En tiedä mitään niin ihanaa kuin oman yksivuotiaan

Äidin sydämessä

on kultainen arkku jossa,

on elämän helmet säilössä.

Äiti arkkua usein avaa

ja muistojen helmiä katselee salaa.

Helmistä yksi on kirkkain ja suurin,

se on äidille kaikkein rakkain, kuulin.

Pinnassa säihkyvä timanttien raita,

siinä on lapsosen vauva-aika.

Hymyt,

naurut,

kuolapusut,

iholla samettinen nukka.

Vauvantuoksu,

untuvatukka,

jalassa vaaleansininen sukka.

Ne kaikki äidin arkussa

ovat helminä iäksi tallessa.

Ja vuoden päästä äiti saa

taas arkkuunsa uuden helmen loistamaan!

Daniel täytti tänään 1 vuotta ♥

Synttäribileet pidetään sunnuntaina, tämä äiti stressaa järjettömästi ja haluaisi kaiken olevan jo valmista, mutta täällä näyttää edelleen siltä etten halua päästää ketään sisälle :D

Ennen nukkumaanmenoa aion vielä ehtiä pyyhkimään pölyjä, siivota vitriinikaapin, tyhjentää pyykkitelineen (ja täyttää sen, operaatio pyykkikorin tyhjennys done!) ja jos kylppäriä ehtisi hiukan siivoilemaan niin hyvä olisi. Huomenna on ohjelmassa tarjottavien tekoa, en tiedä miten sekin tulee onnistumaan Danskun kanssa. Mummi tulee meitä auttamaan, mutta S lähtee töihin klo 15 jälkeen, ja minun äitini on saanut tehtäväksi täytekakkujen teon, itse vain koristelen. Niin täällä on meillä pienenpieni apulainen joka tyhjentää keittiön laatikot ja sotkee sitä mukaa kun siivotaan. :)

Haettiin tänään paikallisesta valokuvausliikkeestä 1v- ja perhekuvat joita otettiin keskiviikkona. Ja voin kertoa, että odotin hieman enemmän näiltä perhekuvilta. Eihän malleille mitään voi, mutta kuvaajan kokemuksen perusteella oletin, että edes valot ja varjot olisivat kohdillaan ja sellaiset pikkujutut tulisi huomattua kuten että lapseni kiskoi paitani niin alas että tarvittaisiin sensurointi jos haluaisin julkaista kuvia jossain.

1v kuviin olin ihan suht tyytyväinen, mutta mielestäni hinta-laatusuhde ei ole kohdillaan, koska yhteensä 31 "parhaaksi valittua" otosta sisälsi alle 10 sellaista joista pidän.

Mutta nyt kai pitää aloittaa se siivoaminen jos vaikka saisin oikeasti jotain aikaiseksikin :D S tulee kotiin 2,5 tunnin päästä niin hän saattaisi ihan yllättyä että olen saanut hanurini ylös sohvalta, pienet iltapäikkärit pilasi mun ensi yön :)

