Tää päivä on ollut semmonen, että en tarvis mitään muuta kuin oikean ystävän jolle kertoa mikä mieltä painaa, joka kuuntelee, lohduttaa ja pyyhkii kyyneleeni.
Onneks mulla on maailman ihanin lapsi ja mies ♥
Mutta nyt on maailman yksinäisin fiilis kun ipana on yökylässä mummilla ja S on töissä.
Mun vappu ei ollut parhaimmasta päästä ja siihen mahtui enemmän kyyneleitä kuin naurua.
Ja kaiken keskellä alkoi väkisinkin miettimään, että aika moni kaveri kertoi mulle mitä aikovat vappuna tehdä (juhlia, tietysti), mutta kukaan ei kysynyt multa mitä mä aion tehdä tai haluanko liittyä toisten seuraan. Oletettiin että kuitenkin olen kotona lapsen kanssa kuten aina. Tai sitten, mulla on lapsi ja olen raskaana, en siis ryyppää, enkä voi olla hyvää seuraa. Tai sitten oletettiin että en kuitenkaan pääse lähtemään. No joo, olen äiti, mutta pitää mulla olla muutakin elämää. Kai?
 |
Tämä on se jonka takia jaksan joka aamu nousta, jonka takia hymyilen vaikka ei hymyilyttäisi, joka saa aina nauramaan. Joka rakastaa mua ehdoitta ja aidosti, omana itsenäni. Ja jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti