Hän kulkee hymynsä kanssa, hän on niin täynnä elämää

Päikkäreiltä herätty :)

Nytpä tämä meidän ipana onkin alkanut nukkumaan oikein urakalla.. Ainahan hän hyvin on nukkunu, mutta joinaki aamuina musta tuntuu että hän on alkanut talviunille, kun mies on töissä ja Dee nukkuu niin täällä saattaa aika käydä pitkäksi yksinään... Muutamana yönä on mennyt 10-12 tuntia kevyesti, esim sunnuntaina 22-10, ruokailu, 10:30-13...  Ja nukkuu jopa päiväunia hyvin! Viikonloppuisin toi on ihan kiva juttu, mies on kuitenkin yökahteen töissä ja viikonloppuisin hän saa hoitaa ipanan kun arkisin se on aikalailla mun yksinoikeus, saadaan sitten molemmat nukkua :) Kyllähän mä saisin nytkin nukkua mutta.....

Viime perjantaina ipana kääntyi masulta selälleen itse, luulin vahingoksi ja pyöräytin takas mahalleen. Muutaman toiston jälkeen hän näytti hyvin loukkaantuneelta kun kovan ähinän seurauksena pääsee ympäri ja sitten tyhmä äiti taas kiepauttaa ympäri :D oli pakko uskoa, ettei se ollut vahinko.

Tänne on luvattu musta joulu, blaah. Viimeisetkin jouluihmisen rippeet kuolee kun kattoo ulos. Ei olla moneen päivään edes kärrytelty, kun ikinä ei tiedä mitä milloinkin tulee alas, melkein joka päivä jotain.. Yhdet tai kahdet päikkärit rääpäle saa nukkua vaunuissa parvekkeella. Ja nyt olen oppinut että suojaisissa vaunuissa hän ei tosiaan tarvitse sisävaatteiden lisäksi välihaalaria ja toppahaalaria ja makuupussia, vaan tosiaan pelkkä välikausihaalari riittää makuupussin kanssa :)

Niin häntä hymyilytti heti herättyään.. Kuolakalle ♥

Käytiin myllyssä "jouluostoksilla" maanantaina.. Sain ostettua S:lle lahjan, ja D:lle tarttui mukaan jumpsuit, kolme bodya, yksi tämän vuoden malliston body-housut-setti (nyt meillä on ne kaikki mitkä pojalle menee!), kahdet puolipotkarit, sukkahousut, kaksi tuttipulloa, neljä pullotuttia (isojen poikien tuttia, 2kk+), kaksi tuttia ja tulevaisuutta varten vellitutteja. Itselleni ostin yhden paidan. Siinä meidän jouluostokset.

Niin ja ystävän tulevalle vauvalle tuliaisia, mä menin iha pois ittestäni kun sain valita tyttöjen vaatteita!

Eilen tuli täyteen kaksi kuukautta tuon rääpäleen elämää ♥ Neuvolassa mitat oli 59cm ja 5900g, kolmen viikon aikana pituutta tullut 3cm ja painoa 765g :) Hän vain hymyilee ja nauraa, hän on niin täynnä elämää ♥

Ihana seurata kun toinen oppii uutta koko ajan, nyrkit maistuu hyvältä ja taputtaminen on hassu juttu.

Kun nostaa hänet ihan lähelle toisen kasvoja ja läpsyttää pikkuisella kätösellä poskeen, se saa suorastaan kiljahtelemaan riemusta!

Askeleitas seuraamaan toivon pienen enkelin.

Kulkuas se suojaisi siivin valkoisin.

Varjelisi vaaroilta, elon myrskytuulilta.

Turvaa toisi pimeyteen, ilon antais sydämeen.

♥

Body: Babyboom
Housut: Name it "farkku"leggingsit
Sukat h&m

Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen

Millainen on hyvä äiti?

Mielestäni kuka tahansa voi olla hyvä äiti.

Jokainen äiti joka laittaa oman lapsensa kaiken muun edelle, on hyvä äiti.

Ja jokainen, ketä haluaa ajatella myös itseään ja joskus laittaa itsensä etusijalle.

"Hyvä äiti"-käsitteen jokainen näkee omalla tavallaan. 15-vuotiaana teininä pidin omaa äitiäni hyvänä äitinä, kun hän hyväksyi tupakanpolttoni. Tai ei hän sitä koskaan ole hyväksynyt, mutta ei marmattanut asiasta, koska itsekin polttaa niin on huono moralisoida. Se oli teinin näkemys.
Nyt tajuan myös sen, että koko lapsuuteni ajan kaverini ovat aina olleet tervetulleita meille, aina on ollut ruoka pöydässä ja koti siistinä. Olen kulkenut siisteissä vaatteissa ja tuntenut itseni rakastetuksi.
Ja asia, jota ei voi ymmärtää ennen kuin itsellä on lapsia, on se valtava huoli. Huoli siitä, miksei vauva nuku tai miksi se nukkuu niin kauan, onko hän saanut tarpeeksi ruokaa, miksi hän itkee, huono omatunto kun haluaa antaa aikaa itselleen ja lasta hoitaa joku muu. Itse ainakin podin huonoa omatuntoa, kun menen äitini synttäreille ja mieheni äiti tulee hoitamaan vauvaa. Kunnes puhuin mummin kanssa puhelimessa kun kysyin häntä hoitajaksi, en ole kuullut niin innokasta ja onnellista ihmistä, hän tietää että luotan häneen.

Äitini sairastui syöpään ollessani 5-vuotias. Hän silti kaikkien hoitojen ohella jaksoi käydä kanssani kaupan lastenpäivillä ja leikkipuistoissa ja leikkiä kanssani. Olen ainoa lapsi, joten olen saanut lähes kaiken mitä olen halunnut. Mutta en ole paljoa pyytänyt. Ala-asteella iltarukouksiini sisältyi, että Jumala antaisi äidin parantua. Ja niin antoikin. Iltarukoukset jäivät pois kasvaessani ja isäni kuoltua oli minunkin pakko alkaa aikuistua. Olin 12-vuotias, eihän ketään odottanut minulta sitä. Mutta osasin hoitaa laskujen maksamisen, kaupassa käymisen, ruoanlaiton ja siivoamisen niinkuin aikuinen ainakin. Näin, ettei äiti jaksa ja halusin olla avuksi. Olin helppo lapsi ja teini, mutta niinhän se on, että se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Jos äiti tietäisi monen monet kommellukset yläasteikäisenä ja ammattikouluaikana, niin hän voisi luulla epäonnistuneensa äitinä. Näin ei kuitenkaan ole, teini-ikäinen etsii itseään ja kokeilee uusia asioita. Itselläni on niin vähän aikaa lapsuudestani, että luulen ymmärtäväni sitä ajatusmaailmaa aika hyvin oman poikani kasvaessa.

