Miten musta tuntuu että jälleen kerran mulle tulee kiire joulun kanssa. Lahjoja pitäisi miettiä, tuo rääpäle ei vielä joulusta mitään ymmärrä eikä lahjojakaan tarvitse (tietysti saa muutaman mun ostovimmojen takia), mutta mitä ihmettä lahjaksi miehelle (tämä on se isoin ongelma), äidille, ystäville.....
 |
| Hän sai joululahjan nonnalta jo hieman etukäteen :) |
Mietin, että isovanhemmille voisi teettää kalenterit, omalle äidilleni baabea ja maisemakuvia, ja S:n äidille kaikkien lastenlasten kuvilla varustettuna...
Miehelle ajattelin tilata GTA V-pelin, kun on siitä kovin puhunut, kunnes tänään sanoi "Mä teen tän tilauksen ny loppuun", kysyin sit että minkä tilauksen.. No hän tilasi itselleen juuri sen pelin. Blaah.
Nyt on ideat loppu.
Samoin joulun laittaminen, paljoa en niitä koristeita halua, mutta ostettiin köynnös jossa led-valolla varustettuja kukkasia, sen laitoin lasiseen maljakkoon. Lisäksi ostettiin semmone kolmio (ilmeisesti yrittää esittää joulukuusta?) mikä myös valaistu ledeillä. Siinä meidän joulu :D No, kynttilät saavat korvata kaikki maailman härpäkkeet, panostetaan jouluun sitten kun tuo rääpäle ymmärtää ♥
Viikonloppuna vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja lähdetään katsomaan valtavan kylämme yöelämää. Nonna ja pappa tulevat baaben seuralaiseksi. Hurjaa poistua kotoa tuolla tavoin, kuitenkin jos olen ulkona ollut niin S on ollut baaben kanssa, mutta nyt onkin isovanhemmat, huiii!
Huomenna kiipeän pitkästä aikaan hevosen selkään, sitä jännitän suunnattomasti. En ole montaa kertaa ratsastanut "kunnolla" edellisvuoden pahan putoamisen jälkeen. Silloin olinkin puolet kesästä sairaslomalla ja kuljin keppien kanssa, kun ei kerrasta tajua.. Silloin koeratsastin erästä russ-ponia, joka oli tullut Ruotsista tänne myytäväksi. Olin tuolloin töissä ystävälläni, joka ostaa hevosia ruotsista ja myy eteenpäin. Ensin kiipesin selkään laitumella ilman mitään varusteita, ei satulaa, suitsia tai saati sitten mulla kypärää. Ihana, upea, kiltti heppa! Muutamaa tuntia myöhemmin laitettiin varusteet niskaan ja mä hyppäsin selkään. Kiva ja kiltti lastenratsu, käynti, ravi... Sitten pyysin lisättyä ravia. Jumankekka mitkä pukitukset, ja putosin pelkästä hämmästyksestä. Neljännen putoamisen jälkeen tajuttiin, että ei tämä olekkaan mikään vaativamman tason ratsu. Alkoi jo pukitella kun olin päässyt selkään. Sitten mentiin liinassa, poni hyppi ja pomppi ja mä roikuin selässä kaikin voimin, ainakin minuutin, sitten olin taas maassa. Viimeinen yritys, kunnolla raipasta joka pukituksen jälkeen, ja sitten tuli se viimeinen niitti. Poni nousi takajaloilleen, ja hyppäsi suoraan ilmaan, pukitus pukitus pukitus ja tadaa, mä löysin koko pellosta ainoan kohdan jossa kallio tulee maan alta esiin ja tien kolmoisvoltin kerien ja laskeuduin selkä edellä siihen kallioon. Auts.
Huomenna tulee ristiäispappi käymään meillä täällä kotona, ja ensi viikon sunnuntaina on jo ristiäiset, hui! Kuinka aika menee näin nopeasti....
 |
| Hän ei ole ollenkaan kiinnostunut joulukorttikuvista :D |
 |
| Pienenpieni piparkakku-ukko ♥ |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti