Teatteri on yhteistyötä parhaimmillaan

Kerrankin postaus, joka ei liity vauvoihin! :D

"Minä olen vielä pikkuinen

ja siksi tahtoisin

oppia tän maailman

paljon paremmin.

Ja kun mä sitten joskus

olen aikuinen,

niin toivon että oppimasta

koskaan lakkaa en."

Olen ennenkin kirjoittanut läheisestä suhteestani teatteriin. Olen ollut mukana teatterissa kohta 6 vuotta. Siihen aikaan on mahtunut näyttelemistä, kuiskaamista, väliaikakahvituksia, ääni- ja valotekniikkaa, kampaus- ja meikkausjuttuja ja puvustamista. Sekä paljon ihania ihmisiä!

Teatterilla tuntee oikeasti kuuluvansa joukkoon. Kaikki ovat omalla hyvällä tavallaan kieroutuneen huumorintajun omaavia, ja ymmärtävät toisiaan. Siellä voi puhua mistä vain, olla juuri oma itsensä ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Aina on hauskaa, vaikka on tiettyä hermoilua ensi-iltojen lähestyessä tai repliikkien unohtuessa, mutta ne unohtuvat nopeasti.

Olen ollut pari vuotta pois teatterista, mutta silti sanon aina kuuluvani joukkoon. Niin on tuntunut. Eikä ole tarkoitukseni lopettaa. Lauantaina olimme katsomassa Pokka Pitää - ensi-illan. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen ollut liian kauan pois. Korjaankin asian 8.2. lähden laivalle teatteriporukassa ja aion jäädä taas enemmän kiinni teatteriin! Toivon, että kun nansku on isompi, hän innostuisi myös teatterista.

Pokka Pitää itsessään oli mielestäni hyvä. Tunnen kaikki näyttelijät, niin saatan katsoa hieman puolueellisesti ja se tekee katsomisesta kivempaa. Pääroolin näyttelijä oli loistava, ja hän on ollut loistava kaikissa rooleissaan joita olen nähnyt. Jos ei ole kyseistä sarjaa katsonut, niin katsoja ei todellakaan ymmärrä tätä näytelmää, suosittelen siis katsomaan muutaman jakson jos aikoo suunnata katsomaan kyseistä näytelmää.

Marraskuussa olimme katsomassa Saiturin Joulua. Se oli myös vaikuttava elämys, mukana oli paljon ihmisiä keitä en ennen lavalla muista nähneeni. Ensikertalaisiakin oli, ja tämä oli hyvä näytelmä aloittaa teatteriharrastus. Jos näytelmä taltioidaan, näkee itse omat virheensä ja kiinnittää jatkossa huomiota, esimerkiksi käsien heilutteli, sanojen ihmeellinen painotus, roolin pudottaminen ennen kuin on kulisseissa... Itse olen nähnyt näytelmiä joissa olen mukana, ja olen kyllä huomannut parannettavaa, kuten pään liikkeet, silmien pyörittely ja "mitä tekisin näillä käsillä".
Mutta meillähän on harraste teatteri, eikä täällä ole ammattilaisia muut kuin ohjaajat ;)

Joulukuussa näkemäni Romeo ja Julia (Turun kaupunginteatterissa) oli ehkä elämäni tähänastisista näytelmistä paras. Se on aina ollut lempinäytelmäni, ja tämä versio oli musiikkinäytelmä. Vau, sanon minä, enkä muuta voi sanoa. Koreografiat olivat upeita, ja roolitukset loistavia. Harmittaa, että olimme katsomassa viimeistä näytöstä, olisin ehdottomasti halunnut nähdä uudestaankin. Lauluvalinnat hieman hämmästyttivät, mutta kuitenkin sopivat esitykseen :)

Ja tämä kaikki teatteriin liittyvä siis tuli mieleeni katsottuani parin vuoden takaisen Ruma Ankanpoikanen-näytelmän dvd:ltä, jossa itse olin ruma ankanpoikanen.. :) Isoin juttu missä olen ollut mukana oli Myrskyluodon Maija, se on myös dvd:llä ja ainakaan äitini ei ikinä kyllästy siihen :D

Kuin ensimmäistä päivää-lavastusta :)

Sataa lunta hiljalleen, on valkoinen jo maa...