Itse tunnen olevani hyvä äiti kun saan lapseni rauhoittumaan, saadessani hänet hymyilemään ja kun hän nukahtaa syliini. Tänään hän itki sängyssä eikä olisi halunnut nukahtaa, menin pinnasängyn viereen ja pidin häntä kädestä kiinni. Hän puristi tiukasti sormeani ja veti käteni ihan lähelle kasvojaan. Ja nukahti. Voi sitä rakkauden määrää! ♥

Jokaisen lapsuuteen kuuluu "äiti on tyhmä"-vaihe, jo uhmaikäisenä ja myöhemmin teininä. Äidit eivät ole tyhmiä, he tietävät että liian pitkä hiljaisuus tarkoittaa että lapsi tekee jotain luvatonta, ja näkevät koska lapsi valehtelee. Itse yritin 14-vuotiaana selittää, että perjantai-iltana menen ystäväni luokse tekemään kouluesitelmää. Selitin varmasti 5 minuuttia että mistä esitelmä kertoo, kunnes äitini totesi "Voisit keksiä jotain parempaa, mihin sä oikeesti menet?" ja kerroin totuuden, että ystäväni synttäreille. Hän varmasti arvasi että bileet eivät ole aivan alkoholittomat, mutta luotti minuun ja päästi menemään. Enkä ole hänen luottamukselleen tuottanut pettymystä.

Hän on antanut minun juoda saunaoluen alaikäisenä, ja antanut aina tavata kavereita. Hän on lähtenyt ystävän luokse illaksi, että saisin kavereiden kanssa pitää leffaillan rauhassa. Hän tietää että olen ollut humalassa alaikäisenä, mutta ei koskaan ole juomia minulle ostanut. Hän tiesi että yläasteella poltin tupakkaa, mutta ei ostanut sitä minulle. Jos olen tehnyt tyhmästi, olen saanut siitä palautetta ja hyvästä käytöksestä kehuja. Mielestäni nuokin ovat hyvän äidin ominaisuuksia, ja se, että molemminpuolinen luottamus on olemassa. Minut on kasvatettu hyvin vapaasti, rajoja ei juurikaan ole ollut. Olen osannut tehdä järkeviä valintoja ja olen kasvanut tunnolliseksi aikuiseksi. Itse varmastikkin annan enemmän rajoitteita omille lapsilleni, mutta rajat ovat rakkautta, sen ymmärtää vasta aikuisena.

En ole enää pelkkä tytär, vaan nyt olen myös äiti. Olen kantanut 9 kuukautta sisälläni rakasta lastani, synnyttänyt hänet ja joka päivä tunnen suurta rakkautta ja huolta pikkuasioistakin. Kun poikani kasvaa, toivon olevani hyvä äiti. Tiedän millaista on olla teini, ja kuinka pienet asiat tuntuvat valtavan suurilta. Olen kuitenkin itse kaikista teinikokeiluista huolimatta suorittanut tunnollisesti ja kunnolla yläasteen ja valmistunut hyvillä papereilla lähihoitajaksi. Toivon että pojastani tulee järkevä nuori, ja meillä olisi luottamukselliset välit.

Minulla on ollut hyvä ja rakastava äiti, ja nyt hän on hyvä ja rakastava isovanhempi. Huomenna järjestän hänelle yllätyssynttärit ystäviensä kanssa, ensi viikon sunnuntaina hän täyttää 60-vuotta ♥ Nyt aikuisena voin vain kiittää äitiä lapsuudestani ♥

Äitini ja poikani ♥

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen!!

Sä maailmaani katsot, kummallista niin, ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin

Takana stressaava, kallis, vähäuninen ja kiireinen viikko. Ristiäisiä vietettiin sunnuntaina, ja sitä edeltävät päivät menivät turhan nopeasti. Unet jäivät lyhyiksi mulla stressaamisen ja miehellä töiden vuoksi. Äitini totesi, että sellaista se lapsiperheen arki on. On varmaan joillakin, mutta täällä kyllä lapsi nukkuu koko yön, mutta äiti valvoo kun stressaa kaikkea mahdollista. Ja koko ajan sellainen olo, että jotain olen unohtanut.

♥

Maanantaina tuli postissa GTA V joka tilattiin edellisellä viikolla. Sitä tietysti piti kokeilla ja päivä menikin aikalailla pelatessa. Kauppareissulla käytiin ja tarjoustalossa, ostin vaikka ja mitä askartelujuttuja että tänä vuonna aion olla reipas ja askarrella joulukortit itse. Illalla ystävä kahvilla. Leikin baaben kanssa taputapu-leikkiä. Rääpäleellä oli niin hauskaa, että yritti nauraa ääneen ♥

Tiistaina olisin alkanut valmistelemaan sunnuntaita jos olisin tajunnut, mutta otinpa rennosti vain senkin päivän, gta:ta pelailtiin ja ipana oli oikein valtavan hyväntuulinen koko päivän.

Keskiviikkona nämä kaksi älypäätä, minä ja mieheni keksimme että lähdetään Ikeaan kun hän pääsee töistä. Veimme baaben nonnalle ja lähdimme ostamaan joulujuttuja kotiin. Rahaa kyllä saimme kulumaan, mutta ensimmäistäkään jouluun liittyvää asiaa (jos kynttilöitä ei lasketa) ei tarttunut mukaan. S halusi mennä Gigantti Megastoreen katsomaan uutta puhelinta. Puhelinhyllyt hän selasi läpi ja mä kuolasin pinkkiä moccamasteria, mutta ei löytynyt puhelinta enkä saanut pinkkiä kahvinkeitintä, vaan ostettiin uusi pesukone. Se saapuu tämän viikon torstaina :) Muutaman tunnin yöunet takana.

Torstaina nonna tuli hoitamaan baabea aamulla kun mulla oli jälkitarkastus. S pääsikin töistä sopivasti ja lääkärin jälkeen mentiin FotoMikaan tilaamaan joulukortteja baaben kuvilla, kun mun sisäinen askartelijani menehtyi ristiäiskutsujen askartelun aikana. Käytiin myös Tiimarin loppuunmyynnissä kurkkaamassa, mutta eipä sieltä ihmeempiä enää löydy. Aloin olla jo hermostunut sunnuntaista ja taas muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntui hyvin mahdottomalta saada aikaiseksi hienoa juhlaa.

