That's my life: Onko mitään yhtä valtavaa kuin mielen onnentunne, kun voi elämälle uuden lapsen antaa?

Kävin tänään baaben kanssa me&i-vaatekutsuilla. Tuli tilattua hänelle kahdet housut ja body, ja itselle ohut neuletakki. Lompakko kiittää ja tili kevenee mukavasti, mutta onhan ne hienoja :)
Laitan kuvia vaatteista kun ne tulevat!

Haluaisin tehdä hienon tästä blogista, muuttaa tuon otsikon ja saada taustasta hienon ja kaikenlaista, mutta ku mä en osaa!!

Mietin että voisin alkaa tehdä tänne blogiin vaatepäivityksiä enemmänkin, koska itse tykkään että lapsi on siististi puettu ja lastenvaatteethan ovat aivan yli-ihania. Baabe mielellään toimii mallina ja tykkääkin jopa pukemisesta (itsellä aiempi kokemus lastenhoidosta on tuonut käsityksen että pään yli vedettävä body = raivari, mutta tämä pentu kyllä tykkää). Alkuviikosta pitäisi saapua postissa yksi mun ihastus, pino muumivaatteita!

Blogin otsikointi on aina aikaavievin osuus tässä kirjoittamisessa. Yleensä laitan laulujen sanoja, mitä tulee mieleen (kuten tässä kirjoituksessa ja edellisessäkin, lauluja näytelmästä myrskyluodon maija, jossa näyttelin pari vuotta sitten), mutta kun ei tule mieleen sopivia biisejä tai runoja, niin alkaa kauhea miettiminen :D Muutamassa kirjoituksessa on ihan kirjoitukseen ja fiilikseen sopiva otsikko, mutta melkein aina selaan vanhoja käsikirjoituksia tai vanhojen blogien tekstejä joista saan idean.

Katsoin sattumalta, että mitä Turun kaupunginteatterissa menee tässä syksyllä ja talvella, ja sattumalta ensimmäisenä silmiini osui mainos; Romeo ja Julia!! Turun nuori teatteri ja kaupunginteatteri yhdessä ovat sen valmistelleet ja mullahan vinksahti päässä saman tien; miehelle vain sanoin että "mun on pakko nähdä toi, pliis!!" ja ennen kuin olin saanut kunnollista vastausta, puhelin käteen ja soitto mummille, lapsenvahti varmistettu ja kaksi paikkaa teatteriin varattu uudenvuodenaatoksi. Jihuu ja töttöröö, mä pääsen kattomaan sitä! Ja liputkin olivat 25,- eli ei todellakaan kalliit. Mut sinne on kauhian pitkä aika! No, mulla on aikaa valmistella itseni hoitamaan vieroitusoireita tosta pirpanasta :)

Viikonloppu oltiin aikalailla kotosalla, perjantaina käytiin vain kauppareissulla ja haettiin studio fotomikasta valokuvia. Lauantai vietettiin ihan kokonaan kotona, ketään ei edes käynyt täällä, ihanaa luksusta, vaikka baabe päättikin että nukkuminen ei ole kivaa muualla kuin sylissä. Hieman vatsa edelleen oireilee noiden d-vitamiinitippojen vuoksi, ja sellaista kitinää piti, enkä onnistunut nukuttamaan sänkyyn. Syliin nukahti samantien, oli ihan yliväsynyt, mutta kun siirsi sänkyyn niin hetken päästä alkoi itku. Laitoin hänet vatsalleen makaamaan sohvan divaaniosaan ja parin minuutin päästä nukkui täysillä. Parin tunnin päästä siirsin sänkyyn ja luulin herääväni yöllä syöttämään, niin kello olikin 7 aamulla! Nukkui 7,5 tuntia ilman yöheräämistä :)
Tänään tuli katsomaan baaben täti miehensä kanssa ja serkku ja mummi, hetkeksi riitti vipinää ja ihastuneita huokauksia, mutta sitten suuntasimme vaatekutsuille :)