaa kelloa supisteluissa, mutta nyt merkkasin ajat ylös klo 21 alkaen ja soitin äidilleni, että olisi valmis tulemaan lapsenvahdiksi kun on sellainen olo että saatan lähteä synnyttämään, mutta seuraan supistusvälejä tunnin ajan. Niitä tuli 3-6 minuutin välein ja selkää poltti jumalattomasti. Danskun ollessa nukkumassa ilmoitin äidilleni että tulisi paikalle kun ehtii. Ja hän tulikin varmaan viidessä minuutissa. Komensin S:n pesemään tuttipullot pois ja syömään että jaksaa ajaa eikä ole pahalla päällä. Itse aloin pakkaamaan sairaalakassia (:D) ja siivoamaan leluja lattialta. Äiti kulki perässäni ja hieroi selkääni aina kun pysähdyin nojaamaan johonkin supistuksen tullessa ja hoki että "niitä tulee niin usein, menkää jo, te myöhästytte, se syntyy matkalle, teille tulee kiire...." :D Ihan kuin olisi ollut itse lähdössä synnyttämään. Kun koti oli siivottu ja tavarat kasassa lähdettiin ajamaan noin klo 23. Matkaa synnärille oli vajaa 80km ja ensilumi satoi viistossa muuttaen maiseman valkeaksi tuota pikaa.

Voin kertoa että se tunnin ajomatka oli suoraan sanoen saatanasta, joka supistuksella roikuin kauhukahvassa ja kiroilin. Supistuksien väli oli noin 10 minuuttia, ja olin varma että mut lähetetään kotiin sieltä. Olin soittanut kotoa että tullaan näytille.

Kirjauduin sairaalaan paria minuuttia ennen puoltayötä. Vastassa oli kätilö jonka kanssa olin puhunut puhelimessa. Hän sanoi että näytän siltä että synnyttämään olen tullut. Kätilöopiskelija laittoi mut käyrille, ehkä viiden supistuksen ajan siinä makasin ja sitten ilmoitin etten pysty makaamaan. Sisätutkimusta ei oltu vielä tehty, mutta kätilö haki mulle sairaalavaatteet ja laittoi rannekkeen, koska näytin edelleen siltä että aion synnyttää.

Sisätutkimuksessa selvisi että olen 5cm auki, ja sain siirtyä synnytyssaliin. Sain epiduraalin melkein heti ja aaah mikä tunne kun se kipu lakkasi, en muistanutkaan enää vuoden takaa sitä. Nyt tosin en tuntenut jalkojanikaan! 01:55 kätilö teki uuden sisätutkimuksen, tilanne ei ollut edennyt supistuksista huolimatta ja hän puhkaisi kalvot. (Ja päivitteli suureen ääneen opiskelijan kanssa että miten sitä vettä voi olla niin paljon) 45 minuuttia myöhemmin soitin kelloa ja sanoin etten pysty olemaan enää, epiduraalin vaikutus oli lakannut ja tunsin harvinaisen hyvin kaiken. Sisätutkimus ja tadaa, nyt saisi ponnistaa!

Ponnistusvaihe tuntui turhauttavalta, lapsivettä lenteli edelleen joka ilmansuuntaan (ja taas ihmeteltiin kuinka paljon sitä on), ja lapsi ei tullut alaspäin. Kysyin monta kertaa että miten mun pitää ponnistaa, sain edellisessä synnytyksessä loistavat hengitysohjeet joita en muistanut enää, mutta sain vastaukseksi vain että ponnistan hienosti ja rohkeasti. Vartin ponnistelun jälkeen muistin oikeat hengitysohjeet, ja siitä 3 supistusta myöhemmin pieni täydellinen 10 pisteen lapsi olikin jo ulkona, klo 03:04. (Ponnistin 19min) Pieni käärö nostettiin syliini ja hän oli aivan vastasyntyneen Danskun näköinen! Sanoin, että "kui tää on näin pieni?!" ja kätilöopiskelija sanoi että ei tuo nyt kovin pieni ole sinun kokoosi nähden. Mutta niin pieni rääpäle, ja pissasi päälleni ennen kuin oli kunnolla päässyt syliin asti, kiitos tästä. S katkaisi napanuoran, vaikka luulen ettei hänen käsissään ollut tuntoa enää mun puristusotteen jälkeen.

Pikkurääpäle paitani alla odoteltiin istukkaa saapuvaksi, mua ei supistellut enää ja kätilö runnoi mahaani että saisi sen ulos, mielestäni tätä suoritusta voisin verrata pahoinpitelyyn, sattui aivan mielettömästi! Lopulta sain pari cytotekiä ja yhden supistuksen jolla istukka saatiin ulos ja sitten ihmeteltiin että kuinka iso sekin oli. 900g sen painoksi punnittiin. Kuulemma yhteydessä vauvan kokoon mutta mielestäni se kääpiö ei voinut painaa itsekään enempää kuin kilon :D Vieläkin mun massua runnottiin kun verihyytymiä tuli, yhteensä verta meni reilu 800ml. En saanut naarmuakaan synnytyksessä joten ei paikkailua.

Lastenhoitaja tuli vauvaa mittailemaan, pikkuprinssin mitat:
4120g, 50cm ja päänympärys 36cm.
Eli jos se pienenpieni kääpiö oli tuon kokoinen, niin parikiloista vauvaa voisi varmaan säilyttää taskussa?

Imetyksen jälkeen poitsu pääsi isin paidan alle ja mä pääsin suihkuun. Ja söin jugurtin. Jalat toimi hyvin epäluotettavasti ja tärisivät, selvisin reissusta omin avuin kuitenkin. Sitten siirryttiin vauvan kanssa osastolle, sama osasto kuin viimeksi ja viereinen huone kuin missä viimeksi olin. S lähti kotiin ja yhtäkkiä olin parin tunnin ikäisen lapseni kanssa hämärässä huoneessa jossa kaksi äitiä nukkui. Vauva ei saanut omaa sänkyä, joten sain unikaverin ♥

Kaikenkaikkiaan synnytyksestä jäi loistava fiilis, ei se kivutonta ole kenellekkään mutta luulisin että tämä oli sellainen helppo synnytys, sairaalassa kolme tuntia ennen vauvan syntymää, epiduraali oikeaan aikaan, nopea avautuminen, lyhyt ponnistusvaihe ja ei naarmuakaan.

