Me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden

Mun vauva seisoo ja kävelee tukea vasten!! :) Dansku oppi tällä viikolla kunnolla nousemaan seisomaan tukea vasten ja samalla lähti kävelee tukea vasten. Minkään taaperokärryn kanssa ei vielä onnistu kun menee liian kovin, mutta sohva ja kaikki tasot on hyviä tukia. Tosin olen joutunut toteamaan että mitään ei pidä unohtaa sillai että tuo ylettäisi ottamaan ne noustessaan :D Nyt hänellä on ikää 9,5kk.
Yöuniin tämä taito on vaikuttanut melkoisesti, millään ei malteta rauhoittua unille vaikka on tosi väsynyt. Ja yöllä jos herää niin herään itse siihen kun joku seisoo pinnasängyssä ja höpöttää kovaan ääneen.

Toinen tulokas: Raskauden 184. päivä. Alle sata päivää laskettuun :) Ensi viikolla on keskiraskauden lääkäri, tai no viikkoja silloin 27+2, mutta sillä nimellä sitä kutsutaan. Kovat potkunyrkkeilyt tuntuu pitkin päivää massussa ♥ Häntä kutsutaan pikkutyypiksi!

Huomenna lähdemme laivalle. Baltic Princess tällä kertaa! Ei ole jotenkaan yhtään sellainen olo, että jee laivalle :D Mutta kyllä se tulee, alan kohta pakkaamaan tavaroita valmiiksi kun ei tiedä miten huomenna ehdin tuon pikkuriiviön kanssa, joka purkaa laukkua samaan tahtiin ku mä pakkaan. Se on hänen lempihommaansa :)

Nyt on ollut niin kuumaa, että päiväsaikaan ei olla ulkoiltu ollenkaan. Iltasella käydään yleensä kärryttelemässä ja keinumassa, mutta itseäni ei tämän massun kanssa houkuta tuolla helteessä paahtaa menemään, enkä usko että tuo lapsikaan siitä nauttisi.

Viikonloppuna käytiin shoppailemassa. Haettiin Danskulle uusi pinnasänky, josta saa toisen laidan pois myöhemmin, pikkutyyppi saa sitten tuon vanhan. Lisäksi Ikeasta tarttui muutakin romua mukaan, mm. olohuoneeseen piti ostaa uusi hyllykkö vain siksi että mä saan laitettua kynttilöitä johonkin kun en uskalla enää kovin matalalle sijoittaa ;) Ja uunivuokia, kynttilöitä ja alustoja (joita on valmiiksi isossa lipastossa laatikollinen), pyyhkeitä, petauspatja, lakanoita ja kaikkea muuta mikä näytti kivalta.

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä hyvinkin tuttuun aiheeseen. Muuttaako lapsen saaminen ihmistä niin paljon että kaverit kaikkoavat? Kyllä Danskun syntymän jälkeen tosi moni on lakannut pitämästä yhteyttä (enkä itsekkään kovin aktiivinen siinä ole, mutta jos joku ymmärtää mitä tarkoitan), ja nyt tätä toista odottaessa tuntuu että loputkin ystävät katoaa. No toisaalta, kun meille tulee kylään niin se tarkoittaa että joku lapsi roikkuu lahkeessa ja huomio on koko ajan siinä, mutta kyllähän mäkin voisin joskus lähteä johonkin ulos tai mennä ystävän luokse, mutta mihinkään en itseäni tyrkytä, jos siis ei halua tulla tänne lapsipainotteiseen kotiin. Ja eikö oikeasti ole aikaa istua sen kahvikupillisen verran joskus ja jutella, ei ehkä ole iso juttu monelle mutta mulle se merkitsis et joku joskus kysyis että "Voinko tulla käymään?". Rakastan olla kotona tuon pienen ihmisen kanssa, päivääkään en vaihtaisi, mutta joskus kaipaa aikuista seuraa.

