Me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden

Mun vauva seisoo ja kävelee tukea vasten!! :) Dansku oppi tällä viikolla kunnolla nousemaan seisomaan tukea vasten ja samalla lähti kävelee tukea vasten. Minkään taaperokärryn kanssa ei vielä onnistu kun menee liian kovin, mutta sohva ja kaikki tasot on hyviä tukia. Tosin olen joutunut toteamaan että mitään ei pidä unohtaa sillai että tuo ylettäisi ottamaan ne noustessaan :D Nyt hänellä on ikää 9,5kk.
Yöuniin tämä taito on vaikuttanut melkoisesti, millään ei malteta rauhoittua unille vaikka on tosi väsynyt. Ja yöllä jos herää niin herään itse siihen kun joku seisoo pinnasängyssä ja höpöttää kovaan ääneen.

Toinen tulokas: Raskauden 184. päivä. Alle sata päivää laskettuun :) Ensi viikolla on keskiraskauden lääkäri, tai no viikkoja silloin 27+2, mutta sillä nimellä sitä kutsutaan. Kovat potkunyrkkeilyt tuntuu pitkin päivää massussa ♥ Häntä kutsutaan pikkutyypiksi!

Huomenna lähdemme laivalle. Baltic Princess tällä kertaa! Ei ole jotenkaan yhtään sellainen olo, että jee laivalle :D Mutta kyllä se tulee, alan kohta pakkaamaan tavaroita valmiiksi kun ei tiedä miten huomenna ehdin tuon pikkuriiviön kanssa, joka purkaa laukkua samaan tahtiin ku mä pakkaan. Se on hänen lempihommaansa :)

Nyt on ollut niin kuumaa, että päiväsaikaan ei olla ulkoiltu ollenkaan. Iltasella käydään yleensä kärryttelemässä ja keinumassa, mutta itseäni ei tämän massun kanssa houkuta tuolla helteessä paahtaa menemään, enkä usko että tuo lapsikaan siitä nauttisi.

Viikonloppuna käytiin shoppailemassa. Haettiin Danskulle uusi pinnasänky, josta saa toisen laidan pois myöhemmin, pikkutyyppi saa sitten tuon vanhan. Lisäksi Ikeasta tarttui muutakin romua mukaan, mm. olohuoneeseen piti ostaa uusi hyllykkö vain siksi että mä saan laitettua kynttilöitä johonkin kun en uskalla enää kovin matalalle sijoittaa ;) Ja uunivuokia, kynttilöitä ja alustoja (joita on valmiiksi isossa lipastossa laatikollinen), pyyhkeitä, petauspatja, lakanoita ja kaikkea muuta mikä näytti kivalta.

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä hyvinkin tuttuun aiheeseen. Muuttaako lapsen saaminen ihmistä niin paljon että kaverit kaikkoavat? Kyllä Danskun syntymän jälkeen tosi moni on lakannut pitämästä yhteyttä (enkä itsekkään kovin aktiivinen siinä ole, mutta jos joku ymmärtää mitä tarkoitan), ja nyt tätä toista odottaessa tuntuu että loputkin ystävät katoaa. No toisaalta, kun meille tulee kylään niin se tarkoittaa että joku lapsi roikkuu lahkeessa ja huomio on koko ajan siinä, mutta kyllähän mäkin voisin joskus lähteä johonkin ulos tai mennä ystävän luokse, mutta mihinkään en itseäni tyrkytä, jos siis ei halua tulla tänne lapsipainotteiseen kotiin. Ja eikö oikeasti ole aikaa istua sen kahvikupillisen verran joskus ja jutella, ei ehkä ole iso juttu monelle mutta mulle se merkitsis et joku joskus kysyis että "Voinko tulla käymään?". Rakastan olla kotona tuon pienen ihmisen kanssa, päivääkään en vaihtaisi, mutta joskus kaipaa aikuista seuraa.

Nyt matkalaukun pakkaamiseen, vielä pari kuvaa Danskusta :)

Kukkia poimimassa :)

Tilasin Etolasta Danskulle uima-altaan, voi että ku se on kivaa!! :)

Ekaa kertaa meressä polskimassa :)