Perjantaipäivä meni hieman ohi, nukuin puolet päivästä ja lopun aikaa ikävöin Danskua ja S:ää ♥ He tulivatkin minua katsomaan mummin kanssa! Lauantaina olisin halunnut kotiin, ja olisin päässytkin mutta olisi pitänyt tulla lääkärintarkastukseen vauvan ollessa 2 vrk, niin jäätiin sitten sunnuntaihin asti sinne. Onneksi mulla oli loistava huonekaveri, Danskun sairaala-aikana en yhteenkään huonekaveriin tutustunut kun olin itse aika kipeä ja sairaala niin täynnä että kahden päivän aikana näin 4 eri äitiä. Tällä kertaa tutustuin huonetoveriini, ja meillä oli oikeesti hauskaa, juteltiin kuin oltaisiin kauemminkin tunnettu, yölläkin herätessämme alettiin höpötellä :D

Sunnuntaina päästiin kotiin ja vastassa oli putipuhdas, siisti koti ja ruoka valmiina ♥ Mulla on maailman paras mies! (Ja lapsilla loistava mummi, joka oli auttanut!)

Isoveli hoitaa ♥

Väsyneet kyläilijät ♥

Kauppareissulla ♥

Kirjoitan lisää ensi viikolla siitä miten on kotona sujunut näiden kahden pienen rakkauspakkauksen kanssa, miten itse olen toipunut jne :)

En tiedä mitään niin ihanaa kuin oman yksivuotiaan

Äidin sydämessä

on kultainen arkku jossa,

on elämän helmet säilössä.

Äiti arkkua usein avaa

ja muistojen helmiä katselee salaa.

Helmistä yksi on kirkkain ja suurin,

se on äidille kaikkein rakkain, kuulin.

Pinnassa säihkyvä timanttien raita,

siinä on lapsosen vauva-aika.

Hymyt,

naurut,

kuolapusut,

iholla samettinen nukka.

Vauvantuoksu,

untuvatukka,

jalassa vaaleansininen sukka.

Ne kaikki äidin arkussa

ovat helminä iäksi tallessa.

Ja vuoden päästä äiti saa

taas arkkuunsa uuden helmen loistamaan!

Daniel täytti tänään 1 vuotta ♥

Synttäribileet pidetään sunnuntaina, tämä äiti stressaa järjettömästi ja haluaisi kaiken olevan jo valmista, mutta täällä näyttää edelleen siltä etten halua päästää ketään sisälle :D

Ennen nukkumaanmenoa aion vielä ehtiä pyyhkimään pölyjä, siivota vitriinikaapin, tyhjentää pyykkitelineen (ja täyttää sen, operaatio pyykkikorin tyhjennys done!) ja jos kylppäriä ehtisi hiukan siivoilemaan niin hyvä olisi. Huomenna on ohjelmassa tarjottavien tekoa, en tiedä miten sekin tulee onnistumaan Danskun kanssa. Mummi tulee meitä auttamaan, mutta S lähtee töihin klo 15 jälkeen, ja minun äitini on saanut tehtäväksi täytekakkujen teon, itse vain koristelen. Niin täällä on meillä pienenpieni apulainen joka tyhjentää keittiön laatikot ja sotkee sitä mukaa kun siivotaan. :)

Haettiin tänään paikallisesta valokuvausliikkeestä 1v- ja perhekuvat joita otettiin keskiviikkona. Ja voin kertoa, että odotin hieman enemmän näiltä perhekuvilta. Eihän malleille mitään voi, mutta kuvaajan kokemuksen perusteella oletin, että edes valot ja varjot olisivat kohdillaan ja sellaiset pikkujutut tulisi huomattua kuten että lapseni kiskoi paitani niin alas että tarvittaisiin sensurointi jos haluaisin julkaista kuvia jossain.

1v kuviin olin ihan suht tyytyväinen, mutta mielestäni hinta-laatusuhde ei ole kohdillaan, koska yhteensä 31 "parhaaksi valittua" otosta sisälsi alle 10 sellaista joista pidän.

Mutta nyt kai pitää aloittaa se siivoaminen jos vaikka saisin oikeasti jotain aikaiseksikin :D S tulee kotiin 2,5 tunnin päästä niin hän saattaisi ihan yllättyä että olen saanut hanurini ylös sohvalta, pienet iltapäikkärit pilasi mun ensi yön :)