Nyt matkalaukun pakkaamiseen, vielä pari kuvaa Danskusta :)

Kukkia poimimassa :)

Tilasin Etolasta Danskulle uima-altaan, voi että ku se on kivaa!! :)

Ekaa kertaa meressä polskimassa :)

Piiitkän kirjoitustauon jälkeen

Nyt on ollut yli kahden kuukauden tauko kirjoitteluissa, enkä tiedä mistä aloittaisin!!

No,vaikka Danskusta :) Hän täyttää ylihuomenna 9kk ♥ Hän osaa ryömiä, mennä konttausasentoon, istuu hienosti ilman tukea ja tänään nousi ekan kerran istumaan ilman että nousi ensin polvilleen tukea vasten. Keinuminen ja hiekkalaatikkoleikit on kivoja (lue: hiekan syöminen), ja hän jaksaisi ikuisuuden tanssia ja pomppia musiikin tahdissa. Dansku osaa nousta polvilleen ja siitä seisomaan tukea vasten, kunhan tuki on tuttu ja turvallinen, esimerkiksi äiti tai isi. Hän rakastaa kaikkea mikä kielletään, sähköjohdot olis ihania ja pistorasiat, sekä kaikkien puhelimet. Ja kun komentaa ja siirtää kiellettyä kohdetta tai pahantekijää niin alkaa kamala raivari :D

Tämä pieni rakastaa syödä itse, mutta syöttäminen on ihan tyhmää! Itse lappaa kaiken suuhunsa mitä käsiinsä saa, toistaiseksi lemppareita vesimeloni, talk-murut ja maissinaksut :)

Sitten masuasukkia. Rakenneultrassa selvisi, että pikkuveli siellä on ♥ Viikkoja on tänään 23+3, la 8.11. :) Ihania potkuja ja möyrimistä joka päivä! Tämä helle vain tekee olon tuskaiseksi...

Käytiin laivalla perheen kesken. Oli yllättävän helppoa reissata näin pienen kanssa, hänelle riitti ihmeteltävää ja koko ajan oli hyvällä tuulella, vaikka päikkärit olikin aika huonoja. Ainoa miinus oli se, että meillä oli tavalliset rattaat mukana, eikä ne mahtunut kokonaisena hyttiin, vaan piti laittaa kasaan että päästiin edes sisälle sinne. Siinä sitten niitä kasattiin monen monta kertaa :D

Ville Viikinkiä moikkaamassa ♥

♥

♥

Hiekkaa en toki ole maistellut :)

Tän kirjottelutauon jälkeen pahinta on ehkä se, että en edes tiedä mistä pitäisi kirjoittaa :D Koitan tässä keksiä jotain aiheita ja palaan vielä tällä viikolla raapustelemaan, nyt iltatoimille ja unten maille! Ipana onkin jo nukkunut tunnin :)

Tämä on toive toteutuva

Ei ole syytä salailuun,

vaan onnemme tahdomme näyttää.

On meille tulossa vauva uus,

todeks hartaimman toiveemme täyttää ♥

Jos on enkeleitä matkallamme, niin pieni Danskumme on marraskuussa jo isoveli ♥

Lapsillemme tulee ikäeroa noin 1v 1kk, juuri niin kuin olen kauan sitten unelmoinut, ja 

Danskua odottaessa puhuimme S:n kanssa toisesta lapsesta ja sovittiin että saa tulla heti kun haluaa :) Ihanaa, että elämässäni on ihminen joka ajattelee juuri samoin kuin minä ♥

Tää oli tämmöne hormonihuuruinen lässynlässyn päivitys mut mä olen niiiin onnellinen :')

Kuinka voi kukaan noin kaunis ja järkevä minua rakastaa

Tää päivä on ollut semmonen, että en tarvis mitään muuta kuin oikean ystävän jolle kertoa mikä mieltä painaa, joka kuuntelee, lohduttaa ja pyyhkii kyyneleeni.

Onneks mulla on maailman ihanin lapsi ja mies ♥

Mutta nyt on maailman yksinäisin fiilis kun ipana on yökylässä mummilla ja S on töissä. 

Mun vappu ei ollut parhaimmasta päästä ja siihen mahtui enemmän kyyneleitä kuin naurua.

