Rakkaudesta ken voimansa saa, uupumaton sellainen on

Taas alkaa yksi viikko olla loppusuoralla ♥ S on ollut muutaman päivän vapaalla, ja nyt onkin töissä klo 2 asti yöllä... Ihanaa laatuaikaa vietetty perheen kesken ♥

"Tahdon oikeesti olla sinun,

enkä vain leikisti rakastaa,

kanssas oikeesti kokea kaiken,

mikä ollut on unelmaa"

Eilen kävin lenkillä, siis MINÄ, en edes muista koska viimeksi olisin  tosissani lenkkeillyt.. Sen kyllä huomasikin, kiersin ehkä 2km:n lenkin josta juoksin/hölkkäsin max 400m, kun pari vuotta sitten olisin voinut juosta koko reissun ja enemmänkin. Ehkä tää kunto tästä palautuu vähitellen :D Kun olin lenkin jälkeen aivan loppu, niin sainpa toisen loistoidean, lähteä ratsastamaan. Ensinnäkin oli järkyttävä tuuli ja pirun kylmä ja toiseksi en ajatellut loppuun asti tätäkään..

Lähdettiin porukalla tallille klo 13, ja yhtäkkiä mulla välähti että ristiäispappi on tulossa klo 15 meille kotiin sopimaan  tulevasta tilaisuudesta. Sanoin, että ratsastan vain vähän aikaa, ja sen lupauksen onnistuin pitämään, ehdin kokeilla käyntiä, pysähdyksiä, peruuttamista, käynti-ravi-siirtymisiä, väistöjä ja testailla ohjauksen toimivuutta - kaikkeen tähän meni 15min ja olin aivan kuoleman kielissä. Hiki valui ja puuskutus kuului :D Kuitenkin vielä muutamat laukannostot ja kun jaksoin ponnistella ja vauhdittaa pollea niin kauan että päästiin koko kierros ja pääty-ympyrä laukassa ja saatiin matkalla kokeiltua pari laukanvaihtoa, niin olin tyytyväinen suoritukseen (omalta osaltani, heppa kyllä kusetti taidokkaasti, varsinkin kun on ollut nyt ratsastustunneilla mukana) ja luovutin. Puoli tuntia selässä ja alas pääseminen tuntui saavutukselta. Sitten vauhdilla kotiin ja suihkun kautta vastaanottaa pappi.

Tänään onkin sitten jalat ja takapuoli ilmoittaneet, että kannattaisi harrastaa liikuntaa hieman säännöllisemmin tai unohtaa se kokonaan :D Muutama vuosi sitten olin hyvässä kunnossa, salilla kävin 2-3 kertaa viikossa ja lenkillä joka päivä säästä riippumatta. Joka iltainen operaatio oli 100 vatsalihasta, ja muutaman viikon jälkeen se meni tosi kevyesti. Silloin myös ratsastin useamman kerran viikossa ja teatteriharrastuksen puolesta tuli käytyä tanssikursseilla.

Olen ahkerasti yrittäny räpsiä ipanasta semmosia kuvia että vois teettä joulukortteja sukulaisille, mutta toi ihan oikeesti vihaa tonttulakkeja. Piparkakku-ukko puku toimi paremmin :D

Tänään käytiin baaben kanssa moikkaamassa baaben serkkupoikia (1v8kk ja 8kk) ja -tyttöä (10v), nähtiin myös poikien isä (baaben tuleva kummisetä), S:n sisko miehensä kanssa ja mummi. Minä pääsin saunomaan ja baabella riitti viihdyttäjiä :)

Huomiselle ohjelmassa mm. naapurin mummun ilahduttamista (askartelin pari joulutähtöstä) ja mennään baaben kanssa käymään siellä, tarjoustalosta pitäisi hakea mulle liimaa ja uudet sakset, että saan askarreltua noita tähtösiä lisää, meidän keittiösakset ei suostu hyvään yhteistyöhön paperin leikkaamisessa. Sitten ihan kauppareissu ja maybe ulos syömään, kun vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja sitten lähdetäänkin  illalla hunningolle :) Nonna ja pappa tulevat baaben unia valvomaan, tai no nonna jo soittelikin että kyllä hänkin saa ipanan nukkumaan. Ei toki ollut kyse siitä että tuollaiset unenlahjat omaavaa ipanaa ei saisi nukkumaan, vaan että olen kotona kuitenkin hänen nukkumaanmenoaikanaan :D Hän myös oli tehnyt työnjaon valmiiksi, hän vaihtaa vaipan ja yöpuvun, pappa antaa iltaruuan ja hän itse nukuttaa. Ikävä pilata hänen työnjakoaan, mutta haluaisin iltarutiinien toimivan samalla tavalla kuin minunkin kanssa, vaikka eri nukuttaja onkin :D

Lopuksi laitan vielä muutaman kuvan itsestäni, kun olen ollut mallina ystävilleni :)

(c) Julia J

(c) Julia J

(c) Studio FotoMika

"Tahdon syliisi painaa pääni,

tahdon lämpöösi nukahtaa,

olla kanssasi oikeesti onnellinen,

sua oikeesti rakastaa"

♥

Tahdon kuulla joulun tarinan, sen tarinoista kaikkein kauneimman...

Miten musta tuntuu että jälleen kerran mulle tulee kiire joulun kanssa. Lahjoja pitäisi miettiä, tuo rääpäle ei vielä joulusta mitään ymmärrä eikä lahjojakaan tarvitse (tietysti saa muutaman mun ostovimmojen takia), mutta mitä ihmettä lahjaksi miehelle (tämä on se isoin ongelma), äidille, ystäville.....

Hän sai joululahjan nonnalta jo hieman etukäteen :)

Mietin, että isovanhemmille voisi teettää kalenterit, omalle äidilleni baabea ja maisemakuvia, ja S:n äidille kaikkien lastenlasten kuvilla varustettuna...