Perjantaina heräsin aamulla lämmittämään pullon baabelle, herätin S:n syöttämään ja itse hilluin hetken pystyssä ja painuin takaisin peiton alle. Heräsin mummin soittoon klo 13:45. Nyt on ainakin nukuttu kunnolla! Mentiin mummille saunomaan päivällä, ja illalla baaben kaksi tulevaa kummia tulivat kanssani askartelemaan paperitähtiä ristiäisiin. Tosin Semi sai askarreltua 5 tähteä, minä yhden ja puolikkaan ja Julia pelasi 8 tuntia gta:ta. Pelattiin kyllä kaikki, ja S tuli töistä kahden aikaan yöllä niin toi meille heseateriat. Julia ja Semi lähtivät kotiin klo 4 aamuyöllä! :D

Lauantaina olin lähes hysteerisessä mielentilassa. Muutama tunti unta takana (oma syy...) ja tehtävää vaikka miten! Vietiin baabe taas nonnalle, ja käytiin kultasepänliikkeessä hakemassa mulle korviksia, Kukkapirtissä tilaamassa ristiäisiin kukka-asetelma, Rosamundassa hakemassa voileipäkakut ja täytekakku, vietiin ne mummille ja mentiin Itäpoijuun ruokaostoksille, käytiin Siwassa ja Tarjoustalossa ja haettiin heseltä ruuat, syötiin mummin luona, keräiltiin kaikki tavarat ja haettiin baabe, ajettiin kotiin ja S lähti töihin. Baabe kävi kylvyssä ja meni nukkumaan, samoin minä.


Sunnuntaina oli itse ristiäiset! Aamulla pomppasin pystyyn ja jätin miehet nukkumaan vierekkäin. Käytyäni suihkussa ja kuivattuani hiukset herätin S:n myös suihkuun ja valmistelemaan. Nonna ja pappa tulivat 9 jälkeen meille hoitamaan baabea, ja me lähdimme juhlapaikalle. Kattaukset, pöytäjärjestykset, koristelut ja tarjoiltavat check, ja 11:30 menin kotiin päästämään hoitajamme valmistautumaan. Itse sain vaihdettua vaatteet ja meikattua ja baaben kanssa katseltiin ruokaohjelmia kunnes S tuli klo 13 hakemaan meitä. Ulkovaatteet niskaan ja hysteerinen äiti kertasi että kaikki on mukana. Klo 14 alkoi juhla ja sitten kaikki menikin hyvin ja nopeasti, niinkuin olettaa saattoi. Baabe oli kivan rauhallinen, paitsi kyllästyi papin monotoniseen ääneen ja hiukan kitisi, mutta rauhoittui puristamaan sylikummia sormesta ja imemään tuttia. Toimituksen jälkeen hän oli uupunut ja nukkui tyytyväisenä sitterissä.

Daniel ♥

Nimeksi tuli Daniel Aimo Severi ♥
Daniel oli mielestämme kiva nimi, ja sillä ei ole erityistä merkitystä miksi olisimme valinneet juuri sen. Aimo on edesmenneen isäni nimi, ja Severi on Samun toinen nimi.

 En tule vielä pitkään aikaan oppimaan nimeä Daniel, vaan kutsun varmasti baabeksi, kuten odotusaikana ja ennen nimenantoa :) ja niin tekee moni muukin :)

Meidän perhe ♥

Uupunut Daniel haukottelee kummitädin sylissä ♥

Rakkaudesta ken voimansa saa, uupumaton sellainen on

Taas alkaa yksi viikko olla loppusuoralla ♥ S on ollut muutaman päivän vapaalla, ja nyt onkin töissä klo 2 asti yöllä... Ihanaa laatuaikaa vietetty perheen kesken ♥

"Tahdon oikeesti olla sinun,

enkä vain leikisti rakastaa,

kanssas oikeesti kokea kaiken,

mikä ollut on unelmaa"

Eilen kävin lenkillä, siis MINÄ, en edes muista koska viimeksi olisin  tosissani lenkkeillyt.. Sen kyllä huomasikin, kiersin ehkä 2km:n lenkin josta juoksin/hölkkäsin max 400m, kun pari vuotta sitten olisin voinut juosta koko reissun ja enemmänkin. Ehkä tää kunto tästä palautuu vähitellen :D Kun olin lenkin jälkeen aivan loppu, niin sainpa toisen loistoidean, lähteä ratsastamaan. Ensinnäkin oli järkyttävä tuuli ja pirun kylmä ja toiseksi en ajatellut loppuun asti tätäkään..

Lähdettiin porukalla tallille klo 13, ja yhtäkkiä mulla välähti että ristiäispappi on tulossa klo 15 meille kotiin sopimaan  tulevasta tilaisuudesta. Sanoin, että ratsastan vain vähän aikaa, ja sen lupauksen onnistuin pitämään, ehdin kokeilla käyntiä, pysähdyksiä, peruuttamista, käynti-ravi-siirtymisiä, väistöjä ja testailla ohjauksen toimivuutta - kaikkeen tähän meni 15min ja olin aivan kuoleman kielissä. Hiki valui ja puuskutus kuului :D Kuitenkin vielä muutamat laukannostot ja kun jaksoin ponnistella ja vauhdittaa pollea niin kauan että päästiin koko kierros ja pääty-ympyrä laukassa ja saatiin matkalla kokeiltua pari laukanvaihtoa, niin olin tyytyväinen suoritukseen (omalta osaltani, heppa kyllä kusetti taidokkaasti, varsinkin kun on ollut nyt ratsastustunneilla mukana) ja luovutin. Puoli tuntia selässä ja alas pääseminen tuntui saavutukselta. Sitten vauhdilla kotiin ja suihkun kautta vastaanottaa pappi.

Tänään onkin sitten jalat ja takapuoli ilmoittaneet, että kannattaisi harrastaa liikuntaa hieman säännöllisemmin tai unohtaa se kokonaan :D Muutama vuosi sitten olin hyvässä kunnossa, salilla kävin 2-3 kertaa viikossa ja lenkillä joka päivä säästä riippumatta. Joka iltainen operaatio oli 100 vatsalihasta, ja muutaman viikon jälkeen se meni tosi kevyesti. Silloin myös ratsastin useamman kerran viikossa ja teatteriharrastuksen puolesta tuli käytyä tanssikursseilla.