...Tyttö kulkee mietteineen ja häntä paleltaa. Lämpimikseen lumeen hän tekee enkelin, se poistaa huolet, ikävän, siks tekee toisenkin ♥

Tänne on vihdoinkin tullut talvi! Ja samalla hetkellä kun se tuli, tajusin muutaman syyn miksen halunnutkaan talvea. Nanskun päikkärit menee ihan miten sattuu kun on tottunut nukkumaan parvekkeella pitkät päikkärit, muutamana päivänä on ollut niin kylmää että ollaan kiljuttu sisällä aivan väsyneenä mutta sängyssä ei suostuta nukkumaan. Illat on helpottanut kyllä, ja nukkumaanmenoaika onkin klo 22 :)

Daniel täytti perjantaina 3kk. Torstaina neuvolassa paino oli 6625g ja pituus 62cm. Kolmessa kuukaudessa siis kasvanut 10cm, ja painoa tullut 2585g :) Sai kovin kehuja, kun on niin iloinen ja jäntevä, seurasi lelua katseella (kuten kuuluukin), slaagin sai neuvolatädin kylmistä käsistä ja tietysti ne piikit oli murheen paikka, tätä ei antanut anteeksi vielä, vaikka itku loppui niin höpötti kiukkuisella äänellä hyvin tomerasti tädille :D Saatiin myös lupa aloittaa soseiden maistelu, vaikka ehkä nansku ihan vahingossa oli jo pari kertaa maistanut ;) Tein itse bataattisosetta ja porkkanasosetta, muutama päivä syötiin bataattia ja kahtena päivänä saanut mukana porkkanaa. Pakastin soseet jääpalamuoteissa, niin on helppo laittaa uutta makua mukaan.

Ja hän tykkää niin kovin, oikein harmittaa kun ei voi antaa enempää kun toinen odottavasti avaa suutaan, hymyilee ja on koko pienen vartalonsa voimin innoissaan uudesta jutusta.

Velour-yöpuku h&m

Mutta toisiin asioihin, parisuhteeseen. Ehdotin S:lle, että jos sovittaisiin joka kuukaudelle tänä vuonna jotain yhteistä tekemistä, jonka aikana nansku on hoidossa. Se voisi olla vaikka elokuvissa käynti, ulkona syöminen, koti-ilta, mitä tahansa, kunhan se hetki olisi vain meille ja voitaisiin puhua keskenämme (jostain muusta kuin maidosta, bataatista ja kakasta). En ole saanut vielä myöntävää vastausta tähän, mutta kävimme katsomassa Ainoat Oikeat, joka oli molempien mielestä loistava suomalainen elokuva! Vaikka hieman kriittisesti odotamme suomalaisia elokuvia, niin tästä tykkäsimme.

S:llä oli loma toisesta työpaikasta, ja hän teki vain toisessa aamuvuoroja. Oli aivan mahtavaa, meitä oli täällä kotona iltaisin kaksi aikuista! Jos nukuttamisessa oli ongelmia, vuoroteltiin, ja minä sain joskus lukea lehteä ja S hoiti D:n. Kun ipana nukkui, meillä oli yhteistä aikaa. Muutamana aamuna sain myös nukkua pitkään, mutta tällöin kyllä oli nanskukin nukkumassa :D Yhden illan vietin Raumalla ystäväni luona, ja sain tutustua uusiin ihmisiin ja käytiin ravintolassa. Seuraavana päivänä kun tulin kotiin, niin sain ensimmäisenä nanskulta hymyn joka saisi koko maailman polvilleen. Tämän voimalla jaksaa taas huonoinakin päivinä ♥ Ja jos nyt tuntuu siltä, että aina vaan "vauva vauva vauva"-kirjoituksia, niin minähän kirjoitan siitä mikä mulle on tärkeintä ♥

Seppälä-poika :) Sukkahousuja myöden vaatteet seppälästä!

Tuossa kuosissa Nansku lähti ekoille treffeilleen! Mentiin katsomaan ystäväni 8 päivän ikäistä prinsessaa, ja voi hellantuuteli ku hän ol piän!! Ihan höyhenenkevyt (kun kantanut tätä jötikkää ♥) ja niin pikkuinen, oliko tämä minunkin pienenpieni vauva joskus NOIN pieni? Kai se on ollut, mutta aika menee niin nopeasti...





Tänään alkoi Kasvu Vanhemmuuteen-ryhmä, jossa tavataan muita äitejä ja vauvoja. Mun mielestä oli tosi kivaa, mun lisäksi oli vain kolme paikalla pakkasten vuoksi, mutta kaikki tosi mukavia ja jäi hyvä fiilis.

Ensi viikon lauantaina alkaisi vauvauinti, odottelen niin fiiliksissä!! :)

Enää ei ole ollut niin yksinäinen olo, kun S ei ole ihan koko ajan töissä. Ja vaikka koko hemmetin lähisuku hyökkäisi mun kimppuuni ilmoittaen että "jonkun se on töitäki tehtävä!" niin voin sanoa, että mua ei ihan oikeesti kiinnosta muiden mielipiteet tästä asiasta, vaan kyse on minun parisuhteestani. Siis minun elämästäni. Mutta nyt rakas ystäväni ja Nanskun kummitäti lähtee kahdeksi kuukaudeksi kauas pois työharjoitteluun, ja vaikka hän asuu toisella paikkakunnalla niin pitää enemmän yhteyttä kuin ketään lähellä asuva. Olen myös nähnyt häntä vähintään kerran viikossa, yleensä useammin, kun taas aivan lähellä asuvaa nanskun kummia en näe melkein ikinä.