Meidän päivä

Perjantai 3.10.
07:15 S:n herätys soi. Ja se soi ainakin seitsemän kertaa ennen kuin hän lopulta nousi valmistautumaan töihin lähtöön.
07:50 nousin itse ylös, hoidin aamutoimet ja menin sänkyyn selailemaan puhelimella facebookkia, odottelin että Dansku heräisi. Yleensä hän herää ennen mua, joskus näinkin päin!
08:20 Daniel heräsi. Otin hänet meidän sänkyyn juomaan aamuvelliä (ei suostu aamuisin syömään mitään kiinteää, parempi vellikin kuin pelkkä maito.
Huomasin, että hänellä on silmät ihan rähmässä, ei meinannut saada silmiään auki. Äidilläni oli silmätulehdus juuri, joten soitin terveyskeskukseen ja jäin odottelemaan takaisin soittoa. Vellin jälkeen hoidimme aamutoimet, vaikka Dansku meinasi nukahtaa vellipullolle, mutta en tiennyt mihin aikaan menisimme lääkärille niin noustiin.
09: äitini tuli meille aamuseuraksi, Dansku leikki ja tanssi iskelmä-tv:n musiikin tahdissa, itse söin aamupalaa.
Saatiin aika päivystykseen klo 10:40.
10:00 alkoi Lemmen Viemää, äitini lähti kotiin sitä katsomaan ja me katsottiin Danskun kanssa eka puoli tuntia. Sitten ulkovaatteet päälle ja menoksi.
10:45 Dansku pääsi ekaa kertaa elämässään lääkärikäynnille (jos neuvolalääkärikäyntejä ei lasketa). Tarkistus meni nopeasti, tulehdus molemmissa silmissä ja antibioottitipat. Korvat ja kurkku ihan normaalit.
Apteekin kautta kotiin!
11:20 lähdimme kärryttelemään, Dansku nukahti ekoille päikkäreille ja kiersimme kaupunkimme aneemiset syysmarkkinat. Ostin lakuja ja Danskulle pallon.
12:40 olin aivan jäässä, istuin pihalla odottamassa että Dansku heräisi.
S tuli töistä odotettua aikaisemmin, lähdimme kävellen kauppaan. Dansku heräsi kaupassa.
13:30 söimme lounaaksi riisiä ja kanaa. ja S tietenkin halusi makaronia myös, Danskullekin maistui. Vähän myöhäinen lounas, yleensä syömme lounaan ennen päikkäreitä mutta Dansku oli niin väsynyt ettei olisi syönyt mitään.
S leikki Danskun kanssa ja laitettiin silmätippoja pariin otteeseen. Ei ihan helppo homma!
15:40 S lähti avaamaan baarin. Dansku sai maitopullon ja pääsi mun kainaloon pötköttelee, tarkoitus oli nukkua pikkupäikkärit. Välipala jää syömättä, lounas syötiin niin myöhään, että ei vielä ruoka maistuisi ja lapsonen alkoi olla tosi väsynyt.
18:30 herättiin päikkäreiltä. Hyvästelin heti ajoissa yöunille menon... Pienet maitohörpyt sängyssä ja kukkuu-leikkiä.
19:00 lähdettiin käymään äitini ja hänen miesystävän luona. Dansku söi "päivällisen" (tänään siis kaikki ruokarytmit sekasi), leikki ja tanssahteli. Ja tyhjensi tietenkin kirjahyllystä kaikki kaapit ja laatikot ja hyllyt mihin yletti. Katsottiin Possea ja hetki Tartu mikkiin.
21:15 oltiin kotona, hoidettiin iltatoimet ja Dansku söi iltapalaksi päärynän. (normaalisti monipuolisempi iltapala klo 20, mutta rytmi sekaisin jo valmiiksi niin en alkanut muuta enää tarjoamaan.)
Operaatio nukuttaminen vähän venyi, normaalisti 21-21:30 unilla, mutta tänään vasta
klo 22:20 pirpana nukkui omassa sängyssään. Äidin laatuaika alkoi :)
Siinä illalla sitten jumitin tietokoneella, lueskelin vanhoja blogipäivityksiä, söin paketillisen keksejä, katsoin pari jaksoa Lemmen Viemää ja yhtäkkiä kello olikin 02:30 ja S tuli kotiin. Hetken höpöttelimme ja menimme nukkumaan.
Yö oli tosi levoton, Dansku heräili monta kertaa yskien ja otin lopulta hänet viereen nukkumaan.

Yleensä pääsen vähän aikaisemmin nukkumaan, mutta oli niin hyvät jaksot Lemmen viemässä, etten voinut olla katsomatta! :)

Mä olen aika varma et mun lapseni on oikeasti koira! Ihmettelin yhtenä iltana et kui D:n sukkia on ympäri olohuonetta, eilen huomasin että hän käy omalla sukkalaatikollaan, nappaa sukat suuhunsa ja konttaa ympäri kämppää sukat suussaan. Sitten pudottaa ne johonkin ja hakee uudet. Saattaa myös kantaa leluja suussaan :D Kannattaisi opetella kävelemään, niin kädet olisi vapaana! :D

Dansku kokeili talvihaalariaan. Hieman on vielä reilu, menee varmasti talvella hyvin.
Hänellä on vähän luomiväriä, pienellä on vähän liikaa vauhtia ja itsevarmuutta omiin taitoihin nähden :(

Nyt alkaa aktiivisempi kirjoittelutahti!

Nyt on ollut liian pitkä tauko kirjoittamisessa. Nyt alan olla aktiivisempi! Tajusin, että eihän mulla ole ihmisiä kenelle höpöttäisin kaikesta mikä mulle on tärkeää, niin tänne voin kirjoittaa kaikkea.