Olen ahkerasti yrittäny räpsiä ipanasta semmosia kuvia että vois teettä joulukortteja sukulaisille, mutta toi ihan oikeesti vihaa tonttulakkeja. Piparkakku-ukko puku toimi paremmin :D

Tänään käytiin baaben kanssa moikkaamassa baaben serkkupoikia (1v8kk ja 8kk) ja -tyttöä (10v), nähtiin myös poikien isä (baaben tuleva kummisetä), S:n sisko miehensä kanssa ja mummi. Minä pääsin saunomaan ja baabella riitti viihdyttäjiä :)

Huomiselle ohjelmassa mm. naapurin mummun ilahduttamista (askartelin pari joulutähtöstä) ja mennään baaben kanssa käymään siellä, tarjoustalosta pitäisi hakea mulle liimaa ja uudet sakset, että saan askarreltua noita tähtösiä lisää, meidän keittiösakset ei suostu hyvään yhteistyöhön paperin leikkaamisessa. Sitten ihan kauppareissu ja maybe ulos syömään, kun vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja sitten lähdetäänkin  illalla hunningolle :) Nonna ja pappa tulevat baaben unia valvomaan, tai no nonna jo soittelikin että kyllä hänkin saa ipanan nukkumaan. Ei toki ollut kyse siitä että tuollaiset unenlahjat omaavaa ipanaa ei saisi nukkumaan, vaan että olen kotona kuitenkin hänen nukkumaanmenoaikanaan :D Hän myös oli tehnyt työnjaon valmiiksi, hän vaihtaa vaipan ja yöpuvun, pappa antaa iltaruuan ja hän itse nukuttaa. Ikävä pilata hänen työnjakoaan, mutta haluaisin iltarutiinien toimivan samalla tavalla kuin minunkin kanssa, vaikka eri nukuttaja onkin :D

Lopuksi laitan vielä muutaman kuvan itsestäni, kun olen ollut mallina ystävilleni :)

(c) Julia J

(c) Julia J

(c) Studio FotoMika

"Tahdon syliisi painaa pääni,

tahdon lämpöösi nukahtaa,

olla kanssasi oikeesti onnellinen,

sua oikeesti rakastaa"

♥

Tahdon kuulla joulun tarinan, sen tarinoista kaikkein kauneimman...

Miten musta tuntuu että jälleen kerran mulle tulee kiire joulun kanssa. Lahjoja pitäisi miettiä, tuo rääpäle ei vielä joulusta mitään ymmärrä eikä lahjojakaan tarvitse (tietysti saa muutaman mun ostovimmojen takia), mutta mitä ihmettä lahjaksi miehelle (tämä on se isoin ongelma), äidille, ystäville.....

Hän sai joululahjan nonnalta jo hieman etukäteen :)

Mietin, että isovanhemmille voisi teettää kalenterit, omalle äidilleni baabea ja maisemakuvia, ja S:n äidille kaikkien lastenlasten kuvilla varustettuna...

Miehelle ajattelin tilata GTA V-pelin, kun on siitä kovin puhunut, kunnes tänään sanoi "Mä teen tän tilauksen ny loppuun", kysyin sit että minkä tilauksen.. No hän tilasi itselleen juuri sen pelin. Blaah.

Nyt on ideat loppu.

Samoin joulun laittaminen, paljoa en niitä koristeita halua, mutta ostettiin köynnös jossa led-valolla varustettuja kukkasia, sen laitoin lasiseen maljakkoon. Lisäksi ostettiin semmone kolmio (ilmeisesti yrittää esittää joulukuusta?) mikä myös valaistu ledeillä. Siinä meidän joulu :D No, kynttilät saavat korvata kaikki maailman härpäkkeet, panostetaan jouluun sitten kun tuo rääpäle ymmärtää ♥

Viikonloppuna vanhimman sisarpuoleni tytär tulee juhlimaan 30v synttäreitään, ja lähdetään katsomaan valtavan kylämme yöelämää. Nonna ja pappa tulevat baaben seuralaiseksi. Hurjaa poistua kotoa tuolla tavoin, kuitenkin jos olen ulkona ollut niin S on ollut baaben kanssa, mutta nyt onkin isovanhemmat, huiii!

Huomenna kiipeän pitkästä aikaan hevosen selkään, sitä jännitän suunnattomasti. En ole montaa kertaa ratsastanut "kunnolla" edellisvuoden pahan putoamisen jälkeen. Silloin olinkin puolet kesästä sairaslomalla ja kuljin keppien kanssa, kun ei kerrasta tajua.. Silloin koeratsastin erästä russ-ponia, joka oli tullut Ruotsista tänne myytäväksi. Olin tuolloin töissä ystävälläni, joka ostaa hevosia ruotsista ja myy eteenpäin. Ensin kiipesin selkään laitumella ilman mitään varusteita, ei satulaa, suitsia tai saati sitten mulla kypärää. Ihana, upea, kiltti heppa! Muutamaa tuntia myöhemmin laitettiin varusteet niskaan ja mä hyppäsin selkään. Kiva ja kiltti lastenratsu, käynti, ravi... Sitten pyysin lisättyä ravia. Jumankekka mitkä pukitukset, ja putosin pelkästä hämmästyksestä. Neljännen putoamisen jälkeen tajuttiin, että ei tämä olekkaan mikään vaativamman tason ratsu. Alkoi jo pukitella kun olin päässyt selkään. Sitten mentiin liinassa, poni hyppi ja pomppi ja mä roikuin selässä kaikin voimin, ainakin minuutin, sitten olin taas maassa. Viimeinen yritys, kunnolla raipasta joka pukituksen jälkeen, ja sitten tuli se viimeinen niitti. Poni nousi takajaloilleen, ja hyppäsi suoraan ilmaan, pukitus pukitus pukitus ja tadaa, mä löysin koko pellosta ainoan kohdan jossa kallio tulee maan alta esiin ja tien kolmoisvoltin kerien ja laskeuduin selkä edellä siihen kallioon. Auts.

Huomenna tulee ristiäispappi käymään meillä täällä kotona, ja ensi viikon sunnuntaina on jo ristiäiset, hui! Kuinka aika menee näin nopeasti....

Hän ei ole ollenkaan kiinnostunut joulukorttikuvista :D

Pienenpieni piparkakku-ukko ♥

On musta maa, ei joulukaan tuo mieltä valkeaa

Apua, mulle alkaa tulla iha kauhistus kun kaikki kohkaavat joulusta! Moni on facebookkiin laittanut kuvia, kun jouluvalot löytyy ja koristeita toisensa perään ilmestyy. Ja monessa kuvassa esiintyy myös lunta, tämä musta maa ei ainakaa lisää mun joulufiilistä :D

Mutta kyllä mä haluan vähän joulua kotiin laittaa, ja joku päivä alkaa suorittaa joulusiivousta (jouluun mennessä jo kertynyt oikea joulusiivo joka huoneeseen), vaikka kumpikaan ei joulusta niin perusteta (edellisessä postauksessa varmaan selvisi tämä asia).

Tää on eka joulu tässä uudessa kodissa, joten meillä ei täällä mitään joulujuttuja olekkaan, hurraa! Kivointa on niiden ostaminen, en mä niiden ripustamisesta välitä, ja vielä vähemmän pois ottamisesta.