Lopuksi vielä pakko kertoa, että uusin tatuointini ilmestyi olkavarteen. Piirsin sen itse (kuten aiemmatkin tatuoinnit) ja sen on tarkoitus näyttää lapselliselta kun lasta se kuvastaakin. Itse olen täysin tyytyväinen lopputulokseen, sain uuden idean miten sitä ehkä myöhemmin muokataan, mutta mielestäni ei tarvitse. Vaan ihanat fb-kaverini, voi jeesus. Siis tämähän on mun ihossani, ja juuri sellainen kun itse halusin, mielestäni ei kenenkään muun tarvitse siitä tykätä, ja jos on pakko sitä päätään aukoa, niin voisi edes yksityisviestillä tätä asiaa ilmoittaa. Tavallaan naurettavaa, mutta jotenkin osaa ärsyttää, että jos oma elämä menee päin helvettiä niin pitääkö siitä avautua mun tatuointien muodossa :D Enkä tarkoita kaikkia kommentoijia, vaan juuri yhtä tiettyä. :)
Yhteenveto, en ole kiinnostunut mitä vaikka koko saatanan lähisuku on mieltä tatuoinnistani, itse tykkään ja se on edelleen MINUN :) Vaikka jotenkin osasi loukata sekin, että "lähestulkoon sukua" (luojan kiitos vain lähestulkoon) oleva yrittää alentaa ja loukkaavaan sävyyn kommentoi. Ihme touhua, sanon minä. Kritiikin kyllä kestän, mutta selkeää suoraa loukkausta en unohda.

Suurimmat ihmeet tulevat pienessä paketissa

Minun hymypoika ♥

Piiitkä kirjoitustauko :o Laiskuutta, muita menoja ja joulusähellystä, uusivuosi ja arkeen paluu lienevät suurimpina syinä....

Ensinnäkin hyvää alkanutta vuotta! :)

23.12. Dee meni mummille yökylään. Me saimme S:n kanssa viettää iltaa yhdessä, oltiin kotona, juotiin viiniä, katsottiin american horror storyn 3.kautta ja käytiin mestarissa muutamalla :) Jouluaattona mentiin hakemaan Dee ja ilta vietettiin D:n kummitädin ja -sedän luona. Nanskun (kyllä, kutsun Deetä melkein aina nanskuksi) serkkupojat pelkäsivät joulupukkia kamalasti, mutta lopulta isompi rauhoittui ja jopa halasi joulupukkia. Nansku ei oikein mitään vielä koko sähellyksestä ymmärtänyt ja käytyään joulupukin sylissä hän keskittyikin enemmän syömiseen, omien ruokahalujensa mukaisesti :) Kiva ilta oli, ja seuraavanakin päivänä käytiin vielä syömässä siellä :)

Kaikki joulunpyhät S olikin sitten töissä, ja me Nanskun kans yritettiin saada nukuttua järkeviin aikoihin.
Vuoden viimeisenä sunnuntaina vietettiin päivä myllyssä shoppaillen, ja yllätys, mukaan tarttui noin miljoona vaatetta nanskulle :D
Uudenvuodenaattona oltiin S:n kanssa turun kaupunginteatterissa katsomassa Romeo ja Julia. Esitys oli sopivasti nykyaikaistettu, koreografiat olivat upeita, puvustus oli komeaa, ja näyttelijät päärooleihin oli valittu täydellisesti. Kaikenkaikkiaan hieno teatterikokemus, tykättiin molemmat! Sitten me nanskun kanssa oltiinkin kotosalla ja isänsä meni töihin, ja silloin sain ipanan nukkumaan todella ajoissa, muutamaa minuuttia ennen vuodenvaihtumista!

Meidän unirytmit ovat nyt aivan omaa luokkaansa.. Illalla aivan uupunut ipana nukahtaa klo 22, mutta herää tunnin päästä eikä toivoakaan nukkumisesta. Hampaattomuus kiusaa ja ikeniä kutittaa, ja tää vaan nauraa.. onneksi ei ainakaan huuda. Yöunet alkaa 01-03 aikaan ja niiltä herätään puolenpäivän jälkeen. Itse olen aivan pihalla valvomisen takia, ja en saa nukuttua öisinkään.
Päivisin hän nukkuu parvekkeella vaunuissa oikein hyvin.

Tältä näyttää nukkumaanmeno....

Hän on nyt jonkun viikon maistellut velliä ilta- ja aamumaidon joukossa. Hyvin maistuu, eikä vattaa vaivaa. Ensi torstaina onkin neuvola, jossa puhellaan soseiden alottamisesta.