Ja kaiken keskellä alkoi väkisinkin miettimään, että aika moni kaveri kertoi mulle mitä aikovat vappuna tehdä (juhlia, tietysti), mutta kukaan ei kysynyt multa mitä mä aion tehdä tai haluanko liittyä toisten seuraan. Oletettiin että kuitenkin olen kotona lapsen kanssa kuten aina. Tai sitten, mulla on lapsi ja olen raskaana, en siis ryyppää, enkä voi olla hyvää seuraa. Tai sitten oletettiin että en kuitenkaan pääse lähtemään. No joo, olen äiti, mutta pitää mulla olla muutakin elämää. Kai?

Tämä on se jonka takia jaksan joka aamu nousta,
jonka takia hymyilen vaikka ei hymyilyttäisi,
joka saa aina nauramaan.
Joka rakastaa mua ehdoitta ja aidosti,
omana itsenäni.
Ja jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa.

Kuvia ja kuulumisia

Jos tällä kertaa alottaisi kirjoittelun paremmalla mielellä :)

Dansku täytti 17.4. puoli vuotta, ja sitä juhlistettiin kummien kanssa. Leivoin pätkisjuustokakun, m&m-keksejä ja lisäksi oli dominoita, pääsiäismunia ja karkkirakeita. 1v synttäreihin sitten panostan enemmän, tän tarkotus oli lähinnä saada kummit välillä moikkaamaan ipanaa :)

Mutta meidän Dansku oli sitä mieltä, että on ihan liikaa ihmisiä ympärillä eikä ollut ollenkaan oma itsensä, hieman hermostunut ja sellainen "äitiiiii"-tyyppi :D

Ei ole suurempaa rakkauden valaa, 
kuin se, että pieni lapsesi sinua halaa. 
Ja se että sinulla sydämessä juuri 
on paikka niin valtavan suuri. ♥

Pääsiäinen oltiin ihan vaan kotosalla, tai melkein, käytiin sunnuntaina abc:lla syömässä ja hakemassa vaippoja :) Pieni virhearvio vaippamenekissä. Maanantai menikin mummilla, siellä syötiin ja saunottiin. Eli oikeesti ei siis oltu kotona, vaikka luulin niin :D

Mun pääsiäispupu ♥

Nyt on niin paljon kaikkea kivaa odotettavaa, että jaksaa hienosti viettää päivät pikkumurun kanssa kun S on töissä. Ja hänen kans ei tuu aika pitkäksi :) Toukokuun lopulla lähdemme Forssaan mun "kummitytön" 6.luokan päättäjäisiin ja sukulaisiani katsomaan. Pakkaan jo yhden päivän reissulle niin paljon tavaraa Danskulle, et siinä missä meillä on yksi matkalaukku molempien tavaroille, niin Danskun tavarat tulee varmaan matkahuollossa perässä... Juhannuksen jälkeen lähdetään laivalle, varasin reissun melkein heti kun sain idean koko reissusta ;) Saa nähdä mikä tavarapaljous sinne raahataan, mut se on ipanan eka risteily!

Hän tykkää keinumisesta :)

Nyt en kyllä keksi mitään järkevää kirjoitettavaa, huomenna menen kevätmarkkinoille niin voin koittaa keksiä ihan jonkun aiheen :) Nyt taitaa kutsua oma sänky, ja hetken voisin lukea kirjaa. Nolasin itseni kirjastossa tänään, kysyin kirjastotädiltä että "mä haluaisin löytää sellasen kirjan, ennen kuin kuolen". Se kattos mua hetke silmät pyöreenä ja selvästi mietti et mitä mä selitän, ja tajusin sitten korjata, että kirjan nimi on "Ennen kuin kuolen." Sitte se sai kauheen naurukohtauksen ja mä en meinannu saada omaa naurua loppumaan.

Rakas ystävä ♥

Tää on rankkaa, enkä jaksaisi jos et olis mun.

Daniel täytti 17.4. puoli vuotta ♥ Niin nopeasti aika menee, juuri äsken hän vasta syntyi?