Miehelle ajattelin tilata GTA V-pelin, kun on siitä kovin puhunut, kunnes tänään sanoi "Mä teen tän tilauksen ny loppuun", kysyin sit että minkä tilauksen.. No hän tilasi itselleen juuri sen pelin. Blaah.

Nyt on ideat loppu.

Samoin joulun laittaminen, paljoa en niitä koristeita halua, mutta ostettiin köynnös jossa led-valolla varustettuja kukkasia, sen laitoin lasiseen maljakkoon. Lisäksi ostettiin semmone kolmio (ilmeisesti yrittää esittää joulukuusta?) mikä myös valaistu ledeillä. Siinä meidän joulu :D No, kynttilät saavat korvata kaikki maailman härpäkkeet, panostetaan jouluun sitten kun tuo rääpäle ymmärtää ♥

Viikonloppuna vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja lähdetään katsomaan valtavan kylämme yöelämää. Nonna ja pappa tulevat baaben seuralaiseksi. Hurjaa poistua kotoa tuolla tavoin, kuitenkin jos olen ulkona ollut niin S on ollut baaben kanssa, mutta nyt onkin isovanhemmat, huiii!

Huomenna kiipeän pitkästä aikaan hevosen selkään, sitä jännitän suunnattomasti. En ole montaa kertaa ratsastanut "kunnolla" edellisvuoden pahan putoamisen jälkeen. Silloin olinkin puolet kesästä sairaslomalla ja kuljin keppien kanssa, kun ei kerrasta tajua.. Silloin koeratsastin erästä russ-ponia, joka oli tullut Ruotsista tänne myytäväksi. Olin tuolloin töissä ystävälläni, joka ostaa hevosia ruotsista ja myy eteenpäin. Ensin kiipesin selkään laitumella ilman mitään varusteita, ei satulaa, suitsia tai saati sitten mulla kypärää. Ihana, upea, kiltti heppa! Muutamaa tuntia myöhemmin laitettiin varusteet niskaan ja mä hyppäsin selkään. Kiva ja kiltti lastenratsu, käynti, ravi... Sitten pyysin lisättyä ravia. Jumankekka mitkä pukitukset, ja putosin pelkästä hämmästyksestä. Neljännen putoamisen jälkeen tajuttiin, että ei tämä olekkaan mikään vaativamman tason ratsu. Alkoi jo pukitella kun olin päässyt selkään. Sitten mentiin liinassa, poni hyppi ja pomppi ja mä roikuin selässä kaikin voimin, ainakin minuutin, sitten olin taas maassa. Viimeinen yritys, kunnolla raipasta joka pukituksen jälkeen, ja sitten tuli se viimeinen niitti. Poni nousi takajaloilleen, ja hyppäsi suoraan ilmaan, pukitus pukitus pukitus ja tadaa, mä löysin koko pellosta ainoan kohdan jossa kallio tulee maan alta esiin ja tien kolmoisvoltin kerien ja laskeuduin selkä edellä siihen kallioon. Auts.

Huomenna tulee ristiäispappi käymään meillä täällä kotona, ja ensi viikon sunnuntaina on jo ristiäiset, hui! Kuinka aika menee näin nopeasti....

Hän ei ole ollenkaan kiinnostunut joulukorttikuvista :D

Pienenpieni piparkakku-ukko ♥

On musta maa, ei joulukaan tuo mieltä valkeaa

Apua, mulle alkaa tulla iha kauhistus kun kaikki kohkaavat joulusta! Moni on facebookkiin laittanut kuvia, kun jouluvalot löytyy ja koristeita toisensa perään ilmestyy. Ja monessa kuvassa esiintyy myös lunta, tämä musta maa ei ainakaa lisää mun joulufiilistä :D

Mutta kyllä mä haluan vähän joulua kotiin laittaa, ja joku päivä alkaa suorittaa joulusiivousta (jouluun mennessä jo kertynyt oikea joulusiivo joka huoneeseen), vaikka kumpikaan ei joulusta niin perusteta (edellisessä postauksessa varmaan selvisi tämä asia).

Tää on eka joulu tässä uudessa kodissa, joten meillä ei täällä mitään joulujuttuja olekkaan, hurraa! Kivointa on niiden ostaminen, en mä niiden ripustamisesta välitä, ja vielä vähemmän pois ottamisesta.

Tänään S hoiti yksin ton kääpiön kanssa iltatoimet ja nukuttamisen, en hetkeäkään epäillyt etteivätkö he pärjäisi, mutta nyt voin rauhallisin mielin kuitenkin lähteä joskus ilta-aikaan ulos :) Eniten epäilin baabea, koska olen kuitenkin aina hoitanut nukuttamisen omalla tavallani, että jos hänelle on tullut jo joku rutiini, mutta hyvinhän tuo sujui eri otteinkin, ja mä jopa maltoin olla puuttumatta (ihan vähän vaan....) ♥

Vihdoin sain aikaiseksi ne joulutortut.....

Tänään oli kuuden viikon ikäisellä ipanalla lääkärin tarkastus, sai kovin kehuja taas jäntevyydestä ja hyväntuulisuudesta. Päätään kannatteli niin korkealla pitkän aikaa, oikein nosti käsillä itseään ylemmäs, että luulin itsekin koko kääpiön kellahtavan nurin. Lääkäri kyllä oli ihmeissään :)
Paino 5235g (1kk neuvola 14.11. 4865g)
pituus 56,1cm (1kk neuvola 14.11. 55cm)

Nyt alan valmistelemaan iltapalaa ja ehkä herättelen joulufiilistä parilla joululaululla? ;)

Minun tonttu ♥

Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen, hiljaisuuden kuulen alkaneen.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, huomenna kotikaupungissamme avataan joulukatu (kyllä, tuolle yhdelle kadulle sytytetään muutamat jouluvalot valtavassa cityssämme) ja perinteiset Wanhan ajan markkinat täyttävät muutaman korttelin kaupungin keskustasta :) Ihan tavan vuoksi menen käymään jos sattuu olemaan hyvä ilma, baabe pääsee ensimmäisille markkinoilleen. Ja tietysti perinteeseen kuuluu, että joulupukki on tavattavissa kaupungilla ja klo 17 aikoihin joulupukki tonttuineen ajelevat kuorma-autolla keskustan läpi ja tontut viskovat ihmisiä karkeilla. Pienenä tämä oli mahtava juttu ja torilla pääsi kertomaan lahjatoiveensa pukille. Hieno idea, ja vaikka henkilökohtaisesti tämän joulupukin olen monta vuotta tuntenut, niin kyllä yhteiskuva pukin kanssa ja lahjatoiveiden kertominen (kyllä, hän kysyy vieläkin mitä haluan lahjaksi :D) tuo lapsuuden joulunajan mieleen. Tuon jälkeen on vielä lapsille suunnattu ilotulitus.