Tänään S hoiti yksin ton kääpiön kanssa iltatoimet ja nukuttamisen, en hetkeäkään epäillyt etteivätkö he pärjäisi, mutta nyt voin rauhallisin mielin kuitenkin lähteä joskus ilta-aikaan ulos :) Eniten epäilin baabea, koska olen kuitenkin aina hoitanut nukuttamisen omalla tavallani, että jos hänelle on tullut jo joku rutiini, mutta hyvinhän tuo sujui eri otteinkin, ja mä jopa maltoin olla puuttumatta (ihan vähän vaan....) ♥

Vihdoin sain aikaiseksi ne joulutortut.....

Tänään oli kuuden viikon ikäisellä ipanalla lääkärin tarkastus, sai kovin kehuja taas jäntevyydestä ja hyväntuulisuudesta. Päätään kannatteli niin korkealla pitkän aikaa, oikein nosti käsillä itseään ylemmäs, että luulin itsekin koko kääpiön kellahtavan nurin. Lääkäri kyllä oli ihmeissään :)
Paino 5235g (1kk neuvola 14.11. 4865g)
pituus 56,1cm (1kk neuvola 14.11. 55cm)

Nyt alan valmistelemaan iltapalaa ja ehkä herättelen joulufiilistä parilla joululaululla? ;)

Minun tonttu ♥

Tähtitaivaan nään mä iltaan tummuneen, hiljaisuuden kuulen alkaneen.

Joulu lähestyy kovaa vauhtia, huomenna kotikaupungissamme avataan joulukatu (kyllä, tuolle yhdelle kadulle sytytetään muutamat jouluvalot valtavassa cityssämme) ja perinteiset Wanhan ajan markkinat täyttävät muutaman korttelin kaupungin keskustasta :) Ihan tavan vuoksi menen käymään jos sattuu olemaan hyvä ilma, baabe pääsee ensimmäisille markkinoilleen. Ja tietysti perinteeseen kuuluu, että joulupukki on tavattavissa kaupungilla ja klo 17 aikoihin joulupukki tonttuineen ajelevat kuorma-autolla keskustan läpi ja tontut viskovat ihmisiä karkeilla. Pienenä tämä oli mahtava juttu ja torilla pääsi kertomaan lahjatoiveensa pukille. Hieno idea, ja vaikka henkilökohtaisesti tämän joulupukin olen monta vuotta tuntenut, niin kyllä yhteiskuva pukin kanssa ja lahjatoiveiden kertominen (kyllä, hän kysyy vieläkin mitä haluan lahjaksi :D) tuo lapsuuden joulunajan mieleen. Tuon jälkeen on vielä lapsille suunnattu ilotulitus.

En kuitenkaan ole niin kamalan paljon jouluihminen. Kotiin haluan laittaa joulua sen verran, että enkelikello, kynttelikkö ja joulukuusi (pöytäkuusi) ovat pakolliset. Muuten en niin välitä, ja saan kyllä pienen kohtauksen aina kaikista hysteerisesti vilkkuvista ja liiotelluista jouluvaloista :D Joululauluista tykkään, ja siitä itse tunnelmasta jonka piparin tuoksu (En myöskään syö pipareita) tai joulutorttujen tuoksu (nam!) tuovat asuntoon. Jouluruuat ovat myös no-like-listalla. Perunalaatikko ja bataattilaatikko ovat herkkua, kinkkua voi maistaa pari siivua, mutta kaikki muu - ei kiitos.

Lumen tuloa odotan, silloin on valoisampaa ja se tuo sitä joulun tunnelmaa.

Lapsena rakastin joulua, kaikkea siinä. Muistan lapsuuden joulusaunat, jännityksen ja odottamisen aaton aattona, jouluaattoaamun aikaisen heräämisen, lastenohjelmat ja sen, kun aina sain auttaa ruuanlaitossa ja komentaa iskän katsomaan telkkaria että naiset saavat touhuta rauhassa ♥ Kun isäni kuoli ollessani 12 vuotias, niin joulu menetti merkityksensä. Enää ei ollut olemassa joulupukkia, eikä perhejoulua. Jouluna saattoi naapuri tulla syömään ja kävimme äidin kanssa saunassa, katsoin lastenohjelmia ja mentiin nukkumaan. 12-vuotiaana jouluyönä rukoilin, että saisin isän takaisin ja voitaisiin taas viettää joulua yhdessä niinkuin aina ennenkin. Silloin toivoin, että voisin viettää lapsen joulua, mutta oli pakko alkaa aikuistua, äiti tarvitsi apua monessa asiassa ja piti auttaa äitiä jaksamaan. Vaikka ei sitä minulta kukaan pyytänyt, mutten kestänyt kun minua kohdeltiin kuin posliinipossua eikä kukaan muistanut, että olen edelleen sama ihminen, vaikka ilman isää.

Viimeinen joulumuistoni "onnellisista jouluista", on viimeinen joulu isän kanssa, hän oli vakavasti sairas, mutta teki minulle ihanan joulun. Hän tiesi, etten usko joulupukkiin tai tonttuihin, mutta väsyneenäkin jaksoi kiusoitella joulupukista ja tonttujen kurkkimisesta. Joululahjat tuotiin oven taakse isossa säkissä, ja sattumalta alakerran naapurin ovi kolahti kiinni hetki sen jälkeen kun ovikelloa oli soitettu. Mietin kuitenkin puoliksi tosissani, että joulupukilla oli kova kiire eikä ehtinyt käymään. Jouluruokaa syötiin ja äiti meni nukkumaan minun sänkyyni, minä sain nukkua isäni vieressä.

Nyt on edessä ensimmäinen jouluni oman perheen kanssa. Joulun merkitys muuttuu kun oma lapseni ymmärtää mikä on joulu. Rakastan lasten riemun näkemistä, kun odottavat jännityksellä lahjoja ja sitä, kun koko perhe on yhdessä. Mieheni sai töistä jouluaaton vapaaksi "koska on perheellinen", mielestäni tällä joululla ei olisi ollut merkitystä, mutta toivottavasti onnistuu ensi joulunakin. Luojan kiitos myös mieheni vihaa jouluvaloja ja kaikkea kaupallista, jouluun liittyvää hössötystä, sanoikin että osaa arvostaa kunnon perhejouluja, mutta sitä kaupallisuutta ei kaipaa.