Meidän päivä

Perjantai 3.10.
07:15 S:n herätys soi. Ja se soi ainakin seitsemän kertaa ennen kuin hän lopulta nousi valmistautumaan töihin lähtöön.
07:50 nousin itse ylös, hoidin aamutoimet ja menin sänkyyn selailemaan puhelimella facebookkia, odottelin että Dansku heräisi. Yleensä hän herää ennen mua, joskus näinkin päin!
08:20 Daniel heräsi. Otin hänet meidän sänkyyn juomaan aamuvelliä (ei suostu aamuisin syömään mitään kiinteää, parempi vellikin kuin pelkkä maito.
Huomasin, että hänellä on silmät ihan rähmässä, ei meinannut saada silmiään auki. Äidilläni oli silmätulehdus juuri, joten soitin terveyskeskukseen ja jäin odottelemaan takaisin soittoa. Vellin jälkeen hoidimme aamutoimet, vaikka Dansku meinasi nukahtaa vellipullolle, mutta en tiennyt mihin aikaan menisimme lääkärille niin noustiin.
09: äitini tuli meille aamuseuraksi, Dansku leikki ja tanssi iskelmä-tv:n musiikin tahdissa, itse söin aamupalaa.
Saatiin aika päivystykseen klo 10:40.
10:00 alkoi Lemmen Viemää, äitini lähti kotiin sitä katsomaan ja me katsottiin Danskun kanssa eka puoli tuntia. Sitten ulkovaatteet päälle ja menoksi.
10:45 Dansku pääsi ekaa kertaa elämässään lääkärikäynnille (jos neuvolalääkärikäyntejä ei lasketa). Tarkistus meni nopeasti, tulehdus molemmissa silmissä ja antibioottitipat. Korvat ja kurkku ihan normaalit.
Apteekin kautta kotiin!
11:20 lähdimme kärryttelemään, Dansku nukahti ekoille päikkäreille ja kiersimme kaupunkimme aneemiset syysmarkkinat. Ostin lakuja ja Danskulle pallon.
12:40 olin aivan jäässä, istuin pihalla odottamassa että Dansku heräisi.
S tuli töistä odotettua aikaisemmin, lähdimme kävellen kauppaan. Dansku heräsi kaupassa.
13:30 söimme lounaaksi riisiä ja kanaa. ja S tietenkin halusi makaronia myös, Danskullekin maistui. Vähän myöhäinen lounas, yleensä syömme lounaan ennen päikkäreitä mutta Dansku oli niin väsynyt ettei olisi syönyt mitään.
S leikki Danskun kanssa ja laitettiin silmätippoja pariin otteeseen. Ei ihan helppo homma!
15:40 S lähti avaamaan baarin. Dansku sai maitopullon ja pääsi mun kainaloon pötköttelee, tarkoitus oli nukkua pikkupäikkärit. Välipala jää syömättä, lounas syötiin niin myöhään, että ei vielä ruoka maistuisi ja lapsonen alkoi olla tosi väsynyt.
18:30 herättiin päikkäreiltä. Hyvästelin heti ajoissa yöunille menon... Pienet maitohörpyt sängyssä ja kukkuu-leikkiä.
19:00 lähdettiin käymään äitini ja hänen miesystävän luona. Dansku söi "päivällisen" (tänään siis kaikki ruokarytmit sekasi), leikki ja tanssahteli. Ja tyhjensi tietenkin kirjahyllystä kaikki kaapit ja laatikot ja hyllyt mihin yletti. Katsottiin Possea ja hetki Tartu mikkiin.
21:15 oltiin kotona, hoidettiin iltatoimet ja Dansku söi iltapalaksi päärynän. (normaalisti monipuolisempi iltapala klo 20, mutta rytmi sekaisin jo valmiiksi niin en alkanut muuta enää tarjoamaan.)
Operaatio nukuttaminen vähän venyi, normaalisti 21-21:30 unilla, mutta tänään vasta
klo 22:20 pirpana nukkui omassa sängyssään. Äidin laatuaika alkoi :)
Siinä illalla sitten jumitin tietokoneella, lueskelin vanhoja blogipäivityksiä, söin paketillisen keksejä, katsoin pari jaksoa Lemmen Viemää ja yhtäkkiä kello olikin 02:30 ja S tuli kotiin. Hetken höpöttelimme ja menimme nukkumaan.
Yö oli tosi levoton, Dansku heräili monta kertaa yskien ja otin lopulta hänet viereen nukkumaan.

Yleensä pääsen vähän aikaisemmin nukkumaan, mutta oli niin hyvät jaksot Lemmen viemässä, etten voinut olla katsomatta! :)

Mä olen aika varma et mun lapseni on oikeasti koira! Ihmettelin yhtenä iltana et kui D:n sukkia on ympäri olohuonetta, eilen huomasin että hän käy omalla sukkalaatikollaan, nappaa sukat suuhunsa ja konttaa ympäri kämppää sukat suussaan. Sitten pudottaa ne johonkin ja hakee uudet. Saattaa myös kantaa leluja suussaan :D Kannattaisi opetella kävelemään, niin kädet olisi vapaana! :D

Dansku kokeili talvihaalariaan. Hieman on vielä reilu, menee varmasti talvella hyvin.
Hänellä on vähän luomiväriä, pienellä on vähän liikaa vauhtia ja itsevarmuutta omiin taitoihin nähden :(

Nyt alkaa aktiivisempi kirjoittelutahti!

Nyt on ollut liian pitkä tauko kirjoittamisessa. Nyt alan olla aktiivisempi! Tajusin, että eihän mulla ole ihmisiä kenelle höpöttäisin kaikesta mikä mulle on tärkeää, niin tänne voin kirjoittaa kaikkea.

Laskettuun aikaan on 37 päivää, alkaa tässä jo vähän jännittääkkin :) Dansku täyttää kahden viikon päästä vuoden. Siis vuoden, mun pieni vauvani! ♥

Danskun kuulumisia:
Hän osaa sanoa ÄITI ♥. Tukea vasten kävely sujuu hienosti, suusta löytyy viisi hammasta ja kuudes on tuloillaan. Pari kertaa hän on vahingossa seissyt ilman tukea, mutta en usko että on edes itse kunnolla sitä huomannut. Hän on ihana äitin kulta, ja tietää sulattavansa tämän mutsin sydämen kun hymyilee suloisesti vaikka tekisi tuhojaan. Oikea tuholainenkin hän osaa olla, saa koko asunnon sekaisin alta aikayksikön! Nyt on myös alkanut vierastus vähän loppumaan, ja meillä onkin käynyt kavereita kylässä vauvojen kanssa, eikä enää tule itkuhepulia jos ei ole liian väsynyt. Aloitettiin tällä viikolla muskari, ja eka kerta meni ihan täydellisesti! En olisi uskonut, että tämä sylivauva uskaltaa edes katsoa muihin lapsiin, mutta hienosti hän touhusi ja leikki siellä.

Danielin kummitäti otti kuvia 1-vuotis kutsuja varten, alempi valittiin kutsuun monesta hienosta vaihtoehdosta! :)

Tämä toinen raskaus on ollut tosi erilainen kuin eka. Supistelut ja muut kivut alkoi paljon aikaisemmin, ja nyt viikolla 34+5 ovat ihan jokapäiväisiä. Aamuisin on alavatsa tosi kipeä, en meinaa päästä liikkeelle ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen. Selkää myös särkee, ja yöllä herään monen monta kertaa joko supisteluun, vauvan liikkeisiin tai muihin kipuiluihin, sekä tietysti vessassa käymään. Danskukin herää välillä yöllä, enkä meinaa saada unta enää kun olen hänet saanut nukkumaan takaisin. Masukin on pienempi, mutta ultran mukaan vauva kyllä olisi isompi.