En kuitenkaan ole niin kamalan paljon jouluihminen. Kotiin haluan laittaa joulua sen verran, että enkelikello, kynttelikkö ja joulukuusi (pöytäkuusi) ovat pakolliset. Muuten en niin välitä, ja saan kyllä pienen kohtauksen aina kaikista hysteerisesti vilkkuvista ja liiotelluista jouluvaloista :D Joululauluista tykkään, ja siitä itse tunnelmasta jonka piparin tuoksu (En myöskään syö pipareita) tai joulutorttujen tuoksu (nam!) tuovat asuntoon. Jouluruuat ovat myös no-like-listalla. Perunalaatikko ja bataattilaatikko ovat herkkua, kinkkua voi maistaa pari siivua, mutta kaikki muu - ei kiitos.

Lumen tuloa odotan, silloin on valoisampaa ja se tuo sitä joulun tunnelmaa.

Lapsena rakastin joulua, kaikkea siinä. Muistan lapsuuden joulusaunat, jännityksen ja odottamisen aaton aattona, jouluaattoaamun aikaisen heräämisen, lastenohjelmat ja sen, kun aina sain auttaa ruuanlaitossa ja komentaa iskän katsomaan telkkaria että naiset saavat touhuta rauhassa ♥ Kun isäni kuoli ollessani 12 vuotias, niin joulu menetti merkityksensä. Enää ei ollut olemassa joulupukkia, eikä perhejoulua. Jouluna saattoi naapuri tulla syömään ja kävimme äidin kanssa saunassa, katsoin lastenohjelmia ja mentiin nukkumaan. 12-vuotiaana jouluyönä rukoilin, että saisin isän takaisin ja voitaisiin taas viettää joulua yhdessä niinkuin aina ennenkin. Silloin toivoin, että voisin viettää lapsen joulua, mutta oli pakko alkaa aikuistua, äiti tarvitsi apua monessa asiassa ja piti auttaa äitiä jaksamaan. Vaikka ei sitä minulta kukaan pyytänyt, mutten kestänyt kun minua kohdeltiin kuin posliinipossua eikä kukaan muistanut, että olen edelleen sama ihminen, vaikka ilman isää.

Viimeinen joulumuistoni "onnellisista jouluista", on viimeinen joulu isän kanssa, hän oli vakavasti sairas, mutta teki minulle ihanan joulun. Hän tiesi, etten usko joulupukkiin tai tonttuihin, mutta väsyneenäkin jaksoi kiusoitella joulupukista ja tonttujen kurkkimisesta. Joululahjat tuotiin oven taakse isossa säkissä, ja sattumalta alakerran naapurin ovi kolahti kiinni hetki sen jälkeen kun ovikelloa oli soitettu. Mietin kuitenkin puoliksi tosissani, että joulupukilla oli kova kiire eikä ehtinyt käymään. Jouluruokaa syötiin ja äiti meni nukkumaan minun sänkyyni, minä sain nukkua isäni vieressä.

Nyt on edessä ensimmäinen jouluni oman perheen kanssa. Joulun merkitys muuttuu kun oma lapseni ymmärtää mikä on joulu. Rakastan lasten riemun näkemistä, kun odottavat jännityksellä lahjoja ja sitä, kun koko perhe on yhdessä. Mieheni sai töistä jouluaaton vapaaksi "koska on perheellinen", mielestäni tällä joululla ei olisi ollut merkitystä, mutta toivottavasti onnistuu ensi joulunakin. Luojan kiitos myös mieheni vihaa jouluvaloja ja kaikkea kaupallista, jouluun liittyvää hössötystä, sanoikin että osaa arvostaa kunnon perhejouluja, mutta sitä kaupallisuutta ei kaipaa.

Huomenna suuntaamme markkinoille, ja teen joulutorttuja (tietysti joululaulut soivat), näin  minun jouluaikani alkaa. Kynttilät palavat joka ilta muutenkin, mutta luokitellaan sekin nyt jouluun kuuluvaksi ;)

Hän odotteli kylpyyn pääsyä ♥

Tilasin tämmöisen bodyn baabelle, vaatimaton kun olen ;)

Tänään vanhempi siskopuoleni kävi vauvaa katsomassa ja pitkästä aikaa näimme, edellinen kerta taisi olla neljä vuotta sitten. Hänen lähdettyä soitin nonnalle ja mummille josko olisivat lähteneet meidän kanssa ulos syömään, mutta kummallekkaan ei sopinut. Keksimme sitten, että lähdetään Myllyyn. Käytiin vain kääntymässä, mukaan tarttui mulle (kerrankin ostin jotain itselleni!!) kotikollarit, neule, pitkähihainen ja toppi, ja baabelle body, housut, kahdet sukkikset, kahdet sukat ja iiihuna pipo! (Ei muuten mutta kun hän niin nätisti pyysi). Subwayssa ruokailu, tiimarista muutama kynttilä ja kotia kohti. Ipana oli niin ihmeissään, ettei koko shoppailuaikana malttanut nukkua, tunnin ajomatkat suuntaansa kyllä nukkui.