Laskettuun aikaan on 37 päivää, alkaa tässä jo vähän jännittääkkin :) Dansku täyttää kahden viikon päästä vuoden. Siis vuoden, mun pieni vauvani! ♥

Danskun kuulumisia:
Hän osaa sanoa ÄITI ♥. Tukea vasten kävely sujuu hienosti, suusta löytyy viisi hammasta ja kuudes on tuloillaan. Pari kertaa hän on vahingossa seissyt ilman tukea, mutta en usko että on edes itse kunnolla sitä huomannut. Hän on ihana äitin kulta, ja tietää sulattavansa tämän mutsin sydämen kun hymyilee suloisesti vaikka tekisi tuhojaan. Oikea tuholainenkin hän osaa olla, saa koko asunnon sekaisin alta aikayksikön! Nyt on myös alkanut vierastus vähän loppumaan, ja meillä onkin käynyt kavereita kylässä vauvojen kanssa, eikä enää tule itkuhepulia jos ei ole liian väsynyt. Aloitettiin tällä viikolla muskari, ja eka kerta meni ihan täydellisesti! En olisi uskonut, että tämä sylivauva uskaltaa edes katsoa muihin lapsiin, mutta hienosti hän touhusi ja leikki siellä.

Danielin kummitäti otti kuvia 1-vuotis kutsuja varten, alempi valittiin kutsuun monesta hienosta vaihtoehdosta! :)

Tämä toinen raskaus on ollut tosi erilainen kuin eka. Supistelut ja muut kivut alkoi paljon aikaisemmin, ja nyt viikolla 34+5 ovat ihan jokapäiväisiä. Aamuisin on alavatsa tosi kipeä, en meinaa päästä liikkeelle ensimmäiseen tuntiin heräämisen jälkeen. Selkää myös särkee, ja yöllä herään monen monta kertaa joko supisteluun, vauvan liikkeisiin tai muihin kipuiluihin, sekä tietysti vessassa käymään. Danskukin herää välillä yöllä, enkä meinaa saada unta enää kun olen hänet saanut nukkumaan takaisin. Masukin on pienempi, mutta ultran mukaan vauva kyllä olisi isompi.

S oli viime viikolla paljon kotona, yllättävän paljon vapaata oli töistä! Helpottui heti mun oleminen, supistuksia oli paljon vähemmän ja jaksoin tosi paljon paremmin ihan arkijutut, kuten ruuanlaiton ja siivoilun. Danielin kanssa kaksin ollessa en saa siivottua, kun on liian innokas apulainen joka kiipeää astianpesukoneeseen, sekoittaa pesuohjelmat ja sotkee sitä mukaa kun saan siivottua. Ruuanlaittokin on vähän kyseenalaista, ja helpointa silloin kun Dansku nukkuu. Keittiön laatikot tyhjenee nopeasti ja sitten saankin hypellä kaikkien kauhojen ja muiden ylitse ja irroittaa lahkeessa roikkuvaa lasta vähän väliä :)

Rakastan olla kotona Danskun kanssa, enkä missään nimessä häntä haluaisi laittaa hoitoon vielä tai mennä itse töihin! Mutta välillä tulee sellaisia hetkiä, että haluaisin päästä johonkin hetkeksi. Menen sitten mihin vain niin mulla on Dansku mukana, eikä ketään edes pyydä mua mihinkään kun aina kahvittelut yms pyörii lapsen ympärillä. Ja kaikki päivät on niin samanlaisia, samat jutut tapahtuu samoihin aikoihin, ja oltuani koko päivän kotona tuntuu välillä siltä, että pieni yksinäinen kävelylenkki olisi loma. Joskus olen kateellinen S:lle, kun hän käy töissä ja muilla asioilla yksin, eikä suunnittele koko päivän ohjelmaa päiväunien tai ruokien rytmin mukaisesti.

Ulkona pyritään käymään mahdollisimman paljon, mutta tosiasia on, että ei tälle pirpanalle ole siellä muuta kuin keinuminen ja hiekkalaatikko, Hiekkalaatikossa kivointa on hiekan syöminen tai sieltä pois ja sinne takaisin kiipeily. Odotan kyllä että hän kävelee kunnolla, niin ulkoilusta tulee paljon mielekkäämpää kun pystyy itse osoittamaan mikä kiinnostaa.