S oli viime viikolla paljon kotona, yllättävän paljon vapaata oli töistä! Helpottui heti mun oleminen, supistuksia oli paljon vähemmän ja jaksoin tosi paljon paremmin ihan arkijutut, kuten ruuanlaiton ja siivoilun. Danielin kanssa kaksin ollessa en saa siivottua, kun on liian innokas apulainen joka kiipeää astianpesukoneeseen, sekoittaa pesuohjelmat ja sotkee sitä mukaa kun saan siivottua. Ruuanlaittokin on vähän kyseenalaista, ja helpointa silloin kun Dansku nukkuu. Keittiön laatikot tyhjenee nopeasti ja sitten saankin hypellä kaikkien kauhojen ja muiden ylitse ja irroittaa lahkeessa roikkuvaa lasta vähän väliä :)

Rakastan olla kotona Danskun kanssa, enkä missään nimessä häntä haluaisi laittaa hoitoon vielä tai mennä itse töihin! Mutta välillä tulee sellaisia hetkiä, että haluaisin päästä johonkin hetkeksi. Menen sitten mihin vain niin mulla on Dansku mukana, eikä ketään edes pyydä mua mihinkään kun aina kahvittelut yms pyörii lapsen ympärillä. Ja kaikki päivät on niin samanlaisia, samat jutut tapahtuu samoihin aikoihin, ja oltuani koko päivän kotona tuntuu välillä siltä, että pieni yksinäinen kävelylenkki olisi loma. Joskus olen kateellinen S:lle, kun hän käy töissä ja muilla asioilla yksin, eikä suunnittele koko päivän ohjelmaa päiväunien tai ruokien rytmin mukaisesti.

Ulkona pyritään käymään mahdollisimman paljon, mutta tosiasia on, että ei tälle pirpanalle ole siellä muuta kuin keinuminen ja hiekkalaatikko, Hiekkalaatikossa kivointa on hiekan syöminen tai sieltä pois ja sinne takaisin kiipeily. Odotan kyllä että hän kävelee kunnolla, niin ulkoilusta tulee paljon mielekkäämpää kun pystyy itse osoittamaan mikä kiinnostaa.

Nyt kuitenkin menen nukkumaan, että jaksan aamulla nousta ajoissa. Kirjoitan huomenna meidän päivästä, tää oli taas sellane liibalaaba teksti :)

Me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden

Mun vauva seisoo ja kävelee tukea vasten!! :) Dansku oppi tällä viikolla kunnolla nousemaan seisomaan tukea vasten ja samalla lähti kävelee tukea vasten. Minkään taaperokärryn kanssa ei vielä onnistu kun menee liian kovin, mutta sohva ja kaikki tasot on hyviä tukia. Tosin olen joutunut toteamaan että mitään ei pidä unohtaa sillai että tuo ylettäisi ottamaan ne noustessaan :D Nyt hänellä on ikää 9,5kk.
Yöuniin tämä taito on vaikuttanut melkoisesti, millään ei malteta rauhoittua unille vaikka on tosi väsynyt. Ja yöllä jos herää niin herään itse siihen kun joku seisoo pinnasängyssä ja höpöttää kovaan ääneen.

Toinen tulokas: Raskauden 184. päivä. Alle sata päivää laskettuun :) Ensi viikolla on keskiraskauden lääkäri, tai no viikkoja silloin 27+2, mutta sillä nimellä sitä kutsutaan. Kovat potkunyrkkeilyt tuntuu pitkin päivää massussa ♥ Häntä kutsutaan pikkutyypiksi!

Huomenna lähdemme laivalle. Baltic Princess tällä kertaa! Ei ole jotenkaan yhtään sellainen olo, että jee laivalle :D Mutta kyllä se tulee, alan kohta pakkaamaan tavaroita valmiiksi kun ei tiedä miten huomenna ehdin tuon pikkuriiviön kanssa, joka purkaa laukkua samaan tahtiin ku mä pakkaan. Se on hänen lempihommaansa :)

Nyt on ollut niin kuumaa, että päiväsaikaan ei olla ulkoiltu ollenkaan. Iltasella käydään yleensä kärryttelemässä ja keinumassa, mutta itseäni ei tämän massun kanssa houkuta tuolla helteessä paahtaa menemään, enkä usko että tuo lapsikaan siitä nauttisi.

Viikonloppuna käytiin shoppailemassa. Haettiin Danskulle uusi pinnasänky, josta saa toisen laidan pois myöhemmin, pikkutyyppi saa sitten tuon vanhan. Lisäksi Ikeasta tarttui muutakin romua mukaan, mm. olohuoneeseen piti ostaa uusi hyllykkö vain siksi että mä saan laitettua kynttilöitä johonkin kun en uskalla enää kovin matalalle sijoittaa ;) Ja uunivuokia, kynttilöitä ja alustoja (joita on valmiiksi isossa lipastossa laatikollinen), pyyhkeitä, petauspatja, lakanoita ja kaikkea muuta mikä näytti kivalta.

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä hyvinkin tuttuun aiheeseen. Muuttaako lapsen saaminen ihmistä niin paljon että kaverit kaikkoavat? Kyllä Danskun syntymän jälkeen tosi moni on lakannut pitämästä yhteyttä (enkä itsekkään kovin aktiivinen siinä ole, mutta jos joku ymmärtää mitä tarkoitan), ja nyt tätä toista odottaessa tuntuu että loputkin ystävät katoaa. No toisaalta, kun meille tulee kylään niin se tarkoittaa että joku lapsi roikkuu lahkeessa ja huomio on koko ajan siinä, mutta kyllähän mäkin voisin joskus lähteä johonkin ulos tai mennä ystävän luokse, mutta mihinkään en itseäni tyrkytä, jos siis ei halua tulla tänne lapsipainotteiseen kotiin. Ja eikö oikeasti ole aikaa istua sen kahvikupillisen verran joskus ja jutella, ei ehkä ole iso juttu monelle mutta mulle se merkitsis et joku joskus kysyis että "Voinko tulla käymään?". Rakastan olla kotona tuon pienen ihmisen kanssa, päivääkään en vaihtaisi, mutta joskus kaipaa aikuista seuraa.