Meidän auto lahosi torstaina. Koko remontti tulisi maksamaan 1400e, ja auto on ollut käytössä meillä vajaat 3 kk, niin lähtee takaisin myyjälle. Nyt käytössä mummin auto, mutta äsken tuli mieheltä viesti, että hän on autoton kun siskon auto oli hajonnut. Mietin vain, että mikä piru tän suvun autoja vaivaa :D No ei, enemmänkin mietin sitä, että meidän vaunut on siellä takaboksissa ja huomenna tarvitaan..

Mä jään tänne kuitenkin odottamaan lumen tuloa, ja ensi viikolla elän jänniä aikoja, siitä lisää ehkäpä huomenna ♥

Olla itsensä kanssa sinut, tulla siksi joka tuntee minut.

Mua nyt harmittaa tosissaan, etten osaa tehdä mitään hienoa ulkoasua tähän!

Olisi kauheasti ideoita joita en osaa toteuttaa. Mutta ehkä opin?

Mulla on ihan aikaa itseni kanssa, tosin keskellä yötä, mutta kuitenkin!

S ilmoitti että menee nukkumaan ja baabe oli nukkunut jo muutaman tunnin.

Pirpana kasvaa huimaa vauhtia ja oppii uutta! Sunnuntaina tuli täyteen 1 kk ♥

Edellisaamuna laskin leikkimatolle hänet että saisin juoda aamukahvit rauhassa, ja tittidii hän huitoi kuin mikäkin erästä ampiais-parkaa joka roikkui lelukaaressa ja meinasi kiukustua kun ei osunut. Hymyili leveästi kun perhonen rasahti ja alkoi heilua pienen nyrkin kumauttaessa ampiaista ohimoon.

Masullaan viihtyy jonkin aikaa hyvin, katselee pää pystyssä ympärilleen, mutta ongelma on se, että pitäisi päästä eteenpäin! Jaloilla huitoo kovin, ja välillä on melkein konttausasennossa peräpäästään kun yrittää potkia eteenpäin, mutta kädet ei ole jutussa mukana ja prinssi pääsee n. 5 cm eteenpäin potkimalla, jonka jälkeen kädet löytyvät massun alta puristuksista ja kuolavana alustasta, kun ei tajua nostaa päätään samalla kuin potkii :D

Odotan innolla aikaa, jolloin rääpäle viihtyy sitterissä tms niin kauan että saisin ruuan tehtyä! Kyllä nytkin onnistuu, mutta en ole ikinä saanut makaroonilaatikon valmistamiseen kulumaan melkein tuntia ja lisäksi tunti uuniaikaa.. Kokeilinkin uutta tyyliä, sekoitin mustapekka-juustoa jauhelihaan ja makarooneihin ja munamaidon tein mustapekka-kermaan. S ainakin sanoi, että oli hyvää ja sopivasti mausteita, itsekin pidin. Äidilleni veimme maistiaisia, kun halusi itse myös kokeilla, hän totesi että "melko mautonta, eksä käytä mitään mausteita?". No en muuta kuin makaroonien keitinveteen suolaa, jauhelihaan grillausmaustetta, chilisuihketta ja pippurisekoitusta ja mustapekkajuustostahan löytyy kiitettävästi pippuria.

Kohta amppari saa turpaan :)

Ristiäisten järjestäminen on uskomattoman haastavaa, vaikka itse ei ole tarvinnut kuin sohvalla istua. Päätin itse kirjoittaa kutsut, vaikka olisin voinu tilata ne valmiina mistä tahansa. Tiimarista shoppailin korttipohjia ja kirjekuoria, erilaisia koristeita ja kivoja runoja bongasin netistä. Kuvat kehitin paikallisessa valokuvausliikkeessä. Kuvaksi valitsin edellisessä postauksessa olleen kuvan, jossa valkoinen huppari pirpanan päällä. Sen liimasin etukanteen ja sisäpuolelle tuli kaksi runoa ja varsinainen kutsuosuus. Olen saanut siis olla paikallani koko ajan, mutta käsi kramppaa kirjoittamisesta ja hermot menee milloin käsialaan, milloin kirjoitan vinoon ja milloin sitten jokin muu on huonosti. Melkein kaikki kutsut on kuitenkin postitusvalmiita ja huomenna lähtevät!

Olisin halunnut hienon jalkakuvan kutsun kanteen, mutta annoin miehen päättää, niin tuo hupparikuva voitti :)

Lisäksi tarjoilupuoli on hukassa, huomenna soittelen pitopalvelut läpi, itsellä ei aika, energia ja taito riitä luomaan hienoja ja hyviä luomuksia :)

Pappi soittikin mulle tänään itse, mä luulin että mun pitää soittaa sille. Sovittiin kuitenkin tapaaminen, ja mulla ei ole hajuakaan mitä siinä puhutaan....

Kävin tänään parturissa, pirpana oli mukana. Tarkoitus oli värjätä tyvi piiloon, pitää sama pituus ja ehkä vaalentaa latvoja. Lähdin parturista ulos hiukset 10cm lyhyempinä, sama tyvikasvu paikoillaan ja raidat päässäni. Tavoite päästä blondiin joskus, joka on oma hiustenväri, mutta värjäyksissä hävinnyt. Pirpana käyttäytyi mallikelpoisesti ja hoitajia riitti, kampaajat vuorotellen kävivät ihastelemassa ja ruuan jälkeen hänelle tuli itku kun äiti oli hiustenpesulla niin paikan omistaja kantoi vauvaa sylissään ja esitteli asiakkaille kuinka söpö vauva on :) Ja siihen pirpana nukahtikin.

Aika menee niin nopeaan, ettei itse meinaa pysyä mukana. Ensi viikolla mun jälkitarkastus ja vauvan 6vko lääkäri ja ristiäispapin tapaaminen.

Huomenna parempi kirjoitus hyvinkin ajankohtaisesta asiasta, nyt juon yhden oluen vielä, S ja baabe ovat unten mailla, ja mä vietän laatuaikaa kynttilän valossa itseni ja tietokoneen kanssa :) ♥

"Olla itsensä kanssa sinut,

tulla siksi joka tuntee minut.