Ja ensi viikon keskiviikkona tulee uusi tatuointi :) Kuva ja paikka on vähän hakusessa, mutta rajattu kahteen vaihtoehtoon :)

Mä en edes osaa ajatella mitä edellisen kirjoittamisen jälkeen on tapahtunut, kauheesti kaikkea ja mitään ei tule mieleen. Nansku ainakin nauraa ääneen jo sujuvasti,  hampaat tekee tuloaan ja sekottaa yöunia, itse olen edelleen vain äärimmäisen onnellinen.

Hyvä ystäväni sai vauvan sunnuntaina, nyt odottelen innoissani että pääsen näkemään pikkuisen, oma vauva tuntuu olevan jo niin iso poika ♥ vauvakuumetta?

Edellispäivänä tilasin Nanskulle uudet yhdistelmävaunut ja samaa sarjaa turvakaukalon ja isofixin. Ja tietysti samaa lime-musta väriä kuin sitterikin :) Nonna ja pappa ilmoittivat, että haluavat maksaa uudet vaunut (vaikkei vanhoissa varsinaisesti vikaa ole?), sillä ehdolla että saavat nanskun hoitoon niin että pääsevät vaunuttelemaan. No mikäs siinä, ja noissa tulevissa vaunuissa on hyvin kätevää kun se runko on ns. irtonainen niin sen turvakaukalon saa suoraan siihen kiinni, esim kauppareissut/shoppailureissut sujuu hienosti :) Nyt odotellaan vaan koska saapuvat...

Ehkä ensi kerralle kehitän jotain järkevämpää kirjoitettavaa, mulla ei vaan ole aavistustakaan mitä se voisi olla? Tää oli tämmönen sekava :D Lemmen viemää loppui, nansku nukahti lattialle (Kyllä, hän heräsi tänään klo 09:20!!!!) ja siirsin vaunuihin parvekkeelle nukkumaan, nyt mulle lisää kahvia ja Emmerdale. Pyykit on pyörimässä, jos vielä itselleni saisin muuta päälle kuin jumpsuitin niin tästä voi tulla ihan hyvä päivä.

Nansku sai tuliaisina kylpytuen, hän tykkäääää! :)

Body: Baby Boom
Lappuhaalarit ja sukat h&m

Jos yksi kuva sitten minustakin, vaikka tähänkin nansku päässyt mukaan :)

Hän kulkee hymynsä kanssa, hän on niin täynnä elämää

Päikkäreiltä herätty :)

Nytpä tämä meidän ipana onkin alkanut nukkumaan oikein urakalla.. Ainahan hän hyvin on nukkunu, mutta joinaki aamuina musta tuntuu että hän on alkanut talviunille, kun mies on töissä ja Dee nukkuu niin täällä saattaa aika käydä pitkäksi yksinään... Muutamana yönä on mennyt 10-12 tuntia kevyesti, esim sunnuntaina 22-10, ruokailu, 10:30-13...  Ja nukkuu jopa päiväunia hyvin! Viikonloppuisin toi on ihan kiva juttu, mies on kuitenkin yökahteen töissä ja viikonloppuisin hän saa hoitaa ipanan kun arkisin se on aikalailla mun yksinoikeus, saadaan sitten molemmat nukkua :) Kyllähän mä saisin nytkin nukkua mutta.....

Viime perjantaina ipana kääntyi masulta selälleen itse, luulin vahingoksi ja pyöräytin takas mahalleen. Muutaman toiston jälkeen hän näytti hyvin loukkaantuneelta kun kovan ähinän seurauksena pääsee ympäri ja sitten tyhmä äiti taas kiepauttaa ympäri :D oli pakko uskoa, ettei se ollut vahinko.

Tänne on luvattu musta joulu, blaah. Viimeisetkin jouluihmisen rippeet kuolee kun kattoo ulos. Ei olla moneen päivään edes kärrytelty, kun ikinä ei tiedä mitä milloinkin tulee alas, melkein joka päivä jotain.. Yhdet tai kahdet päikkärit rääpäle saa nukkua vaunuissa parvekkeella. Ja nyt olen oppinut että suojaisissa vaunuissa hän ei tosiaan tarvitse sisävaatteiden lisäksi välihaalaria ja toppahaalaria ja makuupussia, vaan tosiaan pelkkä välikausihaalari riittää makuupussin kanssa :)

Niin häntä hymyilytti heti herättyään.. Kuolakalle ♥

Käytiin myllyssä "jouluostoksilla" maanantaina.. Sain ostettua S:lle lahjan, ja D:lle tarttui mukaan jumpsuit, kolme bodya, yksi tämän vuoden malliston body-housut-setti (nyt meillä on ne kaikki mitkä pojalle menee!), kahdet puolipotkarit, sukkahousut, kaksi tuttipulloa, neljä pullotuttia (isojen poikien tuttia, 2kk+), kaksi tuttia ja tulevaisuutta varten vellitutteja. Itselleni ostin yhden paidan. Siinä meidän jouluostokset.