Huomenna on tulossa kummit käymään synttärikahvilla. Toivon suuresti että pätkis-juustokakkuni onnistui, se selviää huomenna. Ja puolivuotis kuvatkin otetaan, varmaan ihan kotosalla, ja 1v kuvat sitten studiolla :)

Asunto näyttää siltä, että täällä on tapahtunut joku räjähdys, eli huomenna aamulla alkaa kunnon siivousoperaatio (=tavarat kaappeihin piiloon?) että tänne kehtaa päästää jonkun sisälle. Pitäisi siis mennä nukkumaan, mutta katsoin huomisaamun Lemmen Viemää.

Siitä on tullut lempisarjani, siinä ei tarvi odottaa uutta jaksoa aina viikkoa, vaan se yksi päiväkin tuntuu jo pitkältä ajalta. En osaa sanoa mistä siinä pidän, ehkä pelkästään niistä suhdekuvioista. On ihana katsoa ja myötäelää, menee itselläkin kylmänväreet kun kuvittelee sen kipinän ensisuudelmassa, tai odottaa että tuleeko noista pari. Ehkä vain haluaisin itse tuntea samoin, tulla yllätetyksi, tuntea olevansa rakastettu, vaihtaa salaa katseita joista huokuu rakkaus, kuin vastarakastuneena vuosien jälkeenkin?

Eihän sen pitäisi olla itsestäänselvyys, eihän? Ja miksi tuntuu että mikään ei riitä, aina haluaa kaikenlaista, mutta mitä esimerkkinä minä tällä hetkellä tarvitsen, on aikuinen ihminen. Joka rakastaa, kuuntelee, ihan vain kysyy että "mitä sulle kuuluu?". Joka on läsnä, koskettaa, yllättää ihanasti tekstiviestillä tai halauksella kesken jonkin arkipäiväisen.

Oikeasti tarvitsen vain aikuisen ihmisen. Jonkun kenen kanssa voin puhua muuten kuin vauvakielellä, joka ymmärtää ja kuuntelee, eikä jokella. Rakastan päiviä täällä kotona Danskun kanssa, mutta olen niin yksinäinen. Antaisin mitä vain, jos saisin pidettyä jonkun täällä kotona mun kaverina edes joka toinen päivä. Ettei tulisi turhia riitoja pikkuasioista sillon kun mä olen ihan loppu ja kaipaan halausta ja juttukaveria, ja jotakin ketä hetkeksi ottaa lapsen syliinsä ja sanoo mulle, että voisin mennä vaikka ulos, yksin. Päivääkään en vaihtaisi pois, mutta niitä hetkiä oikeasti tarvitsee, ja silloin jaksaisi taas paremmin seuraavaan päivään. 

Väsyneenä ja yksinäisenä tulee sanottua asioita joita ei tarkoita, silloin kun oikeasti haluaisi huonon päivän jälkeen juosta ovesta ulos ja huutaa, mutta peittää sen kaiken miettimällä mitä tekee ruoaksi tai kysymällä miten juuri toisen päivä on mennyt. (Koska multa kysytään?)

Tämän ei ollut tarkoitus olla valitusta, vaan kertoa miltä musta tuntuu, ja nyt tätä kirjoittaessani kyyneleet valuen, tajuan että musta tuntuu pahalta. Yksinäiseltä. Tajuan miten kaverit ovat kaikonneet lapsen syntymän jälkeen, kuinka moni innoissaan puhui odotusaikana kuinka paljon tullaan olemaan tekemisissä ja haluaa nähdä jokaisen vaiheen lapsen kasvussa. No mitä helvettiä, missä ne nyt on? Ja toiseksi, miks mä luulin et niitä kiinnostaa? On niin helppo sanoa vain jotain, siirtää tapaamisia ja olla pitämättä yhteyttä. Meillä kun aina pääosassa on tuo vauva, ja kuinka moni lapseton jaksaa kuunnella kun kerron miten meillä nukutaan tai syödään. Ja niin, minä puhun siitä mikä minulle on tärkeintä, kuten kaikki tietämäni ihmiset.