Paeta arkea hetken on elää,

ja palata siihen on elämää" ♥

Ollaan hiljaa, jottei sanottais liikaa, jottei kukaan meitä huomais satuttaa

Tänään on ollut taas niin rakkaudentäyteinen päivä ♥ Aamulla pirpana jäi mun viereen pötköttelee kun iskä lähti töihin, aamupalan jälkeen nukahdettiin molemmat. Heräsin siihen, että joku nyt tuijottaa mua. Hän oli vahingossa pyörähtänyt masulleen ja katseli silmät pyöreänä, että mitäs nyt tapahtui. Samalla huomasin, että tyynylläni on aamulla vaihdettu vaippa, pääni alla puklurätti ja tutti, sekä kädessäni toinen tutti. Ihanuutta :) Pyöräytin pirpanan selälleen ja hän jäi siihen tuijottelemaan ja hymyili äidille niin suloisesti ♥

Huomenna aion mennä teatteriin, iskä menee vasta yöksi töihin niin saa viettää laatuaikaa pirpanan kanssa kahdestaan. Kaipaan itsekin takaisin teatterilavalle, ehkä ensi syksynä olenkin taas menossa mukana.

Olen myös ilahduttanut sekä mummia että nonnaa lapsenvahtikeikoilla, mummille (mieheni äiti) tiedossa uudenvuoden aattona muutamia tunteja pikkuisen kanssa kun me menemme turkuun teatteriin, ja nonnalle (minun äiti) napsahti lapsenvahtikeikka kahden viikon päähän, kun mies on töissä ja minä menen siskontytön 30-v synttäreitten kunniaksi muutamalle. Tosin laitan ipanan nukkumaan ja mies tulee töistä ennen kuin vauva ehtii edes heräämään todennäköisesti kertaakaan.

Tuskailen täällä ristiäiskutsujen kanssa, olen löytänyt ifolorilta ja vistaprintilta hyviä ideoita, ja pirpanasta on hyviä kuvia ja netistä löytyy ihania runoja, mutta kaikista valmiista korttipohjista huolimatta taidankin askarrella kortit itse. Huomenna tiimariin shoppailemaan ja viikonlopun aikana vielä kortit valmiiksi. Kuvat saan maanantaina kehitettyä ja postiin vielä samana päivänä, niin ehtivät ajoissa.

En kirjoittanutkaan aiemmin isänpäivästä. Mieheni sai viettää ensimmäistä isänpäiväänsä ja autoin baabea kehittämään hienon lahjan. Tilasin ifolorilta mukin, jossa oli baaben kuva, ja siinä luki "My dad's mug". Sitten maalasin hänen jalkansa valkoisella sormivärillä ja hän painoi ne korttiin joka kehystettiin. Lisäksi ostin seppälästä valkoisen t-paidan, johon kirjoitin "ISKÄ" ja baabe tassutteli sen päällä jalat maalattuna kangasväreillä :)

Oma isäni kuoli 15.7.2006, joten minä en isänpäivää mitenkään juhlistanut, muuten kuin kynttilöitä polttamalla. Häntä rakkaudella muistaen ♥

Äitini miesystävä juhlisti myös ensimmäistä isänpäiväänsä. Hänellä ei ole omia lapsia, joten nyt asuessaan äitini kanssa häntä kutsutaan papaksi. Melkein tuli vedet silmiin kun hän sai kehystetyn kuvan hänesta ja baabesta, sekä mukin baaben kuvilla jossa luki "papan muki". Kuitenkin suomalainen miehinen mies piti itsensä kasassa ja ääni väristen kiitti :)

Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,enkelin vierelles kulkemaan. ♥

Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin, että rinnallesi saisin samanlaisen enkelin

Voii että, en ole ehtinyt kirjoitella (luetaan; en ole jaksanut kaiken muun ohella) pitkään aikaan! No, nyt tuleekin sitten paljon tekstiä :)

Viime viikolla opeteltiin baaben kanssa toimimaan kahdestaan ympäri vuorokauden, pakosta kun mies on töissä milloin mihinkin aikaan. En olisi uskonut, että on mahdollista yhtäaikaa syöttää vauvaa, puhua puhelimessa, toimia fb:ssä parisuhdeterapeuttina kaverille ja juoda kahvia. Aloin jo miettiä kuinka monta kättä mulla oikein on. Samoin toimii vessassa käyminen, jos pirpana on aivan tyytyväisenä pötkötellyt leikkimatolla jo pitkään vaikka olen tyhjentänyt ja täyttäny astianpesukonetta ja siivonnut keittiön, niin kun on pakko päästä vessaan niin hän saa kamalan raivarin. Joka kerta. Sitten vain lapsi kainaloon ja vessaan istuskelemaan, ja yleensä vielä soi puhelin samaan aikaan :D Tämä on ihanaa, vaikka pari kuukautta sitten en olisi uskonut että pystyn keskittymään vessassa käymiseen samalla kun joku roikkuu kaksin käsin mun otsahiuksissa ja huutaa kuin sisävesihinaaja ♥

Saan monta kertaa päivässä sellaisen tuitui-kohtauksen, kuinka suloinen ja ihana kaikkine ilmeineen tuo rääpäle onkaan ♥ Tänään hän oppi hymyilemään ja sitä taitoa esitteli niin äidille (jolle antoi ensihymynsä) kuin isälle ja neuvolatädillekin :)

Hämmästyin myös kuinka voimakas äidinrakkaus voikaan olla. En olisi uskonut, että jokin maailmassa voi olla näin tärkeää. Pienen pieni rääpäle joka omistaa sydämeni aivan täysin. Joka ikinen ilme kertoo jotain tästä pienestä ihmisestä, osaan itkun perusteella päätellä sattuuko, onko nälkä vai kaipaako vain halia. Ja se huoli tästä pienestä kun hänellä on vatsa kipeä, enkä voi tehdä mitään sille lohduttomalle itkulle. Tai kun hän raapaisee itseään vahingossa, itku ei helpotu millään mutta kun äiti halii, niin hän pitää kovin kiinni ja turvautuu ihmiseen jota rakastaa.