Niin ja ystävän tulevalle vauvalle tuliaisia, mä menin iha pois ittestäni kun sain valita tyttöjen vaatteita!

Eilen tuli täyteen kaksi kuukautta tuon rääpäleen elämää ♥ Neuvolassa mitat oli 59cm ja 5900g, kolmen viikon aikana pituutta tullut 3cm ja painoa 765g :) Hän vain hymyilee ja nauraa, hän on niin täynnä elämää ♥

Ihana seurata kun toinen oppii uutta koko ajan, nyrkit maistuu hyvältä ja taputtaminen on hassu juttu.

Kun nostaa hänet ihan lähelle toisen kasvoja ja läpsyttää pikkuisella kätösellä poskeen, se saa suorastaan kiljahtelemaan riemusta!

Askeleitas seuraamaan toivon pienen enkelin.

Kulkuas se suojaisi siivin valkoisin.

Varjelisi vaaroilta, elon myrskytuulilta.

Turvaa toisi pimeyteen, ilon antais sydämeen.

♥

Body: Babyboom
Housut: Name it "farkku"leggingsit
Sukat h&m

Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen

Millainen on hyvä äiti?

Mielestäni kuka tahansa voi olla hyvä äiti.

Jokainen äiti joka laittaa oman lapsensa kaiken muun edelle, on hyvä äiti.

Ja jokainen, ketä haluaa ajatella myös itseään ja joskus laittaa itsensä etusijalle.

"Hyvä äiti"-käsitteen jokainen näkee omalla tavallaan. 15-vuotiaana teininä pidin omaa äitiäni hyvänä äitinä, kun hän hyväksyi tupakanpolttoni. Tai ei hän sitä koskaan ole hyväksynyt, mutta ei marmattanut asiasta, koska itsekin polttaa niin on huono moralisoida. Se oli teinin näkemys.
Nyt tajuan myös sen, että koko lapsuuteni ajan kaverini ovat aina olleet tervetulleita meille, aina on ollut ruoka pöydässä ja koti siistinä. Olen kulkenut siisteissä vaatteissa ja tuntenut itseni rakastetuksi.
Ja asia, jota ei voi ymmärtää ennen kuin itsellä on lapsia, on se valtava huoli. Huoli siitä, miksei vauva nuku tai miksi se nukkuu niin kauan, onko hän saanut tarpeeksi ruokaa, miksi hän itkee, huono omatunto kun haluaa antaa aikaa itselleen ja lasta hoitaa joku muu. Itse ainakin podin huonoa omatuntoa, kun menen äitini synttäreille ja mieheni äiti tulee hoitamaan vauvaa. Kunnes puhuin mummin kanssa puhelimessa kun kysyin häntä hoitajaksi, en ole kuullut niin innokasta ja onnellista ihmistä, hän tietää että luotan häneen.

Äitini sairastui syöpään ollessani 5-vuotias. Hän silti kaikkien hoitojen ohella jaksoi käydä kanssani kaupan lastenpäivillä ja leikkipuistoissa ja leikkiä kanssani. Olen ainoa lapsi, joten olen saanut lähes kaiken mitä olen halunnut. Mutta en ole paljoa pyytänyt. Ala-asteella iltarukouksiini sisältyi, että Jumala antaisi äidin parantua. Ja niin antoikin. Iltarukoukset jäivät pois kasvaessani ja isäni kuoltua oli minunkin pakko alkaa aikuistua. Olin 12-vuotias, eihän ketään odottanut minulta sitä. Mutta osasin hoitaa laskujen maksamisen, kaupassa käymisen, ruoanlaiton ja siivoamisen niinkuin aikuinen ainakin. Näin, ettei äiti jaksa ja halusin olla avuksi. Olin helppo lapsi ja teini, mutta niinhän se on, että se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Jos äiti tietäisi monen monet kommellukset yläasteikäisenä ja ammattikouluaikana, niin hän voisi luulla epäonnistuneensa äitinä. Näin ei kuitenkaan ole, teini-ikäinen etsii itseään ja kokeilee uusia asioita. Itselläni on niin vähän aikaa lapsuudestani, että luulen ymmärtäväni sitä ajatusmaailmaa aika hyvin oman poikani kasvaessa.