Huomenna suuntaamme markkinoille, ja teen joulutorttuja (tietysti joululaulut soivat), näin  minun jouluaikani alkaa. Kynttilät palavat joka ilta muutenkin, mutta luokitellaan sekin nyt jouluun kuuluvaksi ;)

Hän odotteli kylpyyn pääsyä ♥

Tilasin tämmöisen bodyn baabelle, vaatimaton kun olen ;)

Tänään vanhempi siskopuoleni kävi vauvaa katsomassa ja pitkästä aikaa näimme, edellinen kerta taisi olla neljä vuotta sitten. Hänen lähdettyä soitin nonnalle ja mummille josko olisivat lähteneet meidän kanssa ulos syömään, mutta kummallekkaan ei sopinut. Keksimme sitten, että lähdetään Myllyyn. Käytiin vain kääntymässä, mukaan tarttui mulle (kerrankin ostin jotain itselleni!!) kotikollarit, neule, pitkähihainen ja toppi, ja baabelle body, housut, kahdet sukkikset, kahdet sukat ja iiihuna pipo! (Ei muuten mutta kun hän niin nätisti pyysi). Subwayssa ruokailu, tiimarista muutama kynttilä ja kotia kohti. Ipana oli niin ihmeissään, ettei koko shoppailuaikana malttanut nukkua, tunnin ajomatkat suuntaansa kyllä nukkui.

Meidän auto lahosi torstaina. Koko remontti tulisi maksamaan 1400e, ja auto on ollut käytössä meillä vajaat 3 kk, niin lähtee takaisin myyjälle. Nyt käytössä mummin auto, mutta äsken tuli mieheltä viesti, että hän on autoton kun siskon auto oli hajonnut. Mietin vain, että mikä piru tän suvun autoja vaivaa :D No ei, enemmänkin mietin sitä, että meidän vaunut on siellä takaboksissa ja huomenna tarvitaan..

Mä jään tänne kuitenkin odottamaan lumen tuloa, ja ensi viikolla elän jänniä aikoja, siitä lisää ehkäpä huomenna ♥

Olla itsensä kanssa sinut, tulla siksi joka tuntee minut.

Mua nyt harmittaa tosissaan, etten osaa tehdä mitään hienoa ulkoasua tähän!

Olisi kauheasti ideoita joita en osaa toteuttaa. Mutta ehkä opin?

Mulla on ihan aikaa itseni kanssa, tosin keskellä yötä, mutta kuitenkin!

S ilmoitti että menee nukkumaan ja baabe oli nukkunut jo muutaman tunnin.

Pirpana kasvaa huimaa vauhtia ja oppii uutta! Sunnuntaina tuli täyteen 1 kk ♥

Edellisaamuna laskin leikkimatolle hänet että saisin juoda aamukahvit rauhassa, ja tittidii hän huitoi kuin mikäkin erästä ampiais-parkaa joka roikkui lelukaaressa ja meinasi kiukustua kun ei osunut. Hymyili leveästi kun perhonen rasahti ja alkoi heilua pienen nyrkin kumauttaessa ampiaista ohimoon.

Masullaan viihtyy jonkin aikaa hyvin, katselee pää pystyssä ympärilleen, mutta ongelma on se, että pitäisi päästä eteenpäin! Jaloilla huitoo kovin, ja välillä on melkein konttausasennossa peräpäästään kun yrittää potkia eteenpäin, mutta kädet ei ole jutussa mukana ja prinssi pääsee n. 5 cm eteenpäin potkimalla, jonka jälkeen kädet löytyvät massun alta puristuksista ja kuolavana alustasta, kun ei tajua nostaa päätään samalla kuin potkii :D

Odotan innolla aikaa, jolloin rääpäle viihtyy sitterissä tms niin kauan että saisin ruuan tehtyä! Kyllä nytkin onnistuu, mutta en ole ikinä saanut makaroonilaatikon valmistamiseen kulumaan melkein tuntia ja lisäksi tunti uuniaikaa.. Kokeilinkin uutta tyyliä, sekoitin mustapekka-juustoa jauhelihaan ja makarooneihin ja munamaidon tein mustapekka-kermaan. S ainakin sanoi, että oli hyvää ja sopivasti mausteita, itsekin pidin. Äidilleni veimme maistiaisia, kun halusi itse myös kokeilla, hän totesi että "melko mautonta, eksä käytä mitään mausteita?". No en muuta kuin makaroonien keitinveteen suolaa, jauhelihaan grillausmaustetta, chilisuihketta ja pippurisekoitusta ja mustapekkajuustostahan löytyy kiitettävästi pippuria.

Kohta amppari saa turpaan :)

Ristiäisten järjestäminen on uskomattoman haastavaa, vaikka itse ei ole tarvinnut kuin sohvalla istua. Päätin itse kirjoittaa kutsut, vaikka olisin voinu tilata ne valmiina mistä tahansa. Tiimarista shoppailin korttipohjia ja kirjekuoria, erilaisia koristeita ja kivoja runoja bongasin netistä. Kuvat kehitin paikallisessa valokuvausliikkeessä. Kuvaksi valitsin edellisessä postauksessa olleen kuvan, jossa valkoinen huppari pirpanan päällä. Sen liimasin etukanteen ja sisäpuolelle tuli kaksi runoa ja varsinainen kutsuosuus. Olen saanut siis olla paikallani koko ajan, mutta käsi kramppaa kirjoittamisesta ja hermot menee milloin käsialaan, milloin kirjoitan vinoon ja milloin sitten jokin muu on huonosti. Melkein kaikki kutsut on kuitenkin postitusvalmiita ja huomenna lähtevät!

Olisin halunnut hienon jalkakuvan kutsun kanteen, mutta annoin miehen päättää, niin tuo hupparikuva voitti :)

Lisäksi tarjoilupuoli on hukassa, huomenna soittelen pitopalvelut läpi, itsellä ei aika, energia ja taito riitä luomaan hienoja ja hyviä luomuksia :)

Pappi soittikin mulle tänään itse, mä luulin että mun pitää soittaa sille. Sovittiin kuitenkin tapaaminen, ja mulla ei ole hajuakaan mitä siinä puhutaan....

Kävin tänään parturissa, pirpana oli mukana. Tarkoitus oli värjätä tyvi piiloon, pitää sama pituus ja ehkä vaalentaa latvoja. Lähdin parturista ulos hiukset 10cm lyhyempinä, sama tyvikasvu paikoillaan ja raidat päässäni. Tavoite päästä blondiin joskus, joka on oma hiustenväri, mutta värjäyksissä hävinnyt. Pirpana käyttäytyi mallikelpoisesti ja hoitajia riitti, kampaajat vuorotellen kävivät ihastelemassa ja ruuan jälkeen hänelle tuli itku kun äiti oli hiustenpesulla niin paikan omistaja kantoi vauvaa sylissään ja esitteli asiakkaille kuinka söpö vauva on :) Ja siihen pirpana nukahtikin.

Aika menee niin nopeaan, ettei itse meinaa pysyä mukana. Ensi viikolla mun jälkitarkastus ja vauvan 6vko lääkäri ja ristiäispapin tapaaminen.

Huomenna parempi kirjoitus hyvinkin ajankohtaisesta asiasta, nyt juon yhden oluen vielä, S ja baabe ovat unten mailla, ja mä vietän laatuaikaa kynttilän valossa itseni ja tietokoneen kanssa :) ♥

"Olla itsensä kanssa sinut,

tulla siksi joka tuntee minut.