Nyt matkalaukun pakkaamiseen, vielä pari kuvaa Danskusta :)

Kukkia poimimassa :)

Tilasin Etolasta Danskulle uima-altaan, voi että ku se on kivaa!! :)

Ekaa kertaa meressä polskimassa :)

Piiitkän kirjoitustauon jälkeen

Nyt on ollut yli kahden kuukauden tauko kirjoitteluissa, enkä tiedä mistä aloittaisin!!

No,vaikka Danskusta :) Hän täyttää ylihuomenna 9kk ♥ Hän osaa ryömiä, mennä konttausasentoon, istuu hienosti ilman tukea ja tänään nousi ekan kerran istumaan ilman että nousi ensin polvilleen tukea vasten. Keinuminen ja hiekkalaatikkoleikit on kivoja (lue: hiekan syöminen), ja hän jaksaisi ikuisuuden tanssia ja pomppia musiikin tahdissa. Dansku osaa nousta polvilleen ja siitä seisomaan tukea vasten, kunhan tuki on tuttu ja turvallinen, esimerkiksi äiti tai isi. Hän rakastaa kaikkea mikä kielletään, sähköjohdot olis ihania ja pistorasiat, sekä kaikkien puhelimet. Ja kun komentaa ja siirtää kiellettyä kohdetta tai pahantekijää niin alkaa kamala raivari :D

Tämä pieni rakastaa syödä itse, mutta syöttäminen on ihan tyhmää! Itse lappaa kaiken suuhunsa mitä käsiinsä saa, toistaiseksi lemppareita vesimeloni, talk-murut ja maissinaksut :)

Sitten masuasukkia. Rakenneultrassa selvisi, että pikkuveli siellä on ♥ Viikkoja on tänään 23+3, la 8.11. :) Ihania potkuja ja möyrimistä joka päivä! Tämä helle vain tekee olon tuskaiseksi...

Käytiin laivalla perheen kesken. Oli yllättävän helppoa reissata näin pienen kanssa, hänelle riitti ihmeteltävää ja koko ajan oli hyvällä tuulella, vaikka päikkärit olikin aika huonoja. Ainoa miinus oli se, että meillä oli tavalliset rattaat mukana, eikä ne mahtunut kokonaisena hyttiin, vaan piti laittaa kasaan että päästiin edes sisälle sinne. Siinä sitten niitä kasattiin monen monta kertaa :D

Ville Viikinkiä moikkaamassa ♥

♥

♥

Hiekkaa en toki ole maistellut :)

Tän kirjottelutauon jälkeen pahinta on ehkä se, että en edes tiedä mistä pitäisi kirjoittaa :D Koitan tässä keksiä jotain aiheita ja palaan vielä tällä viikolla raapustelemaan, nyt iltatoimille ja unten maille! Ipana onkin jo nukkunut tunnin :)

Tämä on toive toteutuva

Ei ole syytä salailuun,

vaan onnemme tahdomme näyttää.

On meille tulossa vauva uus,

todeks hartaimman toiveemme täyttää ♥

Jos on enkeleitä matkallamme, niin pieni Danskumme on marraskuussa jo isoveli ♥

Lapsillemme tulee ikäeroa noin 1v 1kk, juuri niin kuin olen kauan sitten unelmoinut, ja 

Danskua odottaessa puhuimme S:n kanssa toisesta lapsesta ja sovittiin että saa tulla heti kun haluaa :) Ihanaa, että elämässäni on ihminen joka ajattelee juuri samoin kuin minä ♥

Tää oli tämmöne hormonihuuruinen lässynlässyn päivitys mut mä olen niiiin onnellinen :')

Kuinka voi kukaan noin kaunis ja järkevä minua rakastaa

Tää päivä on ollut semmonen, että en tarvis mitään muuta kuin oikean ystävän jolle kertoa mikä mieltä painaa, joka kuuntelee, lohduttaa ja pyyhkii kyyneleeni.

Onneks mulla on maailman ihanin lapsi ja mies ♥

Mutta nyt on maailman yksinäisin fiilis kun ipana on yökylässä mummilla ja S on töissä. 

Mun vappu ei ollut parhaimmasta päästä ja siihen mahtui enemmän kyyneleitä kuin naurua.

Ja kaiken keskellä alkoi väkisinkin miettimään, että aika moni kaveri kertoi mulle mitä aikovat vappuna tehdä (juhlia, tietysti), mutta kukaan ei kysynyt multa mitä mä aion tehdä tai haluanko liittyä toisten seuraan. Oletettiin että kuitenkin olen kotona lapsen kanssa kuten aina. Tai sitten, mulla on lapsi ja olen raskaana, en siis ryyppää, enkä voi olla hyvää seuraa. Tai sitten oletettiin että en kuitenkaan pääse lähtemään. No joo, olen äiti, mutta pitää mulla olla muutakin elämää. Kai?

Tämä on se jonka takia jaksan joka aamu nousta,
jonka takia hymyilen vaikka ei hymyilyttäisi,
joka saa aina nauramaan.
Joka rakastaa mua ehdoitta ja aidosti,
omana itsenäni.
Ja jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa.

Kuvia ja kuulumisia

Jos tällä kertaa alottaisi kirjoittelun paremmalla mielellä :)

Dansku täytti 17.4. puoli vuotta, ja sitä juhlistettiin kummien kanssa. Leivoin pätkisjuustokakun, m&m-keksejä ja lisäksi oli dominoita, pääsiäismunia ja karkkirakeita. 1v synttäreihin sitten panostan enemmän, tän tarkotus oli lähinnä saada kummit välillä moikkaamaan ipanaa :)

Mutta meidän Dansku oli sitä mieltä, että on ihan liikaa ihmisiä ympärillä eikä ollut ollenkaan oma itsensä, hieman hermostunut ja sellainen "äitiiiii"-tyyppi :D

Ei ole suurempaa rakkauden valaa, 
kuin se, että pieni lapsesi sinua halaa. 
Ja se että sinulla sydämessä juuri 
on paikka niin valtavan suuri. ♥

Pääsiäinen oltiin ihan vaan kotosalla, tai melkein, käytiin sunnuntaina abc:lla syömässä ja hakemassa vaippoja :) Pieni virhearvio vaippamenekissä. Maanantai menikin mummilla, siellä syötiin ja saunottiin. Eli oikeesti ei siis oltu kotona, vaikka luulin niin :D