Itse tunnen olevani hyvä äiti kun saan lapseni rauhoittumaan, saadessani hänet hymyilemään ja kun hän nukahtaa syliini. Tänään hän itki sängyssä eikä olisi halunnut nukahtaa, menin pinnasängyn viereen ja pidin häntä kädestä kiinni. Hän puristi tiukasti sormeani ja veti käteni ihan lähelle kasvojaan. Ja nukahti. Voi sitä rakkauden määrää! ♥

Jokaisen lapsuuteen kuuluu "äiti on tyhmä"-vaihe, jo uhmaikäisenä ja myöhemmin teininä. Äidit eivät ole tyhmiä, he tietävät että liian pitkä hiljaisuus tarkoittaa että lapsi tekee jotain luvatonta, ja näkevät koska lapsi valehtelee. Itse yritin 14-vuotiaana selittää, että perjantai-iltana menen ystäväni luokse tekemään kouluesitelmää. Selitin varmasti 5 minuuttia että mistä esitelmä kertoo, kunnes äitini totesi "Voisit keksiä jotain parempaa, mihin sä oikeesti menet?" ja kerroin totuuden, että ystäväni synttäreille. Hän varmasti arvasi että bileet eivät ole aivan alkoholittomat, mutta luotti minuun ja päästi menemään. Enkä ole hänen luottamukselleen tuottanut pettymystä.

Hän on antanut minun juoda saunaoluen alaikäisenä, ja antanut aina tavata kavereita. Hän on lähtenyt ystävän luokse illaksi, että saisin kavereiden kanssa pitää leffaillan rauhassa. Hän tietää että olen ollut humalassa alaikäisenä, mutta ei koskaan ole juomia minulle ostanut. Hän tiesi että yläasteella poltin tupakkaa, mutta ei ostanut sitä minulle. Jos olen tehnyt tyhmästi, olen saanut siitä palautetta ja hyvästä käytöksestä kehuja. Mielestäni nuokin ovat hyvän äidin ominaisuuksia, ja se, että molemminpuolinen luottamus on olemassa. Minut on kasvatettu hyvin vapaasti, rajoja ei juurikaan ole ollut. Olen osannut tehdä järkeviä valintoja ja olen kasvanut tunnolliseksi aikuiseksi. Itse varmastikkin annan enemmän rajoitteita omille lapsilleni, mutta rajat ovat rakkautta, sen ymmärtää vasta aikuisena.

En ole enää pelkkä tytär, vaan nyt olen myös äiti. Olen kantanut 9 kuukautta sisälläni rakasta lastani, synnyttänyt hänet ja joka päivä tunnen suurta rakkautta ja huolta pikkuasioistakin. Kun poikani kasvaa, toivon olevani hyvä äiti. Tiedän millaista on olla teini, ja kuinka pienet asiat tuntuvat valtavan suurilta. Olen kuitenkin itse kaikista teinikokeiluista huolimatta suorittanut tunnollisesti ja kunnolla yläasteen ja valmistunut hyvillä papereilla lähihoitajaksi. Toivon että pojastani tulee järkevä nuori, ja meillä olisi luottamukselliset välit.

Minulla on ollut hyvä ja rakastava äiti, ja nyt hän on hyvä ja rakastava isovanhempi. Huomenna järjestän hänelle yllätyssynttärit ystäviensä kanssa, ensi viikon sunnuntaina hän täyttää 60-vuotta ♥ Nyt aikuisena voin vain kiittää äitiä lapsuudestani ♥

Äitini ja poikani ♥

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen!!

Sä maailmaani katsot, kummallista niin, ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin

Takana stressaava, kallis, vähäuninen ja kiireinen viikko. Ristiäisiä vietettiin sunnuntaina, ja sitä edeltävät päivät menivät turhan nopeasti. Unet jäivät lyhyiksi mulla stressaamisen ja miehellä töiden vuoksi. Äitini totesi, että sellaista se lapsiperheen arki on. On varmaan joillakin, mutta täällä kyllä lapsi nukkuu koko yön, mutta äiti valvoo kun stressaa kaikkea mahdollista. Ja koko ajan sellainen olo, että jotain olen unohtanut.

♥

Maanantaina tuli postissa GTA V joka tilattiin edellisellä viikolla. Sitä tietysti piti kokeilla ja päivä menikin aikalailla pelatessa. Kauppareissulla käytiin ja tarjoustalossa, ostin vaikka ja mitä askartelujuttuja että tänä vuonna aion olla reipas ja askarrella joulukortit itse. Illalla ystävä kahvilla. Leikin baaben kanssa taputapu-leikkiä. Rääpäleellä oli niin hauskaa, että yritti nauraa ääneen ♥

Tiistaina olisin alkanut valmistelemaan sunnuntaita jos olisin tajunnut, mutta otinpa rennosti vain senkin päivän, gta:ta pelailtiin ja ipana oli oikein valtavan hyväntuulinen koko päivän.

