Sataa lunta hiljalleen, on valkoinen jo maa...

...Tyttö kulkee mietteineen ja häntä paleltaa. Lämpimikseen lumeen hän tekee enkelin, se poistaa huolet, ikävän, siks tekee toisenkin ♥

Tänne on vihdoinkin tullut talvi! Ja samalla hetkellä kun se tuli, tajusin muutaman syyn miksen halunnutkaan talvea. Nanskun päikkärit menee ihan miten sattuu kun on tottunut nukkumaan parvekkeella pitkät päikkärit, muutamana päivänä on ollut niin kylmää että ollaan kiljuttu sisällä aivan väsyneenä mutta sängyssä ei suostuta nukkumaan. Illat on helpottanut kyllä, ja nukkumaanmenoaika onkin klo 22 :)

Daniel täytti perjantaina 3kk. Torstaina neuvolassa paino oli 6625g ja pituus 62cm. Kolmessa kuukaudessa siis kasvanut 10cm, ja painoa tullut 2585g :) Sai kovin kehuja, kun on niin iloinen ja jäntevä, seurasi lelua katseella (kuten kuuluukin), slaagin sai neuvolatädin kylmistä käsistä ja tietysti ne piikit oli murheen paikka, tätä ei antanut anteeksi vielä, vaikka itku loppui niin höpötti kiukkuisella äänellä hyvin tomerasti tädille :D Saatiin myös lupa aloittaa soseiden maistelu, vaikka ehkä nansku ihan vahingossa oli jo pari kertaa maistanut ;) Tein itse bataattisosetta ja porkkanasosetta, muutama päivä syötiin bataattia ja kahtena päivänä saanut mukana porkkanaa. Pakastin soseet jääpalamuoteissa, niin on helppo laittaa uutta makua mukaan.

Ja hän tykkää niin kovin, oikein harmittaa kun ei voi antaa enempää kun toinen odottavasti avaa suutaan, hymyilee ja on koko pienen vartalonsa voimin innoissaan uudesta jutusta.

Velour-yöpuku h&m

Mutta toisiin asioihin, parisuhteeseen. Ehdotin S:lle, että jos sovittaisiin joka kuukaudelle tänä vuonna jotain yhteistä tekemistä, jonka aikana nansku on hoidossa. Se voisi olla vaikka elokuvissa käynti, ulkona syöminen, koti-ilta, mitä tahansa, kunhan se hetki olisi vain meille ja voitaisiin puhua keskenämme (jostain muusta kuin maidosta, bataatista ja kakasta). En ole saanut vielä myöntävää vastausta tähän, mutta kävimme katsomassa Ainoat Oikeat, joka oli molempien mielestä loistava suomalainen elokuva! Vaikka hieman kriittisesti odotamme suomalaisia elokuvia, niin tästä tykkäsimme.

S:llä oli loma toisesta työpaikasta, ja hän teki vain toisessa aamuvuoroja. Oli aivan mahtavaa, meitä oli täällä kotona iltaisin kaksi aikuista! Jos nukuttamisessa oli ongelmia, vuoroteltiin, ja minä sain joskus lukea lehteä ja S hoiti D:n. Kun ipana nukkui, meillä oli yhteistä aikaa. Muutamana aamuna sain myös nukkua pitkään, mutta tällöin kyllä oli nanskukin nukkumassa :D Yhden illan vietin Raumalla ystäväni luona, ja sain tutustua uusiin ihmisiin ja käytiin ravintolassa. Seuraavana päivänä kun tulin kotiin, niin sain ensimmäisenä nanskulta hymyn joka saisi koko maailman polvilleen. Tämän voimalla jaksaa taas huonoinakin päivinä ♥ Ja jos nyt tuntuu siltä, että aina vaan "vauva vauva vauva"-kirjoituksia, niin minähän kirjoitan siitä mikä mulle on tärkeintä ♥

Seppälä-poika :) Sukkahousuja myöden vaatteet seppälästä!

Tuossa kuosissa Nansku lähti ekoille treffeilleen! Mentiin katsomaan ystäväni 8 päivän ikäistä prinsessaa, ja voi hellantuuteli ku hän ol piän!! Ihan höyhenenkevyt (kun kantanut tätä jötikkää ♥) ja niin pikkuinen, oliko tämä minunkin pienenpieni vauva joskus NOIN pieni? Kai se on ollut, mutta aika menee niin nopeasti...





Tänään alkoi Kasvu Vanhemmuuteen-ryhmä, jossa tavataan muita äitejä ja vauvoja. Mun mielestä oli tosi kivaa, mun lisäksi oli vain kolme paikalla pakkasten vuoksi, mutta kaikki tosi mukavia ja jäi hyvä fiilis.

Ensi viikon lauantaina alkaisi vauvauinti, odottelen niin fiiliksissä!! :)

Enää ei ole ollut niin yksinäinen olo, kun S ei ole ihan koko ajan töissä. Ja vaikka koko hemmetin lähisuku hyökkäisi mun kimppuuni ilmoittaen että "jonkun se on töitäki tehtävä!" niin voin sanoa, että mua ei ihan oikeesti kiinnosta muiden mielipiteet tästä asiasta, vaan kyse on minun parisuhteestani. Siis minun elämästäni. Mutta nyt rakas ystäväni ja Nanskun kummitäti lähtee kahdeksi kuukaudeksi kauas pois työharjoitteluun, ja vaikka hän asuu toisella paikkakunnalla niin pitää enemmän yhteyttä kuin ketään lähellä asuva. Olen myös nähnyt häntä vähintään kerran viikossa, yleensä useammin, kun taas aivan lähellä asuvaa nanskun kummia en näe melkein ikinä.

Lopuksi vielä pakko kertoa, että uusin tatuointini ilmestyi olkavarteen. Piirsin sen itse (kuten aiemmatkin tatuoinnit) ja sen on tarkoitus näyttää lapselliselta kun lasta se kuvastaakin. Itse olen täysin tyytyväinen lopputulokseen, sain uuden idean miten sitä ehkä myöhemmin muokataan, mutta mielestäni ei tarvitse. Vaan ihanat fb-kaverini, voi jeesus. Siis tämähän on mun ihossani, ja juuri sellainen kun itse halusin, mielestäni ei kenenkään muun tarvitse siitä tykätä, ja jos on pakko sitä päätään aukoa, niin voisi edes yksityisviestillä tätä asiaa ilmoittaa. Tavallaan naurettavaa, mutta jotenkin osaa ärsyttää, että jos oma elämä menee päin helvettiä niin pitääkö siitä avautua mun tatuointien muodossa :D Enkä tarkoita kaikkia kommentoijia, vaan juuri yhtä tiettyä. :)
Yhteenveto, en ole kiinnostunut mitä vaikka koko saatanan lähisuku on mieltä tatuoinnistani, itse tykkään ja se on edelleen MINUN :) Vaikka jotenkin osasi loukata sekin, että "lähestulkoon sukua" (luojan kiitos vain lähestulkoon) oleva yrittää alentaa ja loukkaavaan sävyyn kommentoi. Ihme touhua, sanon minä. Kritiikin kyllä kestän, mutta selkeää suoraa loukkausta en unohda.