Mun pääsiäispupu ♥

Nyt on niin paljon kaikkea kivaa odotettavaa, että jaksaa hienosti viettää päivät pikkumurun kanssa kun S on töissä. Ja hänen kans ei tuu aika pitkäksi :) Toukokuun lopulla lähdemme Forssaan mun "kummitytön" 6.luokan päättäjäisiin ja sukulaisiani katsomaan. Pakkaan jo yhden päivän reissulle niin paljon tavaraa Danskulle, et siinä missä meillä on yksi matkalaukku molempien tavaroille, niin Danskun tavarat tulee varmaan matkahuollossa perässä... Juhannuksen jälkeen lähdetään laivalle, varasin reissun melkein heti kun sain idean koko reissusta ;) Saa nähdä mikä tavarapaljous sinne raahataan, mut se on ipanan eka risteily!

Hän tykkää keinumisesta :)

Nyt en kyllä keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, huomenna menen kevätmarkkinoille niin voin koittaa keksiä ihan jonkun aiheen :) Nyt taitaa kutsua oma sänky, ja hetken voisin lukea kirjaa. Nolasin itseni kirjastossa tänään, kysyin kirjastotädiltä että "mä haluaisin löytää sellasen kirjan, ennen kuin kuolen". Se kattos mua hetke silmät pyöreenä ja selvästi mietti et mitä mä selitän, ja tajusin sitten korjata, että kirjan nimi on "Ennen kuin kuolen." Sitte se sai kauheen naurukohtauksen ja mä en meinannu saada omaa naurua loppumaan.

Rakas ystävä ♥

Tää on rankkaa, enkä jaksaisi jos et olis mun.

Daniel täytti 17.4. puoli vuotta ♥ Niin nopeasti aika menee, juuri äsken hän vasta syntyi?

Huomenna on tulossa kummit käymään synttärikahvilla. Toivon suuresti että pätkis-juustokakkuni onnistui, se selviää huomenna. Ja puolivuotis kuvatkin otetaan, varmaan ihan kotosalla, ja 1v kuvat sitten studiolla :)

Asunto näyttää siltä, että täällä on tapahtunut joku räjähdys, eli huomenna aamulla alkaa kunnon siivousoperaatio (=tavarat kaappeihin piiloon?) että tänne kehtaa päästää jonkun sisälle. Pitäisi siis mennä nukkumaan, mutta katsoin huomisaamun Lemmen Viemää.

Siitä on tullut lempisarjani, siinä ei tarvi odottaa uutta jaksoa aina viikkoa, vaan se yksi päiväkin tuntuu jo pitkältä ajalta. En osaa sanoa mistä siinä pidän, ehkä pelkästään niistä suhdekuvioista. On ihana katsoa ja myötäelää, menee itselläkin kylmänväreet kun kuvittelee sen kipinän ensisuudelmassa, tai odottaa että tuleeko noista pari. Ehkä vain haluaisin itse tuntea samoin, tulla yllätetyksi, tuntea olevansa rakastettu, vaihtaa salaa katseita joista huokuu rakkaus, kuin vastarakastuneena vuosien jälkeenkin?

Eihän sen pitäisi olla itsestäänselvyys, eihän? Ja miksi tuntuu että mikään ei riitä, aina haluaa kaikenlaista, mutta mitä esimerkkinä minä tällä hetkellä tarvitsen, on aikuinen ihminen. Joka rakastaa, kuuntelee, ihan vain kysyy että "mitä sulle kuuluu?". Joka on läsnä, koskettaa, yllättää ihanasti tekstiviestillä tai halauksella kesken jonkin arkipäiväisen.

Oikeasti tarvitsen vain aikuisen ihmisen. Jonkun kenen kanssa voin puhua muuten kuin vauvakielellä, joka ymmärtää ja kuuntelee, eikä jokella. Rakastan päiviä täällä kotona Danskun kanssa, mutta olen niin yksinäinen. Antaisin mitä vain, jos saisin pidettyä jonkun täällä kotona mun kaverina edes joka toinen päivä. Ettei tulisi turhia riitoja pikkuasioista sillon kun mä olen ihan loppu ja kaipaan halausta ja juttukaveria, ja jotakin ketä hetkeksi ottaa lapsen syliinsä ja sanoo mulle, että voisin mennä vaikka ulos, yksin. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta niitä hetkiä oikeasti tarvitsee, ja silloin jaksaisi taas paremmin seuraavaan päivään. 

Väsyneenä ja yksinäisenä tulee sanottua asioita joita ei tarkoita, silloin kun oikeasti haluaisi huonon päivän jälkeen juosta ovesta ulos ja huutaa, mutta peittää sen kaiken miettimällä mitä tekee ruoaksi tai kysymällä miten juuri toisen päivä on mennyt. (Koska multa kysytään?)

Tämän ei ollut tarkoitus olla valitusta, vaan kertoa miltä musta tuntuu, ja nyt tätä kirjoittaessani kyyneleet valuen, tajuan että musta tuntuu pahalta. Yksinäiseltä. Tajuan miten kaverit ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen, kuinka moni innoissaan puhui odotusaikana kuinka paljon tullaan olemaan tekemisissä ja haluaa nähdä jokaisen vaiheen lapsen kasvussa. No mitä helvettiä, missä ne nyt on? Ja toiseksi, miks mä luulin et niitä kiinnostaa? On niin helppo sanoa vain jotain, siirtää tapaamisia ja olla pitämättä yhteyttä. Meillä kun aina pääosassa on tuo vauva, ja kuinka moni lapseton jaksaa kuunnella kun kerron miten meillä nukutaan tai syödään. Ja niin, minä puhun siitä mikä minulle on tärkeintä, kuten kaikki tietämäni ihmiset.