Nyt kuitenkin menen nukkumaan, että jaksan aamulla nousta ajoissa. Kirjoitan huomenna meidän päivästä, tää oli taas sellane liibalaaba teksti :)

Me eletään nyt aikaa pienten ihmeiden

Mun vauva seisoo ja kävelee tukea vasten!! :) Dansku oppi tällä viikolla kunnolla nousemaan seisomaan tukea vasten ja samalla lähti kävelee tukea vasten. Minkään taaperokärryn kanssa ei vielä onnistu kun menee liian kovin, mutta sohva ja kaikki tasot on hyviä tukia. Tosin olen joutunut toteamaan että mitään ei pidä unohtaa sillai että tuo ylettäisi ottamaan ne noustessaan :D Nyt hänellä on ikää 9,5kk.
Yöuniin tämä taito on vaikuttanut melkoisesti, millään ei malteta rauhoittua unille vaikka on tosi väsynyt. Ja yöllä jos herää niin herään itse siihen kun joku seisoo pinnasängyssä ja höpöttää kovaan ääneen.

Toinen tulokas: Raskauden 184. päivä. Alle sata päivää laskettuun :) Ensi viikolla on keskiraskauden lääkäri, tai no viikkoja silloin 27+2, mutta sillä nimellä sitä kutsutaan. Kovat potkunyrkkeilyt tuntuu pitkin päivää massussa ♥ Häntä kutsutaan pikkutyypiksi!

Huomenna lähdemme laivalle. Baltic Princess tällä kertaa! Ei ole jotenkaan yhtään sellainen olo, että jee laivalle :D Mutta kyllä se tulee, alan kohta pakkaamaan tavaroita valmiiksi kun ei tiedä miten huomenna ehdin tuon pikkuriiviön kanssa, joka purkaa laukkua samaan tahtiin ku mä pakkaan. Se on hänen lempihommaansa :)

Nyt on ollut niin kuumaa, että päiväsaikaan ei olla ulkoiltu ollenkaan. Iltasella käydään yleensä kärryttelemässä ja keinumassa, mutta itseäni ei tämän massun kanssa houkuta tuolla helteessä paahtaa menemään, enkä usko että tuo lapsikaan siitä nauttisi.

Viikonloppuna käytiin shoppailemassa. Haettiin Danskulle uusi pinnasänky, josta saa toisen laidan pois myöhemmin, pikkutyyppi saa sitten tuon vanhan. Lisäksi Ikeasta tarttui muutakin romua mukaan, mm. olohuoneeseen piti ostaa uusi hyllykkö vain siksi että mä saan laitettua kynttilöitä johonkin kun en uskalla enää kovin matalalle sijoittaa ;) Ja uunivuokia, kynttilöitä ja alustoja (joita on valmiiksi isossa lipastossa laatikollinen), pyyhkeitä, petauspatja, lakanoita ja kaikkea muuta mikä näytti kivalta.

Törmäsin eräässä fb-ryhmässä hyvinkin tuttuun aiheeseen. Muuttaako lapsen saaminen ihmistä niin paljon että kaverit kaikkoavat? Kyllä Danskun syntymän jälkeen tosi moni on lakannut pitämästä yhteyttä (enkä itsekkään kovin aktiivinen siinä ole, mutta jos joku ymmärtää mitä tarkoitan), ja nyt tätä toista odottaessa tuntuu että loputkin ystävät katoaa. No toisaalta, kun meille tulee kylään niin se tarkoittaa että joku lapsi roikkuu lahkeessa ja huomio on koko ajan siinä, mutta kyllähän mäkin voisin joskus lähteä johonkin ulos tai mennä ystävän luokse, mutta mihinkään en itseäni tyrkytä, jos siis ei halua tulla tänne lapsipainotteiseen kotiin. Ja eikö oikeasti ole aikaa istua sen kahvikupillisen verran joskus ja jutella, ei ehkä ole iso juttu monelle mutta mulle se merkitsis et joku joskus kysyis että "Voinko tulla käymään?". Rakastan olla kotona tuon pienen ihmisen kanssa, päivääkään en vaihtaisi, mutta joskus kaipaa aikuista seuraa.

Nyt matkalaukun pakkaamiseen, vielä pari kuvaa Danskusta :)

Kukkia poimimassa :)

Tilasin Etolasta Danskulle uima-altaan, voi että ku se on kivaa!! :)

Ekaa kertaa meressä polskimassa :)

Piiitkän kirjoitustauon jälkeen

Nyt on ollut yli kahden kuukauden tauko kirjoitteluissa, enkä tiedä mistä aloittaisin!!