Rakastan sitä kun  hän herää päiväunilta itkien, kun otan hänet syliini niin hän rauhoittuu, laittaa pienet kätensä rintaani vasten, katsoo suoraan silmiin. Luottaa kaikin puolin äitiinsä, minun pikkuinen ihmeeni ♥

Arki rullailee eteenpäin oikein mainiosti, hyvä rytmi kehittynyt päiviin. Herää kerran yössä (hieman riippuu nukkumaanmenoajasta ja päikkäreistä), päivällä nukkuminen on pienenpieni haaste, kun häntä ei huvita nukkua. Silmät seisoo päässä mut väkisin pitää itteään hereillä, mutta yleensä iltapäivällä nukkuu n.3h päikkärit n. 13-16 ja yhdet lyhyemmät n.18-19:30 (salkkarit pitää nähdä). Yöunille menee n. klo 22 ja heräilee 7 aikaan jolloin pääsee viereen pötköttää josta herää 9 maissa.

Tänään käytiin 1kk neuvolassa (ikää 4 viikkoa, kui nopeesti tää aika menee!!?)
Painoa oli 4865g (syntyessä 4040g)
Pituus 55cm (syntyessä 52cm)
Päänympärys 38,4cm (syntyessä 36cm)
Kauheasti kehuja tuli pään kannattelusta, tarkkaavaisuudesta, virkeydestä, hymyilystä, rauhallisuudesta ja suloisuudesta ♥ Niin hieno poika!

Jännää on myös, kuinka hyvin nukun. Nukahtaminen tapahtuu parissa minuutissa, kun raskausaikana sain tottua siihen että pyörin ainakin tunnin ensin. Raskausajasta en jäänyt kaipaamaan oikeastaan mitään, kiitollinen olen kun maha on poissa. Painoni oli ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä 50,9kg, viimeisellä käynnillä 56,8kg ja nyt 49,6kg. Ja voin niin hyvin, fyysisesti ja henkisesti! Maailman onnellisin fiilis, ja nyt mulla on kaikki mistä olen monta vuotta jo haaveillut ♥ Huimauksesta kärsin edelleen kun nousee nopeasti, mutta johtuu alhaisesta verenpaineesta ja/tai hemoglobiinista.

Ilmoitin jo miehelle että baabe haluaa pikkusiskon! Kuitenkin haluan ajoittaa seuraavan järkevämmin, ettei loppuraskaus osuisi kesäajalle, sen mahan ja kuumien aaltojen kanssa ei ollut kivaa kesähelteillä. Mutta en joutunut paljoa ostamaan äitiysvaatteita, parilla topilla, mekolla ja leggingseillä ja pitkillä housuilla pärjäsi hyvin. Löysät hupparit mahtuivat päälle kun alkoi viiletä, ja nahkatakki avonaisena.

Näitä kuvia katsoessa
voin todeta että ei jäänyt
ikävä tuota massua :)
Vaikka luulin että jäisi,
oli se kuitenkin aika
ihana ♥ Raskauskuva viikoilla 37+2, oikeanpuoleinen kolme viikkoa vauvan syntymän jälkeen.










Tänään sain ipanan nukahtamaan omaan sänkyynsä, on liian hyvin jo tottunut nukahtamaan syliin. Viritin sellaisen hemmetin soivan ja pyörivän mobilen sängyn laitaan, laskin pirpanan sinne ja hetken aikaa katselin vieressä. Sitten tulin olohuoneeseen ja pari minuuttia myöhemmin teki mieli räjäyttää taivaan tuuliin koko plimputtava laitos. Mutta kun menin katsomaan niin rääpäle oli silmät hiukan raollaan ja selvästikkin nukkumakannalla joten annoin sen härpäkkeen soida.

KIUKUTUS.

Jotain niin rakasta ♥ Vaatteina me&i:n smulan-hamsteribody ja -haaremihousut.

Nytkin mies on töissä, ja mä täällä jumitan koneella vaikka pitäisi mennä nukkumaan. Kahden viikon päästä lauantaina mulla on jännät paikat, baabelle tulee mummi pitämään seuraa muutamaksi tunniksi. Mun siskopuolen tyttö tulee meille ja juhlistamaan 30v synttäreitään (asuu n. 400km:n päässä) ja mä lupasin lähteä näyttämään kaupunkimme yöelämää (kaupunkimme MITÄ?!). Mies pääsee klo 02 töistä ja mä en poistu tuosta ovesta ennen kuin pirpana nukkuu! Eli ei vaikea lapsenvahtikeikka, kun luultavasti ei edes herää sinä aikana jolloin hänellä on hoitaja. Mutta mun vierotusoireet on alkanu jo pelkästä ajatuksesta, kauhee eroahdistus! Seuraavana päivänä olis mun työpaikan pikkujoulut, mies on ottanut vapaapäivän, mutta en tiedä maltanko mennä ja jos tulee jotain otettua lauantaina niin sitten ei ainakaan bilekunto kestä :D

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.

Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.

Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan,

olin valmis kuolemaan puolestasi. ♥

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä

Arkeen on palattu rytinällä, mies palasi töihin isyysvapaan jälkeen. Aamulla juodaan kahvit yhdessä ennen kuin lähtee, ja baabe nukkuu vielä silloin, eli minäkin saan kerran päivässä juoda pari kupillista kahvia lämpimänä :) Päivät menee aika saman kaavan mukaan, aamupäivällä katsotaan vauvan kanssa Eastenders, Lemmen Viemää ja Emmerdale ja sitten hän menee ekoille päikkäreille. Kestoltaan 2-3 tunnin unet hän nukkuu joko pinnasängyssä tai sitten mennään kärryttelemään, vaunuissa on hyvä nukkua :) Iltapäivällä heräillään niihin aikoihin kun iskä tulee töistä, ja ollaan hetki hereillä ja toisille, lyhyemmille päikkäreille.