Paeta arkea hetken on elää,

ja palata siihen on elämää" ♥

Ollaan hiljaa, jottei sanottais liikaa, jottei kukaan meitä huomais satuttaa

Tänään on ollut taas niin rakkaudentäyteinen päivä ♥ Aamulla pirpana jäi mun viereen pötköttelee kun iskä lähti töihin, aamupalan jälkeen nukahdettiin molemmat. Heräsin siihen, että joku nyt tuijottaa mua. Hän oli vahingossa pyörähtänyt masulleen ja katseli silmät pyöreänä, että mitäs nyt tapahtui. Samalla huomasin, että tyynylläni on aamulla vaihdettu vaippa, pääni alla puklurätti ja tutti, sekä kädessäni toinen tutti. Ihanuutta :) Pyöräytin pirpanan selälleen ja hän jäi siihen tuijottelemaan ja hymyili äidille niin suloisesti ♥

Huomenna aion mennä teatteriin, iskä menee vasta yöksi töihin niin saa viettää laatuaikaa pirpanan kanssa kahdestaan. Kaipaan itsekin takaisin teatterilavalle, ehkä ensi syksynä olenkin taas menossa mukana.

Olen myös ilahduttanut sekä mummia että nonnaa lapsenvahtikeikoilla, mummille (mieheni äiti) tiedossa uudenvuoden aattona muutamia tunteja pikkuisen kanssa kun me menemme turkuun teatteriin, ja nonnalle (minun äiti) napsahti lapsenvahtikeikka kahden viikon päähän, kun mies on töissä ja minä menen siskontytön 30-v synttäreitten kunniaksi muutamalle. Tosin laitan ipanan nukkumaan ja mies tulee töistä ennen kuin vauva ehtii edes heräämään todennäköisesti kertaakaan.

Tuskailen täällä ristiäiskutsujen kanssa, olen löytänyt ifolorilta ja vistaprintilta hyviä ideoita, ja pirpanasta on hyviä kuvia ja netistä löytyy ihania runoja, mutta kaikista valmiista korttipohjista huolimatta taidankin askarrella kortit itse. Huomenna tiimariin shoppailemaan ja viikonlopun aikana vielä kortit valmiiksi. Kuvat saan maanantaina kehitettyä ja postiin vielä samana päivänä, niin ehtivät ajoissa.

En kirjoittanutkaan aiemmin isänpäivästä. Mieheni sai viettää ensimmäistä isänpäiväänsä ja autoin baabea kehittämään hienon lahjan. Tilasin ifolorilta mukin, jossa oli baaben kuva, ja siinä luki "My dad's mug". Sitten maalasin hänen jalkansa valkoisella sormivärillä ja hän painoi ne korttiin joka kehystettiin. Lisäksi ostin seppälästä valkoisen t-paidan, johon kirjoitin "ISKÄ" ja baabe tassutteli sen päällä jalat maalattuna kangasväreillä :)

Oma isäni kuoli 15.7.2006, joten minä en isänpäivää mitenkään juhlistanut, muuten kuin kynttilöitä polttamalla. Häntä rakkaudella muistaen ♥

Äitini miesystävä juhlisti myös ensimmäistä isänpäiväänsä. Hänellä ei ole omia lapsia, joten nyt asuessaan äitini kanssa häntä kutsutaan papaksi. Melkein tuli vedet silmiin kun hän sai kehystetyn kuvan hänesta ja baabesta, sekä mukin baaben kuvilla jossa luki "papan muki". Kuitenkin suomalainen miehinen mies piti itsensä kasassa ja ääni väristen kiitti :)

Kultahippuja hiuksiisi heitän,
suukoilla pienet kasvosi peitän,
onnea sulle tahdon vaan,enkelin vierelles kulkemaan. ♥

Sä olet tosi pieni, ja mä melkein toivoisin, että rinnallesi saisin samanlaisen enkelin

Voii että, en ole ehtinyt kirjoitella (luetaan; en ole jaksanut kaiken muun ohella) pitkään aikaan! No, nyt tuleekin sitten paljon tekstiä :)

Viime viikolla opeteltiin baaben kanssa toimimaan kahdestaan ympäri vuorokauden, pakosta kun mies on töissä milloin mihinkin aikaan. En olisi uskonut, että on mahdollista yhtäaikaa syöttää vauvaa, puhua puhelimessa, toimia fb:ssä parisuhdeterapeuttina kaverille ja juoda kahvia. Aloin jo miettiä kuinka monta kättä mulla oikein on. Samoin toimii vessassa käyminen, jos pirpana on aivan tyytyväisenä pötkötellyt leikkimatolla jo pitkään vaikka olen tyhjentänyt ja täyttäny astianpesukonetta ja siivonnut keittiön, niin kun on pakko päästä vessaan niin hän saa kamalan raivarin. Joka kerta. Sitten vain lapsi kainaloon ja vessaan istuskelemaan, ja yleensä vielä soi puhelin samaan aikaan :D Tämä on ihanaa, vaikka pari kuukautta sitten en olisi uskonut että pystyn keskittymään vessassa käymiseen samalla kun joku roikkuu kaksin käsin mun otsahiuksissa ja huutaa kuin sisävesihinaaja ♥

Saan monta kertaa päivässä sellaisen tuitui-kohtauksen, kuinka suloinen ja ihana kaikkine ilmeineen tuo rääpäle onkaan ♥ Tänään hän oppi hymyilemään ja sitä taitoa esitteli niin äidille (jolle antoi ensihymynsä) kuin isälle ja neuvolatädillekin :)

Hämmästyin myös kuinka voimakas äidinrakkaus voikaan olla. En olisi uskonut, että jokin maailmassa voi olla näin tärkeää. Pienen pieni rääpäle joka omistaa sydämeni aivan täysin. Joka ikinen ilme kertoo jotain tästä pienestä ihmisestä, osaan itkun perusteella päätellä sattuuko, onko nälkä vai kaipaako vain halia. Ja se huoli tästä pienestä kun hänellä on vatsa kipeä, enkä voi tehdä mitään sille lohduttomalle itkulle. Tai kun hän raapaisee itseään vahingossa, itku ei helpotu millään mutta kun äiti halii, niin hän pitää kovin kiinni ja turvautuu ihmiseen jota rakastaa.