No,vaikka Danskusta :) Hän täyttää ylihuomenna 9kk ♥ Hän osaa ryömiä, mennä konttausasentoon, istuu hienosti ilman tukea ja tänään nousi ekan kerran istumaan ilman että nousi ensin polvilleen tukea vasten. Keinuminen ja hiekkalaatikkoleikit on kivoja (lue: hiekan syöminen), ja hän jaksaisi ikuisuuden tanssia ja pomppia musiikin tahdissa. Dansku osaa nousta polvilleen ja siitä seisomaan tukea vasten, kunhan tuki on tuttu ja turvallinen, esimerkiksi äiti tai isi. Hän rakastaa kaikkea mikä kielletään, sähköjohdot olis ihania ja pistorasiat, sekä kaikkien puhelimet. Ja kun komentaa ja siirtää kiellettyä kohdetta tai pahantekijää niin alkaa kamala raivari :D

Tämä pieni rakastaa syödä itse, mutta syöttäminen on ihan tyhmää! Itse lappaa kaiken suuhunsa mitä käsiinsä saa, toistaiseksi lemppareita vesimeloni, talk-murut ja maissinaksut :)

Sitten masuasukkia. Rakenneultrassa selvisi, että pikkuveli siellä on ♥ Viikkoja on tänään 23+3, la 8.11. :) Ihania potkuja ja möyrimistä joka päivä! Tämä helle vain tekee olon tuskaiseksi...

Käytiin laivalla perheen kesken. Oli yllättävän helppoa reissata näin pienen kanssa, hänelle riitti ihmeteltävää ja koko ajan oli hyvällä tuulella, vaikka päikkärit olikin aika huonoja. Ainoa miinus oli se, että meillä oli tavalliset rattaat mukana, eikä ne mahtunut kokonaisena hyttiin, vaan piti laittaa kasaan että päästiin edes sisälle sinne. Siinä sitten niitä kasattiin monen monta kertaa :D

Ville Viikinkiä moikkaamassa ♥

♥

♥

Hiekkaa en toki ole maistellut :)

Tän kirjottelutauon jälkeen pahinta on ehkä se, että en edes tiedä mistä pitäisi kirjoittaa :D Koitan tässä keksiä jotain aiheita ja palaan vielä tällä viikolla raapustelemaan, nyt iltatoimille ja unten maille! Ipana onkin jo nukkunut tunnin :)

Tämä on toive toteutuva

Ei ole syytä salailuun,

vaan onnemme tahdomme näyttää.

On meille tulossa vauva uus,

todeks hartaimman toiveemme täyttää ♥

Jos on enkeleitä matkallamme, niin pieni Danskumme on marraskuussa jo isoveli ♥

Lapsillemme tulee ikäeroa noin 1v 1kk, juuri niin kuin olen kauan sitten unelmoinut, ja 

Danskua odottaessa puhuimme S:n kanssa toisesta lapsesta ja sovittiin että saa tulla heti kun haluaa :) Ihanaa, että elämässäni on ihminen joka ajattelee juuri samoin kuin minä ♥

Tää oli tämmöne hormonihuuruinen lässynlässyn päivitys mut mä olen niiiin onnellinen :')

Kuinka voi kukaan noin kaunis ja järkevä minua rakastaa

Tää päivä on ollut semmonen, että en tarvis mitään muuta kuin oikean ystävän jolle kertoa mikä mieltä painaa, joka kuuntelee, lohduttaa ja pyyhkii kyyneleeni.

Onneks mulla on maailman ihanin lapsi ja mies ♥

Mutta nyt on maailman yksinäisin fiilis kun ipana on yökylässä mummilla ja S on töissä. 

Mun vappu ei ollut parhaimmasta päästä ja siihen mahtui enemmän kyyneleitä kuin naurua.

Ja kaiken keskellä alkoi väkisinkin miettimään, että aika moni kaveri kertoi mulle mitä aikovat vappuna tehdä (juhlia, tietysti), mutta kukaan ei kysynyt multa mitä mä aion tehdä tai haluanko liittyä toisten seuraan. Oletettiin että kuitenkin olen kotona lapsen kanssa kuten aina. Tai sitten, mulla on lapsi ja olen raskaana, en siis ryyppää, enkä voi olla hyvää seuraa. Tai sitten oletettiin että en kuitenkaan pääse lähtemään. No joo, olen äiti, mutta pitää mulla olla muutakin elämää. Kai?

Tämä on se jonka takia jaksan joka aamu nousta,
jonka takia hymyilen vaikka ei hymyilyttäisi,
joka saa aina nauramaan.
Joka rakastaa mua ehdoitta ja aidosti,
omana itsenäni.
Ja jota rakastan enemmän kuin mitään tässä maailmassa.