Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin, että rinnallesi saisin samanlaisen enkelin

Voii että, en ole ehtinyt kirjoitella (luetaan; en ole jaksanut kaiken muun ohella) pitkään aikaan! No, nyt tuleekin sitten paljon tekstiä :)

Viime viikolla opeteltiin baaben kanssa toimimaan kahdestaan ympäri vuorokauden, pakosta kun mies on töissä milloin mihinkin aikaan. En olisi uskonut, että on mahdollista yhtäaikaa syöttää vauvaa, puhua puhelimessa, toimia fb:ssä parisuhdeterapeuttina kaverille ja juoda kahvia. Aloin jo miettiä kuinka monta kättä mulla oikein on. Samoin toimii vessassa käyminen, jos pirpana on aivan tyytyväisenä pötkötellyt leikkimatolla jo pitkään vaikka olen tyhjentänyt ja täyttäny astianpesukonetta ja siivonnut keittiön, niin kun on pakko päästä vessaan niin hän saa kamalan raivarin. Joka kerta. Sitten vain lapsi kainaloon ja vessaan istuskelemaan, ja yleensä vielä soi puhelin samaan aikaan :D Tämä on ihanaa, vaikka pari kuukautta sitten en olisi uskonut että pystyn keskittymään vessassa käymiseen samalla kun joku roikkuu kaksin käsin mun otsahiuksissa ja huutaa kuin sisävesihinaaja ♥

Saan monta kertaa päivässä sellaisen tuitui-kohtauksen, kuinka suloinen ja ihana kaikkine ilmeineen tuo rääpäle onkaan ♥ Tänään hän oppi hymyilemään ja sitä taitoa esitteli niin äidille (jolle antoi ensihymynsä) kuin isälle ja neuvolatädillekin :)

Hämmästyin myös kuinka voimakas äidinrakkaus voikaan olla. En olisi uskonut, että jokin maailmassa voi olla näin tärkeää. Pienen pieni rääpäle joka omistaa sydämeni aivan täysin. Joka ikinen ilme kertoo jotain tästä pienestä ihmisestä, osaan itkun perusteella päätellä sattuuko, onko nälkä vai kaipaako vain halia. Ja se huoli tästä pienestä kun hänellä on vatsa kipeä, enkä voi tehdä mitään sille lohduttomalle itkulle. Tai kun hän raapaisee itseään vahingossa, itku ei helpotu millään mutta kun äiti halii, niin hän pitää kovin kiinni ja turvautuu ihmiseen jota rakastaa.

Rakastan sitä kun  hän herää päiväunilta itkien, kun otan hänet syliini niin hän rauhoittuu, laittaa pienet kätensä rintaani vasten, katsoo suoraan silmiin. Luottaa kaikin puolin äitiinsä, minun pikkuinen ihmeeni ♥

Arki rullailee eteenpäin oikein mainiosti, hyvä rytmi kehittynyt päiviin. Herää kerran yössä (hieman riippuu nukkumaanmenoajasta ja päikkäreistä), päivällä nukkuminen on pienenpieni haaste, kun häntä ei huvita nukkua. Silmät seisoo päässä mut väkisin pitää itteään hereillä, mutta yleensä iltapäivällä nukkuu n.3h päikkärit n. 13-16 ja yhdet lyhyemmät n.18-19:30 (salkkarit pitää nähdä). Yöunille menee n. klo 22 ja heräilee 7 aikaan jolloin pääsee viereen pötköttää josta herää 9 maissa.

Tänään käytiin 1kk neuvolassa (ikää 4 viikkoa, kui nopeesti tää aika menee!!?)
Painoa oli 4865g (syntyessä 4040g)
Pituus 55cm (syntyessä 52cm)
Päänympärys 38,4cm (syntyessä 36cm)
Kauheasti kehuja tuli pään kannattelusta, tarkkaavaisuudesta, virkeydestä, hymyilystä, rauhallisuudesta ja suloisuudesta ♥ Niin hieno poika!

Jännää on myös, kuinka hyvin nukun. Nukahtaminen tapahtuu parissa minuutissa, kun raskausaikana sain tottua siihen että pyörin ainakin tunnin ensin. Raskausajasta en jäänyt kaipaamaan oikeastaan mitään, kiitollinen olen kun maha on poissa. Painoni oli ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä 50,9kg, viimeisellä käynnillä 56,8kg ja nyt 49,6kg. Ja voin niin hyvin, fyysisesti ja henkisesti! Maailman onnellisin fiilis, ja nyt mulla on kaikki mistä olen monta vuotta jo haaveillut ♥ Huimauksesta kärsin edelleen kun nousee nopeasti, mutta johtuu alhaisesta verenpaineesta ja/tai hemoglobiinista.

Ilmoitin jo miehelle että baabe haluaa pikkusiskon! Kuitenkin haluan ajoittaa seuraavan järkevämmin, ettei loppuraskaus osuisi kesäajalle, sen mahan ja kuumien aaltojen kanssa ei ollut kivaa kesähelteillä. Mutta en joutunut paljoa ostamaan äitiysvaatteita, parilla topilla, mekolla ja leggingseillä ja pitkillä housuilla pärjäsi hyvin. Löysät hupparit mahtuivat päälle kun alkoi viiletä, ja nahkatakki avonaisena.

Näitä kuvia katsoessa
voin todeta että ei jäänyt
ikävä tuota massua :)
Vaikka luulin että jäisi,
oli se kuitenkin aika
ihana ♥ Raskauskuva viikoilla 37+2, oikeanpuoleinen kolme viikkoa vauvan syntymän jälkeen.










Tänään sain ipanan nukahtamaan omaan sänkyynsä, on liian hyvin jo tottunut nukahtamaan syliin. Viritin sellaisen hemmetin soivan ja pyörivän mobilen sängyn laitaan, laskin pirpanan sinne ja hetken aikaa katselin vieressä. Sitten tulin olohuoneeseen ja pari minuuttia myöhemmin teki mieli räjäyttää taivaan tuuliin koko plimputtava laitos. Mutta kun menin katsomaan niin rääpäle oli silmät hiukan raollaan ja selvästikkin nukkumakannalla joten annoin sen härpäkkeen soida.

KIUKUTUS.

Jotain niin rakasta ♥ Vaatteina me&i:n smulan-hamsteribody ja -haaremihousut.

Nytkin mies on töissä, ja mä täällä jumitan koneella vaikka pitäisi mennä nukkumaan. Kahden viikon päästä lauantaina mulla on jännät paikat, baabelle tulee mummi pitämään seuraa muutamaksi tunniksi. Mun siskopuolen tyttö tulee meille ja juhlistamaan 30v synttäreitään (asuu n. 400km:n päässä) ja mä lupasin lähteä näyttämään kaupunkimme yöelämää (kaupunkimme MITÄ?!). Mies pääsee klo 02 töistä ja mä en poistu tuosta ovesta ennen kuin pirpana nukkuu! Eli ei vaikea lapsenvahtikeikka, kun luultavasti ei edes herää sinä aikana jolloin hänellä on hoitaja. Mutta mun vierotusoireet on alkanu jo pelkästä ajatuksesta, kauhee eroahdistus! Seuraavana päivänä olis mun työpaikan pikkujoulut, mies on ottanut vapaapäivän, mutta en tiedä maltanko mennä ja jos tulee jotain otettua lauantaina niin sitten ei ainakaan bilekunto kestä :D

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.

Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.

Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan,

olin valmis kuolemaan puolestasi. ♥