Eli tiivistettynä, silloin kun olen huonolla tuulella ja äksyilen, kyse on vain siitä että olen jälleen viettänyt päivän "yksin" lapsen kanssa, jolloin ainoa kontaktini on vauva, jolle en puhu mieltä painavista asioista, eikä hän lohduta ja pyyhi kyyneleitäni. Jos joskus joku istuu viereeni ja kysyy että "mitä sulle ihan oikeesti kuuluu", eikä anna mun kertoa mitä mun lapselle kuuluu, vaan haluaa tietää mitä mulle kuuluu, niin mä alan varmaan itkeä. Lupaan ensi kerralla kirjoittaa positiivisemmin, mutta kun ei ole ihmisiä joille puhua niin tämä on kuin päiväkirja, jonne voin avautua, ja kenenkään ei ole pakko tätä lukea.

ps. Ihmettelen suuresti, että uskallan julkaista tämän, huomenna jo kaduttaa. Onneksi monikaan ei lue blogiani, niin tämä on melkein kuin päiväkirja.

Mitä tänään syötäisiin

Haluaisin alkaa laittaa ruokaa aktiivisemmin, tai oikeastaan löytää siihen innostusta. Tutut ja turvalliset on sellasia et niihin on helppo turvautua kun ei tiedä mitä tekisi, varsinkin kun tässä talossa minä olen ainoa ketä ruokaa tekee. Luulen että se tulee päivittäin tavaksi kun Dansku alkaa syömään samoja ruokia kuin me, tähän asti on ollut vähän niin ja näin. Tykkään mausteista, ja ruokani eivät ainakaan ole mauttomia, paitsi sitten lapselle tietysti ei niin tulisia!

Makaroonilaatikko on oma lempparini, sitä muokkailen eri tavoin. Viimeksi taisin tehdä munamaidon mustapekkakermasta ja sekoittaa jauhelihan ja makaroonin kanssa mustapekkajuustoa murusina. Nam!

Keitot ovat helppoja, halpoja ja hyviä. Oma suosikkini on jauhelihakeitto, mutta nyt sille on kilpailija, olen nimittäin kaksi kertaa tehnyt niin hyvää kanakeittoa. Siihen tulee chili-currykermaa joukkoon reilusti, eli on kaloripitoista ainakin :D Mutta ihanan maukasta! Enkä mä siitä kanasta välitä vaan niistä kasviksista ;)

Tykkään kokeilla kaikenlaisia uusia ruokia kun löydän jonkun kivan vinkin. Kalasta en osaa mitään tehdä, enkä pysty edes koskemaan kokonaiseen kalaan, tai fileeseen. En itse kauheammin tykkää kalaruuista (paitsi äidin uunilohi, nam!) niin ei ole tullut opeteltua. Koulussa kotitaloustunnilla piti joskus perata kala, niin mut meinattiin heittää ulos kun kieltäydyin koskemasta koko ötökkään, hyi.

Leipominen on kivaa! Suklaakakut, piirakat, pullat ja muut makeat herkut valmistuvat helposti, vaikka en itse niitä pahemmin syö. Viimeisin aikaansaannos on muumilimu-juustokakku.

Olen löytänyt aivan mahtavan ruokablogin! http://miumaumaukas.blogspot.fi/
Tuolla on tosi selkeät ohjeet, kauppalista hintoineen (tietysti suuntaa antavia) ja niitä ohjeita on paljon. Muumilimu-juustokakun bongasin sieltä, lisäksi dumle-kaakao, Peppi Pitkätossun Voimavuoka ja Pekonipastavuoka on ollut tämän viikon aikaansaannoksia blogin ohjeilla.

Yleensä en pahemmin ohjeita katso vaan käytän mielikuvitusta, mausteita en ikinä käytä ohjeen mukaan koska tykkään niin mausteisesta ruuasta, kuten S:kin.

Nansku on nyt parina päivänä maistellut sormiruokaa, keitetty porkkana ja kukkakaali ovat maistuneet. Banaani ja kurkku ovat myös olleet herkkua, kuitenkin yksi ateria syödään syötettynä soseena edelleen.

Vaatteet tekevät pienen miehen

Tässä päivityksessä hieman vaatteista.

Itse ostan vaatteeni aika pitkälti h&m:ltä. Seppälästä löydän joskus kivoja, mutta kappahl ja lindex eivät ole minun tyylisiä. Only, Ginatricot, Moda yms muotikaupat on semmosia, et voin suoraan kävellä ohi, niistä ei löydy ensimmäistäkään vaatetta minkä pukisin päälleni. Tyylini on siis aika tavallinen. Lempivaatteitani ovat farkut ja tavalliset pitkähihaiset paidat, tykkään tunikoista ja mekoista, sekä jumpsuiteista.

Nanskun vaatteet tulevat monelta eri suunnalta. Merkeistä en niin välitä, tärkeintä on,  että vaatteet ovat siistit, nukattomat, sopivat yhteen ja tietenkin ovat mukavat nanskun päällä. Toki tiedän, että Tutan vaatteet ovat laadukkaampia kuin Vendi Babyn. Tokmannilta tarttuu lähes joka kerta kun siellä käy, joku vaatekappale mukaan. Ne ovat Vendi Babyn tai Tuttan. H&M:llä on ihania lastenvaatteita, ja joka kerta siellä käydessäni mukaan tarttuu kassillinen vaatteita nappulalle. Onneksi meillä täällä Ugissa ei ole h&m:ää :)
Baby by Lindex:llä on kivoja vaatteita, Newbie-mallistokin on kiva. Niitä harvemmin kuitenkaan ostan.
Baby Boomilla on kivan näköisiä vaatteita!
Aarikan Allu-ankkaan olen aivan ihastunut, ei vaan aavistustakaan mistä niitä vaatteita löytäisin...?

Vendi Baby:n body ja Aarikan housut, sukat h&m

 

Ciraf:n välikausipuku

Tänään kävimme nanskun serkkupoikien 1v ja 2v-synttäreillä. Aamulla oli vauvauinti, mutta lähdettiin kesken pois kun tuli väsykiukku, normaalisti ipana herää 10-11 aikaan, ja näinä aamuina joudun kiskomaan hänet pystyyn ennen klo 8. Nyt vielä mummille saunomaan, ja sitten onkin aika iltatoimille ja yöunille ♥

Pusupoika :)

Tavaranpaljoutta

Plääääh, miten mä en muista ikinä kirjottaa mitään?

