Teatteri on yhteistyötä parhaimmillaan

Kerrankin postaus, joka ei liity vauvoihin! :D

"Minä olen vielä pikkuinen

ja siksi tahtoisin

oppia tän maailman

paljon paremmin.

Ja kun mä sitten joskus

olen aikuinen,

niin toivon että oppimasta

koskaan lakkaa en."

Olen ennenkin kirjoittanut läheisestä suhteestani teatteriin. Olen ollut mukana teatterissa kohta 6 vuotta. Siihen aikaan on mahtunut näyttelemistä, kuiskaamista, väliaikakahvituksia, ääni- ja valotekniikkaa, kampaus- ja meikkausjuttuja ja puvustamista. Sekä paljon ihania ihmisiä!

Teatterilla tuntee oikeasti kuuluvansa joukkoon. Kaikki ovat omalla hyvällä tavallaan kieroutuneen huumorintajun omaavia, ja ymmärtävät toisiaan. Siellä voi puhua mistä vain, olla juuri oma itsensä ja tuntea itsensä hyväksytyksi. Aina on hauskaa, vaikka on tiettyä hermoilua ensi-iltojen lähestyessä tai repliikkien unohtuessa, mutta ne unohtuvat nopeasti.

Olen ollut pari vuotta pois teatterista, mutta silti sanon aina kuuluvani joukkoon. Niin on tuntunut. Eikä ole tarkoitukseni lopettaa. Lauantaina olimme katsomassa Pokka Pitää - ensi-illan. Ensimmäistä kertaa tuli sellainen olo, että olen ollut liian kauan pois. Korjaankin asian 8.2. lähden laivalle teatteriporukassa ja aion jäädä taas enemmän kiinni teatteriin! Toivon, että kun nansku on isompi, hän innostuisi myös teatterista.

Pokka Pitää itsessään oli mielestäni hyvä. Tunnen kaikki näyttelijät, niin saatan katsoa hieman puolueellisesti ja se tekee katsomisesta kivempaa. Pääroolin näyttelijä oli loistava, ja hän on ollut loistava kaikissa rooleissaan joita olen nähnyt. Jos ei ole kyseistä sarjaa katsonut, niin katsoja ei todellakaan ymmärrä tätä näytelmää, suosittelen siis katsomaan muutaman jakson jos aikoo suunnata katsomaan kyseistä näytelmää.

Marraskuussa olimme katsomassa Saiturin Joulua. Se oli myös vaikuttava elämys, mukana oli paljon ihmisiä keitä en ennen lavalla muista nähneeni. Ensikertalaisiakin oli, ja tämä oli hyvä näytelmä aloittaa teatteriharrastus. Jos näytelmä taltioidaan, näkee itse omat virheensä ja kiinnittää jatkossa huomiota, esimerkiksi käsien heilutteli, sanojen ihmeellinen painotus, roolin pudottaminen ennen kuin on kulisseissa... Itse olen nähnyt näytelmiä joissa olen mukana, ja olen kyllä huomannut parannettavaa, kuten pään liikkeet, silmien pyörittely ja "mitä tekisin näillä käsillä".
Mutta meillähän on harraste teatteri, eikä täällä ole ammattilaisia muut kuin ohjaajat ;)

Joulukuussa näkemäni Romeo ja Julia (Turun kaupunginteatterissa) oli ehkä elämäni tähänastisista näytelmistä paras. Se on aina ollut lempinäytelmäni, ja tämä versio oli musiikkinäytelmä. Vau, sanon minä, enkä muuta voi sanoa. Koreografiat olivat upeita, ja roolitukset loistavia. Harmittaa, että olimme katsomassa viimeistä näytöstä, olisin ehdottomasti halunnut nähdä uudestaankin. Lauluvalinnat hieman hämmästyttivät, mutta kuitenkin sopivat esitykseen :)

Ja tämä kaikki teatteriin liittyvä siis tuli mieleeni katsottuani parin vuoden takaisen Ruma Ankanpoikanen-näytelmän dvd:ltä, jossa itse olin ruma ankanpoikanen.. :) Isoin juttu missä olen ollut mukana oli Myrskyluodon Maija, se on myös dvd:llä ja ainakaan äitini ei ikinä kyllästy siihen :D

Kuin ensimmäistä päivää-lavastusta :)