Eli tiivistettynä, silloin kun olen huonolla tuulella ja äksyilen, kyse on vain siitä että olen jälleen viettänyt päivän "yksin" lapsen kanssa, jolloin ainoa kontaktini on vauva, jolle en puhu mieltä painavista asioista, eikä hän lohduta ja pyyhi kyyneleitäni. Jos joskus joku istuu viereeni ja kysyy että "mitä sulle ihan oikeesti kuuluu", eikä anna mun kertoa mitä mun lapselle kuuluu, vaan haluaa tietää mitä mulle kuuluu, niin mä alan varmaan itkeä. Lupaan ensi kerralla kirjoittaa positiivisemmin, mutta kun ei ole ihmisiä joille puhua niin tämä on kuin päiväkirja, jonne voin avautua, ja kenenkään ei ole pakko tätä lukea.

ps. Ihmettelen suuresti, että uskallan julkaista tämän, huomenna jo kaduttaa. Onneksi monikaan ei lue blogiani, niin tämä on melkein kuin päiväkirja.

Mitä tänään syötäisiin

Haluaisin alkaa laittaa ruokaa aktiivisemmin, tai oikeastaan löytää siihen innostusta. Tutut ja turvalliset on sellasia et niihin on helppo turvautua kun ei tiedä mitä tekisi, varsinkin kun tässä talossa minä olen ainoa ketä ruokaa tekee. Luulen että se tulee päivittäin tavaksi kun Dansku alkaa syömään samoja ruokia kuin me, tähän asti on ollut vähän niin ja näin. Tykkään mausteista, ja ruokani eivät ainakaan ole mauttomia, paitsi sitten lapselle tietysti ei niin tulisia!

Makaroonilaatikko on oma lempparini, sitä muokkailen eri tavoin. Viimeksi taisin tehdä munamaidon mustapekkakermasta ja sekoittaa jauhelihan ja makaroonin kanssa mustapekkajuustoa murusina. Nam!

Keitot ovat helppoja, halpoja ja hyviä. Oma suosikkini on jauhelihakeitto, mutta nyt sille on kilpailija, olen nimittäin kaksi kertaa tehnyt niin hyvää kanakeittoa. Siihen tulee chili-currykermaa joukkoon reilusti, eli on kaloripitoista ainakin :D Mutta ihanan maukasta! Enkä mä siitä kanasta välitä vaan niistä kasviksista ;)

Tykkään kokeilla kaikenlaisia uusia ruokia kun löydän jonkun kivan vinkin. Kalasta en osaa mitään tehdä, enkä pysty edes koskemaan kokonaiseen kalaan, tai fileeseen. En itse kauheammin tykkää kalaruuista (paitsi äidin uunilohi, nam!) niin ei ole tullut opeteltua. Koulussa kotitaloustunnilla piti joskus perata kala, niin mut meinattiin heittää ulos kun kieltäydyin koskemasta koko ötökkään, hyi.

Leipominen on kivaa! Suklaakakut, piirakat, pullat ja muut makeat herkut valmistuvat helposti, vaikka en itse niitä pahemmin syö. Viimeisin aikaansaannos on muumilimu-juustokakku.

Olen löytänyt aivan mahtavan ruokablogin! http://miumaumaukas.blogspot.fi/
Tuolla on tosi selkeät ohjeet, kauppalista hintoineen (tietysti suuntaa antavia) ja niitä ohjeita on paljon. Muumilimu-juustokakun bongasin sieltä, lisäksi dumle-kaakao, Peppi Pitkätossun Voimavuoka ja Pekonipastavuoka on ollut tämän viikon aikaansaannoksia blogin ohjeilla.

Yleensä en pahemmin ohjeita katso vaan käytän mielikuvitusta, mausteita en ikinä käytä ohjeen mukaan koska tykkään niin mausteisesta ruuasta, kuten S:kin.

Nansku on nyt parina päivänä maistellut sormiruokaa, keitetty porkkana ja kukkakaali ovat maistuneet. Banaani ja kurkku ovat myös olleet herkkua, kuitenkin yksi ateria syödään syötettynä soseena edelleen.