Nyt ajattelin kirjoitella kaiken arkipäiväisen lisäksi Nanskun tavaroista :)

 Hoitopöytä: Se ei pahemmin ole käytössä enää, pikkuherran opittua kääntymään. Pukeminen ja vaipanvaihto muutenkin on haastavaa kun koko ajan kieritään ja potkitaan :)

Aluksi tämä oli hyvä (kun siinä vielä pysyttiin), juuri sopivan korkuinen ja kompaktin kokoinen :)
Kaksi isoa laatikkoa ovat plussaa, niihin saa vaatteet!

Kaikki hoitotarvikkeet ja osa vaatteista ovat hoitopöydällä, missä sitten vaipan vaihdankin niin täältä käyn vain hakemassa.

 Sekaiset hoitopöydän laatikot. 

Ylälaatikosta löytyy bodyt ja suurin osa housuista. Kaikki ovat koko- järjestyksessä, jonka vain minä voin ymmärtää :)

Alalaatikossa on yöpuvut ja jumpsuitit, sekä vähemmällä käytöllä olevat housut, sekä farkut, neuleen yms.

Sinkkivoidetta, talkkia, öljyjä, perusvoidetta ja kylpyvaahto. Whaaat, ei aavistustakaan miksi hoitopöydältä löytyy joku pesuaine :D

Hoitopöydän alatasolta löytyy puhdistuspyyhkeitä, vaippoja, täysi vaippapaketti, pikkupyyhkeitä, vanupuikkoja ja näköjään kuolalappu :)

Hoitopöydän vieressä on pieni lipasto, jossa säilytetään sukkia, sukkahousuja ja puhdistuspyyhkeitä. Aina sekaisin ja täynnä.

Sitten päästään väreihin. Kaikki ystävät tietävät mikä on lempivärini, eikä se tämän jälkeen jää epäselväksi kenellekkään.


Vaunut, hoitolaukku ja turvakaukalo (joka ei päässyt kuvaan) by Kurtis,
sitteri 2ME-merkkinen :)

Hoitolaukusta löytyy:
(Vaippojen lisäksi) 
-Puhdistuspyyhkeitä
-Korvikepurkki (ja tuttipullo)
-Hoitoalusta
-Harso
-Roskapussirulla
-Valtava läjä vaatteita!

Ja tietenkin tutti :)

 Lisäksi miljoona lelua ja muuta tosi tarpeellista 4,5kk vanhalle vauvalle ;)

Dansku heräsi 10:30, siihen mennessä mä olin juonu pannullisen kahvia, käynyt suihkussa, tehnyt makaroonilaatikon, siivonnut olohuoneen ja järjestänyt hoitopöydän laatikot :)

Jos ilma tosta kirkastuu niin lähdetään ulkoilemaan :) <3

Äidin oma aika ja ikävä

Olen saanut paljon palautetta siitä, että kun minulta kysytään, että mitä minulle kuuluu, niin vastaan suunnilleen näin: "Hyväähän mulle, nansku oppi kääntymään selältä mahalleen...." eli en kerro omia kuulumisia, vaan lapseni. No, lapseni kuulumiset ovat minun kuulumisia, hän on minulle tärkeintä. Jos lähden ystävien kanssa viettämään iltaa, ja mainitsen jotain lapsestani, niin sanotaan, että "Nyt rentoudut etkä mieti vauvaa", tai "ei nyt puhuta vauvoista kun on 'joku-muukin' mukana". No mitä ihmettä, he saavat kertoa elämästään kyllä, mutta miksen minä saa?!

Ymmärrän, että lapsettomia ei kiinnosta, että milloin minun vauva on oppinut mitäkin, ja koitan olla niistä puhumatta tietyssä seurassa. Mutta todelliset ystäväni eivät kiellä minua puhumasta siitä mikä minulle on tärkeintä.

Omaa aikaa olen saanut enemmän kuin tarpeeksi. Kaksi viikkoa sitten olin laivalla teatteriystävieni kanssa. Se oli äärettömän hauska reissu, nautin todella. Hyttikaverini oli mahtava, hän on uusi meidän teatterissa enkä tuntenut entuudestaan, meillä oli tosi hauskaa! Oli ihana tuntea kuuluvansa joukkoon, ymmärtää ja tulla ymmärretyksi toisten samankaltaisten seurassa. Ei muita samankaltaisia ole kuin teatteriporukka, se yhteenkuuluvuus. Vaikka ikävöin kotiin miehen ja nanskun luokse, minulla oli kivaa. Ja aamulla tuli hymykuva puhelimeen ja viesti "Huomenta äiti, mä nukuin tosi hyvät unet ja heräsin vasta äsken!".

Olen saanut käydä yksin parturissa, teatterissa, shoppailemassa, kauppareissulla, ystävien kanssa ulkona, laivalla... Ja valehtelematta aivan jokaisella näistä mainituista minulta on kysytty, että mitä nanskulle kuuluu. Kaikilla kysyjillä on itsellään lapsia. He ymmärtävät. He ymmärtävät, että sitä pientä ihmistä voi kaivata jo kauppareissun aikana.

Kuka ei tämmöistä sottapyttyä kaipaisi? ♥

Eräs ystäväni varasi minut viime torstaille jo hyvissä ajoin. Hän vei minut syömään, jutusteltiin, muisteltiin lapsuutta, ajeltiin ja mentiin keilaamaan toisen ala-asteaikaisen ystävän kanssa. Ja mulla oli kivaa! Heillä ei ole lapsia, mutta kumpikaan ei ihmetellyt jos mainitsin jotain nanskusta.

Omaa aikaa omistan myös iltaisin. To-la mies on klo 20 eteenpäin töissä. Nansku nukahtaa klo 22 aikoihin ja minä saan katsoa telkkaria, olla facebookissa, tehdä mitä haluan. Tämän illan ohjelmana on ollut blogien lukeminen ja itkeminen, olen löytänyt muutaman tosi surullisen blogin ja olen varmaan itsetuhoinen kun haluan lukea niitä ja itkeä. Katsoin myös Valheen Vangit, ja se eka jakso oli aika hurja.

Jos jollakin on mielessä aiheita joista voisin kirjoittaa, niin pliis ehdottakaa! :)

Hihih ♥