Ravintolatyön ihanat ilta- ja yövuorot ovat vasta edessäpäin. Eilen kultsi meni klo 20 töihin, ja oli kyllä outoa kylvettää pirpana yksin ja syöttää iltamaito, kun yleensä iskä on sen homman saanut hoitaa. Nukkumaan hän meni hienosti 21:30, mutta ei hän kyllä nukahtanut silloin, vaan noin tuntia myöhemmin. Sitten olin ihan ihmeissäni että mitä nyt kuuluu tehdä täällä yksin.. Laittelin sitten pyykkejä ja siivoilin hieman, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. En ole edes kuullut kun Samu tuli töistä 01:n jälkeen yöllä, normaalisti herään pienimpäänkin ääneen. Yöllä syötin kerran baaben ja aamulla pötköteltiin pitkään ja noustiin vasta 09:30 pikkumurun kanssa ja mies jäi tuhisemaan peiton alle :)

Tänään myös mies menee yöksi töihin, kuten myös huomenna ja sunnuntaina ensimmäistä isänpäiväänsä hän myös juhlistaa töissä.

Oltiin pitkällä päikkärilenkillä tänään, käytiin kaupassa ja pankissa ja postissa ja hesburgerilla (omnomnom) ja äitini luona hakemassa mulle uusin me naiset ja siinä baabe sitten söikin. Melkein koko reissun ajan hän nukkui, mutta n. 200m ennen kotia alkoi vatsassa kipristelemään ja saatiin vähän huutoakin kuulla, joka rauhoittui kun kannoin häntä loppumatkan.

Tässä illalla vielä kaksi tulevaa kummia kävivät kyläilemässä ♥ Nyt sain pirpanan nukahtamaan ja laitan itselle iltapalan ja äkkiä nukkumaan :) Kultsi pääsee töistä klo 2 yöllä, niin enköhän ole reilu ja nouse aamulla ipanan kanssa, tai no niinhän mä aina teen :D Yhtenä päivänä sain erityiskohtelua; "Mää voin ottaa baaben ni sä saat juoda kahvin rauhassa". Mä melkein pudotin koko kahvikupin kädestä pelkästä hämmästyksestä, ihanaa ♥ ♥

Haaauuuukotus! Name It:n autobody ja "farkut" :)

Muumi-body ja -housut, ihanat lapsivuodeosastolta ostetut tossut ja muumi-leikkimatto.
Sekä Katariinalta saatu ylipainoinen lehmä :)

H&M:n pöllöpuku (settiin kuului body, housut ja pipo ja erikseen ostettiin samaa sarjaa kahdet sukat,
toiset valkoiset joissa tuo pöllökuva ja toiset vihreäraidalliset kuin housut, myssy myös oli housujen värinen.

Hän löysi peilin leikkimatostaan :) Ikää 22 päivää ♥

Onko mitään yhtä valtavaa kuin mielen onnentunne, kun voi elämälle uuden lapsen antaa?

Kävin tänään baaben kanssa me&i-vaatekutsuilla. Tuli tilattua hänelle kahdet housut ja body, ja itselle ohut neuletakki. Lompakko kiittää ja tili kevenee mukavasti, mutta onhan ne hienoja :)
Laitan kuvia vaatteista kun ne tulevat!

Haluaisin tehdä hienon tästä blogista, muuttaa tuon otsikon ja saada taustasta hienon ja kaikenlaista, mutta ku mä en osaa!!

Mietin että voisin alkaa tehdä tänne blogiin vaatepäivityksiä enemmänkin, koska itse tykkään että lapsi on siististi puettu ja lastenvaatteethan ovat aivan yli-ihania. Baabe mielellään toimii mallina ja tykkääkin jopa pukemisesta (itsellä aiempi kokemus lastenhoidosta on tuonut käsityksen että pään yli vedettävä body = raivari, mutta tämä pentu kyllä tykkää). Alkuviikosta pitäisi saapua postissa yksi mun ihastus, pino muumivaatteita!

Blogin otsikointi on aina aikaavievin osuus tässä kirjoittamisessa. Yleensä laitan laulujen sanoja, mitä tulee mieleen (kuten tässä kirjoituksessa ja edellisessäkin, lauluja näytelmästä myrskyluodon maija, jossa näyttelin pari vuotta sitten), mutta kun ei tule mieleen sopivia biisejä tai runoja, niin alkaa kauhea miettiminen :D Muutamassa kirjoituksessa on ihan kirjoitukseen ja fiilikseen sopiva otsikko, mutta melkein aina selaan vanhoja käsikirjoituksia tai vanhojen blogien tekstejä joista saan idean.

Katsoin sattumalta, että mitä Turun kaupunginteatterissa menee tässä syksyllä ja talvella, ja sattumalta ensimmäisenä silmiini osui mainos; Romeo ja Julia!! Turun nuori teatteri ja kaupunginteatteri yhdessä ovat sen valmistelleet ja mullahan vinksahti päässä saman tien; miehelle vain sanoin että "mun on pakko nähdä toi, pliis!!" ja ennen kuin olin saanut kunnollista vastausta, puhelin käteen ja soitto mummille, lapsenvahti varmistettu ja kaksi paikkaa teatteriin varattu uudenvuodenaatoksi. Jihuu ja töttöröö, mä pääsen kattomaan sitä! Ja liputkin olivat 25,- eli ei todellakaan kalliit. Mut sinne on kauhian pitkä aika! No, mulla on aikaa valmistella itseni hoitamaan vieroitusoireita tosta pirpanasta :)

Viikonloppu oltiin aikalailla kotosalla, perjantaina käytiin vain kauppareissulla ja haettiin studio fotomikasta valokuvia. Lauantai vietettiin ihan kokonaan kotona, ketään ei edes käynyt täällä, ihanaa luksusta, vaikka baabe päättikin että nukkuminen ei ole kivaa muualla kuin sylissä. Hieman vatsa edelleen oireilee noiden d-vitamiinitippojen vuoksi, ja sellaista kitinää piti, enkä onnistunut nukuttamaan sänkyyn. Syliin nukahti samantien, oli ihan yliväsynyt, mutta kun siirsi sänkyyn niin hetken päästä alkoi itku. Laitoin hänet vatsalleen makaamaan sohvan divaaniosaan ja parin minuutin päästä nukkui täysillä. Parin tunnin päästä siirsin sänkyyn ja luulin herääväni yöllä syöttämään, niin kello olikin 7 aamulla! Nukkui 7,5 tuntia ilman yöheräämistä :)
Tänään tuli katsomaan baaben täti miehensä kanssa ja serkku ja mummi, hetkeksi riitti vipinää ja ihastuneita huokauksia, mutta sitten suuntasimme vaatekutsuille :)