Keskiviikkona nämä kaksi älypäätä, minä ja mieheni keksimme että lähdetään Ikeaan kun hän pääsee töistä. Veimme baaben nonnalle ja lähdimme ostamaan joulujuttuja kotiin. Rahaa kyllä saimme kulumaan, mutta ensimmäistäkään jouluun liittyvää asiaa (jos kynttilöitä ei lasketa) ei tarttunut mukaan. S halusi mennä Gigantti Megastoreen katsomaan uutta puhelinta. Puhelinhyllyt hän selasi läpi ja mä kuolasin pinkkiä moccamasteria, mutta ei löytynyt puhelinta enkä saanut pinkkiä kahvinkeitintä, vaan ostettiin uusi pesukone. Se saapuu tämän viikon torstaina :) Muutaman tunnin yöunet takana.

Torstaina nonna tuli hoitamaan baabea aamulla kun mulla oli jälkitarkastus. S pääsikin töistä sopivasti ja lääkärin jälkeen mentiin FotoMikaan tilaamaan joulukortteja baaben kuvilla, kun mun sisäinen askartelijani menehtyi ristiäiskutsujen askartelun aikana. Käytiin myös Tiimarin loppuunmyynnissä kurkkaamassa, mutta eipä sieltä ihmeempiä enää löydy. Aloin olla jo hermostunut sunnuntaista ja taas muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntui hyvin mahdottomalta saada aikaiseksi hienoa juhlaa.

Perjantaina heräsin aamulla lämmittämään pullon baabelle, herätin S:n syöttämään ja itse hilluin hetken pystyssä ja painuin takaisin peiton alle. Heräsin mummin soittoon klo 13:45. Nyt on ainakin nukuttu kunnolla! Mentiin mummille saunomaan päivällä, ja illalla baaben kaksi tulevaa kummia tulivat kanssani askartelemaan paperitähtiä ristiäisiin. Tosin Semi sai askarreltua 5 tähteä, minä yhden ja puolikkaan ja Julia pelasi 8 tuntia gta:ta. Pelattiin kyllä kaikki, ja S tuli töistä kahden aikaan yöllä niin toi meille heseateriat. Julia ja Semi lähtivät kotiin klo 4 aamuyöllä! :D

Lauantaina olin lähes hysteerisessä mielentilassa. Muutama tunti unta takana (oma syy...) ja tehtävää vaikka miten! Vietiin baabe taas nonnalle, ja käytiin kultasepänliikkeessä hakemassa mulle korviksia, Kukkapirtissä tilaamassa ristiäisiin kukka-asetelma, Rosamundassa hakemassa voileipäkakut ja täytekakku, vietiin ne mummille ja mentiin Itäpoijuun ruokaostoksille, käytiin Siwassa ja Tarjoustalossa ja haettiin heseltä ruuat, syötiin mummin luona, keräiltiin kaikki tavarat ja haettiin baabe, ajettiin kotiin ja S lähti töihin. Baabe kävi kylvyssä ja meni nukkumaan, samoin minä.


Sunnuntaina oli itse ristiäiset! Aamulla pomppasin pystyyn ja jätin miehet nukkumaan vierekkäin. Käytyäni suihkussa ja kuivattuani hiukset herätin S:n myös suihkuun ja valmistelemaan. Nonna ja pappa tulivat 9 jälkeen meille hoitamaan baabea, ja me lähdimme juhlapaikalle. Kattaukset, pöytäjärjestykset, koristelut ja tarjoiltavat check, ja 11:30 menin kotiin päästämään hoitajamme valmistautumaan. Itse sain vaihdettua vaatteet ja meikattua ja baaben kanssa katseltiin ruokaohjelmia kunnes S tuli klo 13 hakemaan meitä. Ulkovaatteet niskaan ja hysteerinen äiti kertasi että kaikki on mukana. Klo 14 alkoi juhla ja sitten kaikki menikin hyvin ja nopeasti, niinkuin olettaa saattoi. Baabe oli kivan rauhallinen, paitsi kyllästyi papin monotoniseen ääneen ja hiukan kitisi, mutta rauhoittui puristamaan sylikummia sormesta ja imemään tuttia. Toimituksen jälkeen hän oli uupunut ja nukkui tyytyväisenä sitterissä.

Daniel ♥

Nimeksi tuli Daniel Aimo Severi ♥
Daniel oli mielestämme kiva nimi, ja sillä ei ole erityistä merkitystä miksi olisimme valinneet juuri sen. Aimo on edesmenneen isäni nimi, ja Severi on Samun toinen nimi.

