Nyt alkaa aktiivisempi kirjoittelutahti!

Nyt on ollut liian pitkä tauko kirjoittamisessa. Nyt alan olla aktiivisempi! Tajusin, että eihän mulla ole ihmisiä kenelle höpöttäisin kaikesta mikä mulle on tärkeää, niin tänne voin kirjoittaa kaikkea.

Laskettuun aikaan on 37 päivää, alkaa tässä jo vähän jännittääkkin :) Dansku täyttää kahden viikon päästä vuoden. Siis vuoden, mun pieni vauvani! ♥

Danskun kuulumisia:
Hän osaa sanoa ÄITI ♥. Tukea vasten kävely sujuu hienosti, suusta löytyy viisi hammasta ja kuudes on tuloillaan. Pari kertaa hän on vahingossa seissyt ilman tukea, mutta en usko että on edes itse kunnolla sitä huomannut. Hän on ihana äitin kulta, ja tietää sulattavansa tämän mutsin sydämen kun hymyilee suloisesti vaikka tekisi tuhojaan. Oikea tuholainenkin hän osaa olla, saa koko asunnon sekaisin alta aikayksikön! Nyt on myös alkanut vierastus vähän loppumaan, ja meillä onkin käynyt kavereita kylässä vauvojen kanssa, eikä enää tule itkuhepulia jos ei ole liian väsynyt. Aloitettiin tällä viikolla muskari, ja eka kerta meni ihan täydellisesti! En olisi uskonut, että tämä sylivauva uskaltaa edes katsoa muihin lapsiin, mutta hienosti hän touhusi ja leikki siellä.

Danielin kummitäti otti kuvia 1-vuotis kutsuja varten, alempi valittiin kutsuun monesta hienosta vaihtoehdosta! :)

Tämä toinen raskaus on ollut tosi erilainen kuin eka. Supistelut ja muut kivut alkoi paljon aikaisemmin, ja nyt viikolla 34+5 ovat ihan jokapäiväisiä. Aamuisin on alavatsa tosi kipeä, en meinaa päästä liikkeelle ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen. Selkää myös särkee, ja yöllä herään monen monta kertaa joko supisteluun, vauvan liikkeisiin tai muihin kipuiluihin, sekä tietysti vessassa käymään. Danskukin herää välillä yöllä, enkä meinaa saada unta enää kun olen hänet saanut nukkumaan takaisin. Masukin on pienempi, mutta ultran mukaan vauva kyllä olisi isompi.

S oli viime viikolla paljon kotona, yllättävän paljon vapaata oli töistä! Helpottui heti mun oleminen, supistuksia oli paljon vähemmän ja jaksoin tosi paljon paremmin ihan arkijutut, kuten ruuanlaiton ja siivoilun. Danielin kanssa kaksin ollessa en saa siivottua, kun on liian innokas apulainen joka kiipeää astianpesukoneeseen, sekoittaa pesuohjelmat ja sotkee sitä mukaa kun saan siivottua. Ruuanlaittokin on vähän kyseenalaista, ja helpointa silloin kun Dansku nukkuu. Keittiön laatikot tyhjenee nopeasti ja sitten saankin hypellä kaikkien kauhojen ja muiden ylitse ja irroittaa lahkeessa roikkuvaa lasta vähän väliä :)

Rakastan olla kotona Danskun kanssa, enkä missään nimessä häntä haluaisi laittaa hoitoon vielä tai mennä itse töihin! Mutta välillä tulee sellaisia hetkiä, että haluaisin päästä johonkin hetkeksi. Menen sitten mihin vain niin mulla on Dansku mukana, eikä ketään edes pyydä mua mihinkään kun aina kahvittelut yms pyörii lapsen ympärillä. Ja kaikki päivät on niin samanlaisia, samat jutut tapahtuu samoihin aikoihin, ja oltuani koko päivän kotona tuntuu välillä siltä, että pieni yksinäinen kävelylenkki olisi loma. Joskus olen kateellinen S:lle, kun hän käy töissä ja muilla asioilla yksin, eikä suunnittele koko päivän ohjelmaa päiväunien tai ruokien rytmin mukaisesti.

Ulkona pyritään käymään mahdollisimman paljon, mutta tosiasia on, että ei tälle pirpanalle ole siellä muuta kuin keinuminen ja hiekkalaatikko, Hiekkalaatikossa kivointa on hiekan syöminen tai sieltä pois ja sinne takaisin kiipeily. Odotan kyllä että hän kävelee kunnolla, niin ulkoilusta tulee paljon mielekkäämpää kun pystyy itse osoittamaan mikä kiinnostaa.

Nyt kuitenkin menen nukkumaan, että jaksan aamulla nousta ajoissa. Kirjoitan huomenna meidän päivästä, tää oli taas sellane liibalaaba teksti :)