H&M:n ihana jumpsuit

H&M:n pöllöbody, Aarikan Allu-housut ja Lindexin LOVE-sukat :)
Pikkukaveri päikkäreillä ystäviensä kanssa

Newest member of the family ♥ Sukat muistaakseni Lindexiltä :)

Finlaysonin aappa-kylpypyyhe ja kylvyn jälkeen puhdas pirpana päätti kokeilla mahtuisiko koko nyrkki kerralla suuhun :)

Elämä vain elämään opettaa, eikä elämättä mitään opikkaan.

"Äiti kertoisitko
mistä meidät lapset on tehty?
Olen tarhan tädiltäkin kysynyt,
hän on vain minulle hymyillyt,
ja talkkarikin on hämmästynyt,
He sanovat: Odotahan nyt.

Naapurin pihalla kerrottiin,
että pienet lapset on tehty niin,
että vettä ja jauhoja sotkettiin,
ja taikina lapseksi muovailtiin.
Sen jälkeen uunissa paistettiin
ja sitten vain elämään käskettiin.
Äiti, tehdäänkö lapsia niin?

Äiti, voiko tällaista pientä lasta
tehdä lehmän pienestä vasikasta
jos karvat vain ottaisi pois?
Ei antaisi lupaa ammumaan,
vaan käskisi sanoja sanomaan,
pyytäisi pottaan pissaamaan
ja kahdella jalalla kulkemaan.

Äiti, voiko pelto tai kasvimaa
ihmisen taimia kasvattaa,
kuten porkkanaa, heinää tai muuta?
Miten taimet, vauvaakin pienemmät,
pellon mullassa pärjäävät,
kun siellä on madot ja jyrsijät
sekä sateet ja tuulet myrskyisät?

Jos minut on tehty sairaalassa
tai tehtaassa lapsia valmistavassa
niin mistä rakennusaineet saivat?
Mistä lämmön laittoivat ruumiiseen
miten jalkani saivat liikkeeseen
mistä huono olo, kun tuhmasti teen,
mistä itku kun sattuu varpaaseen?

Lapseni
Pieni olet vielä ymmärtämään
mutta väärin teen, jos ääneti jään.
Joten rakennusaineesta kerron:
Se on ainetta kultaakin kalliimpaa,
sitä ei rahalla ostaa saa
ei kasvata meret, ei metsät, ei maa
silti jokainen voi sitä omistaa.

Taivaan Isämme kultaisin
meille kaikille lahjoitti paketin,
joka sisältää rakennusaineen.
Käyttöohje on yksinkertainen;
Käytä ainetta reilusti, tuhlaillen.
Sitä säilytä lämmössä sydämen,
koska se on vihalle allerginen.

Se on rakennustarvikepakkaus,
jonka päällä on teksti: Rakkaus.
Tästä sinutkin lapseni tehtiin.

Siitä miljoonat lapset on valmistettu.
Siitä kaikki kaunis on rakennettu.
Siitä onni on koteihin asennettu.
Sen avulla paha on karkoitettu."

:)

Minä olen tällainen, pelokas, mutta päättäväinen, kuin elämä itse, ainutlaatuinen.

Hän ei muistanut että on vasta 15 päivää vanha :)

Aloitettiin eilen d-vitamiinitipat kun baabe täytti kaksi viikkoa. Sen kunniaksi saatiinkin kunnon kakkakatastrofit, kun vatsa ei ole tietenkään varautunut tämmöiseen. Pientä itkeskelyä, levottomuutta ja vatsan vääntöä, ja lopuksi rauhoittui kapaloimalla nukkumaan. Tänään oli päivällä myös levoton ja vatsakipuisen oloinen, eikä halunnut nukkua päikkäreitä. Heräili itkemään usein, kunnes nukkui sylissä noin 40 minuuttia. Kaukaloon saatiin rauhoittumaan puolen tunnin keikuttelun jälkeen. Kauppareissulla nukkui ekat kunnon päikkärit, neljän aikaan iltapäivällä, automatka väsytti pienen. Eilisen tyyliseen iltakitinään varautuneena laitoin pirpanan sitteriin ja otin keittiöön seurakseni kun tein pitsaa. Tyytyväisenä katseli ympärilleen ja jopa torkahti siihen. Yöpuku päälle ja iskän syliin ihmettelemään ja iltapalaakin sai. Nukahti syliin ja vein sänkyyn, josta kyllä heräsi hetken päästä ja ajattelin että saankin loppuyön valvoa tämän kanssa, mutta pienen maitotipan jälkeen nukahti ja nukkuu tuolla sängyssään. Huomenna pitäisi antaa 3 tippaa, mutta taidan antaa vielä kaksi, että vatsa saisi nyt totutella..

Ruuanlaittoapulainen ♥

Julia kävi iltakahvilla ja pitsantekoseurana, ja saatiin kunnolla höpötellä kun baabe ja iskä katseli leffaa. Huomenna jos on hyvä ilma niin vähän kärryttelemään kaupungille, vaikka eihän kaupat edes ole auki, mutta hän nukkuu vaunuissa niin hyvin, ja kävelyhän vaan virkistää.

Nyt on kynttilät palamassa, joku kauhuleffa tos taustalla pyörii, tuoretta pitsaa mussutellaan ja hörpitään oluet, sitten saakin jo pujahtaa peiton alle. Vaikka pirpana nukahti vasta klo 23 aikoihin, niin luulen että aamulla pysytään aiemmassa aikataulussa.. :)

Päikkäreitä :)