 En tule vielä pitkään aikaan oppimaan nimeä Daniel, vaan kutsun varmasti baabeksi, kuten odotusaikana ja ennen nimenantoa :) ja niin tekee moni muukin :)

Meidän perhe ♥

Uupunut Daniel haukottelee kummitädin sylissä ♥

Rakkaudesta ken voimansa saa, uupumaton sellainen on

Taas alkaa yksi viikko olla loppusuoralla ♥ S on ollut muutaman päivän vapaalla, ja nyt onkin töissä klo 2 asti yöllä... Ihanaa laatuaikaa vietetty perheen kesken ♥

"Tahdon oikeesti olla sinun,

enkä vain leikisti rakastaa,

kanssas oikeesti kokea kaiken,

mikä ollut on unelmaa"

Eilen kävin lenkillä, siis MINÄ, en edes muista koska viimeksi olisin  tosissani lenkkeillyt.. Sen kyllä huomasikin, kiersin ehkä 2km:n lenkin josta juoksin/hölkkäsin max 400m, kun pari vuotta sitten olisin voinut juosta koko reissun ja enemmänkin. Ehkä tää kunto tästä palautuu vähitellen :D Kun olin lenkin jälkeen aivan loppu, niin sainpa toisen loistoidean, lähteä ratsastamaan. Ensinnäkin oli järkyttävä tuuli ja pirun kylmä ja toiseksi en ajatellut loppuun asti tätäkään..

Lähdettiin porukalla tallille klo 13, ja yhtäkkiä mulla välähti että ristiäispappi on tulossa klo 15 meille kotiin sopimaan  tulevasta tilaisuudesta. Sanoin, että ratsastan vain vähän aikaa, ja sen lupauksen onnistuin pitämään, ehdin kokeilla käyntiä, pysähdyksiä, peruuttamista, käynti-ravi-siirtymisiä, väistöjä ja testailla ohjauksen toimivuutta - kaikkeen tähän meni 15min ja olin aivan kuoleman kielissä. Hiki valui ja puuskutus kuului :D Kuitenkin vielä muutamat laukannostot ja kun jaksoin ponnistella ja vauhdittaa pollea niin kauan että päästiin koko kierros ja pääty-ympyrä laukassa ja saatiin matkalla kokeiltua pari laukanvaihtoa, niin olin tyytyväinen suoritukseen (omalta osaltani, heppa kyllä kusetti taidokkaasti, varsinkin kun on ollut nyt ratsastustunneilla mukana) ja luovutin. Puoli tuntia selässä ja alas pääseminen tuntui saavutukselta. Sitten vauhdilla kotiin ja suihkun kautta vastaanottaa pappi.

Tänään onkin sitten jalat ja takapuoli ilmoittaneet, että kannattaisi harrastaa liikuntaa hieman säännöllisemmin tai unohtaa se kokonaan :D Muutama vuosi sitten olin hyvässä kunnossa, salilla kävin 2-3 kertaa viikossa ja lenkillä joka päivä säästä riippumatta. Joka iltainen operaatio oli 100 vatsalihasta, ja muutaman viikon jälkeen se meni tosi kevyesti. Silloin myös ratsastin useamman kerran viikossa ja teatteriharrastuksen puolesta tuli käytyä tanssikursseilla.

Olen ahkerasti yrittäny räpsiä ipanasta semmosia kuvia että vois teettä joulukortteja sukulaisille, mutta toi ihan oikeesti vihaa tonttulakkeja. Piparkakku-ukko puku toimi paremmin :D

Tänään käytiin baaben kanssa moikkaamassa baaben serkkupoikia (1v8kk ja 8kk) ja -tyttöä (10v), nähtiin myös poikien isä (baaben tuleva kummisetä), S:n sisko miehensä kanssa ja mummi. Minä pääsin saunomaan ja baabella riitti viihdyttäjiä :)

Huomiselle ohjelmassa mm. naapurin mummun ilahduttamista (askartelin pari joulutähtöstä) ja mennään baaben kanssa käymään siellä, tarjoustalosta pitäisi hakea mulle liimaa ja uudet sakset, että saan askarreltua noita tähtösiä lisää, meidän keittiösakset ei suostu hyvään yhteistyöhön paperin leikkaamisessa. Sitten ihan kauppareissu ja maybe ulos syömään, kun vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja sitten lähdetäänkin  illalla hunningolle :) Nonna ja pappa tulevat baaben unia valvomaan, tai no nonna jo soittelikin että kyllä hänkin saa ipanan nukkumaan. Ei toki ollut kyse siitä että tuollaiset unenlahjat omaavaa ipanaa ei saisi nukkumaan, vaan että olen kotona kuitenkin hänen nukkumaanmenoaikanaan :D Hän myös oli tehnyt työnjaon valmiiksi, hän vaihtaa vaipan ja yöpuvun, pappa antaa iltaruuan ja hän itse nukuttaa. Ikävä pilata hänen työnjakoaan, mutta haluaisin iltarutiinien toimivan samalla tavalla kuin minunkin kanssa, vaikka eri nukuttaja onkin :D

Lopuksi laitan vielä muutaman kuvan itsestäni, kun olen ollut mallina ystävilleni :)

(c) Julia J

(c) Julia J

(c) Studio FotoMika

"Tahdon syliisi painaa pääni,

tahdon lämpöösi nukahtaa,

olla kanssasi oikeesti onnellinen,

sua oikeesti rakastaa"

♥