Rakastan sitä kun  hän herää päiväunilta itkien, kun otan hänet syliini niin hän rauhoittuu, laittaa pienet kätensä rintaani vasten, katsoo suoraan silmiin. Luottaa kaikin puolin äitiinsä, minun pikkuinen ihmeeni ♥

Arki rullailee eteenpäin oikein mainiosti, hyvä rytmi kehittynyt päiviin. Herää kerran yössä (hieman riippuu nukkumaanmenoajasta ja päikkäreistä), päivällä nukkuminen on pienenpieni haaste, kun häntä ei huvita nukkua. Silmät seisoo päässä mut väkisin pitää itteään hereillä, mutta yleensä iltapäivällä nukkuu n.3h päikkärit n. 13-16 ja yhdet lyhyemmät n.18-19:30 (salkkarit pitää nähdä). Yöunille menee n. klo 22 ja heräilee 7 aikaan jolloin pääsee viereen pötköttää josta herää 9 maissa.

Tänään käytiin 1kk neuvolassa (ikää 4 viikkoa, kui nopeesti tää aika menee!!?)
Painoa oli 4865g (syntyessä 4040g)
Pituus 55cm (syntyessä 52cm)
Päänympärys 38,4cm (syntyessä 36cm)
Kauheasti kehuja tuli pään kannattelusta, tarkkaavaisuudesta, virkeydestä, hymyilystä, rauhallisuudesta ja suloisuudesta ♥ Niin hieno poika!

Jännää on myös, kuinka hyvin nukun. Nukahtaminen tapahtuu parissa minuutissa, kun raskausaikana sain tottua siihen että pyörin ainakin tunnin ensin. Raskausajasta en jäänyt kaipaamaan oikeastaan mitään, kiitollinen olen kun maha on poissa. Painoni oli ensimmäisellä äitiysneuvolakäynnillä 50,9kg, viimeisellä käynnillä 56,8kg ja nyt 49,6kg. Ja voin niin hyvin, fyysisesti ja henkisesti! Maailman onnellisin fiilis, ja nyt mulla on kaikki mistä olen monta vuotta jo haaveillut ♥ Huimauksesta kärsin edelleen kun nousee nopeasti, mutta johtuu alhaisesta verenpaineesta ja/tai hemoglobiinista.

Ilmoitin jo miehelle että baabe haluaa pikkusiskon! Kuitenkin haluan ajoittaa seuraavan järkevämmin, ettei loppuraskaus osuisi kesäajalle, sen mahan ja kuumien aaltojen kanssa ei ollut kivaa kesähelteillä. Mutta en joutunut paljoa ostamaan äitiysvaatteita, parilla topilla, mekolla ja leggingseillä ja pitkillä housuilla pärjäsi hyvin. Löysät hupparit mahtuivat päälle kun alkoi viiletä, ja nahkatakki avonaisena.

Näitä kuvia katsoessa
voin todeta että ei jäänyt
ikävä tuota massua :)
Vaikka luulin että jäisi,
oli se kuitenkin aika
ihana ♥ Raskauskuva viikoilla 37+2, oikeanpuoleinen kolme viikkoa vauvan syntymän jälkeen.










Tänään sain ipanan nukahtamaan omaan sänkyynsä, on liian hyvin jo tottunut nukahtamaan syliin. Viritin sellaisen hemmetin soivan ja pyörivän mobilen sängyn laitaan, laskin pirpanan sinne ja hetken aikaa katselin vieressä. Sitten tulin olohuoneeseen ja pari minuuttia myöhemmin teki mieli räjäyttää taivaan tuuliin koko plimputtava laitos. Mutta kun menin katsomaan niin rääpäle oli silmät hiukan raollaan ja selvästikkin nukkumakannalla joten annoin sen härpäkkeen soida.

KIUKUTUS.

Jotain niin rakasta ♥ Vaatteina me&i:n smulan-hamsteribody ja -haaremihousut.

Nytkin mies on töissä, ja mä täällä jumitan koneella vaikka pitäisi mennä nukkumaan. Kahden viikon päästä lauantaina mulla on jännät paikat, baabelle tulee mummi pitämään seuraa muutamaksi tunniksi. Mun siskopuolen tyttö tulee meille ja juhlistamaan 30v synttäreitään (asuu n. 400km:n päässä) ja mä lupasin lähteä näyttämään kaupunkimme yöelämää (kaupunkimme MITÄ?!). Mies pääsee klo 02 töistä ja mä en poistu tuosta ovesta ennen kuin pirpana nukkuu! Eli ei vaikea lapsenvahtikeikka, kun luultavasti ei edes herää sinä aikana jolloin hänellä on hoitaja. Mutta mun vierotusoireet on alkanu jo pelkästä ajatuksesta, kauhee eroahdistus! Seuraavana päivänä olis mun työpaikan pikkujoulut, mies on ottanut vapaapäivän, mutta en tiedä maltanko mennä ja jos tulee jotain otettua lauantaina niin sitten ei ainakaan bilekunto kestä :D

Ennen kuin sait alkusi, minä halusin sinut.

Ennen kuin synnyit, minä rakastin sinua.

Ennen kuin olit ollut täällä tuntiakaan,

olin valmis kuolemaan puolestasi. ♥

Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä

Arkeen on palattu rytinällä, mies palasi töihin isyysvapaan jälkeen. Aamulla juodaan kahvit yhdessä ennen kuin lähtee, ja baabe nukkuu vielä silloin, eli minäkin saan kerran päivässä juoda pari kupillista kahvia lämpimänä :) Päivät menee aika saman kaavan mukaan, aamupäivällä katsotaan vauvan kanssa Eastenders, Lemmen Viemää ja Emmerdale ja sitten hän menee ekoille päikkäreille. Kestoltaan 2-3 tunnin unet hän nukkuu joko pinnasängyssä tai sitten mennään kärryttelemään, vaunuissa on hyvä nukkua :) Iltapäivällä heräillään niihin aikoihin kun iskä tulee töistä, ja ollaan hetki hereillä ja toisille, lyhyemmille päikkäreille.

Ravintolatyön ihanat ilta- ja yövuorot ovat vasta edessäpäin. Eilen kultsi meni klo 20 töihin, ja oli kyllä outoa kylvettää pirpana yksin ja syöttää iltamaito, kun yleensä iskä on sen homman saanut hoitaa. Nukkumaan hän meni hienosti 21:30, mutta ei hän kyllä nukahtanut silloin, vaan noin tuntia myöhemmin. Sitten olin ihan ihmeissäni että mitä nyt kuuluu tehdä täällä yksin.. Laittelin sitten pyykkejä ja siivoilin hieman, söin iltapalaa ja menin nukkumaan. En ole edes kuullut kun Samu tuli töistä 01:n jälkeen yöllä, normaalisti herään pienimpäänkin ääneen. Yöllä syötin kerran baaben ja aamulla pötköteltiin pitkään ja noustiin vasta 09:30 pikkumurun kanssa ja mies jäi tuhisemaan peiton alle :)

Tänään myös mies menee yöksi töihin, kuten myös huomenna ja sunnuntaina ensimmäistä isänpäiväänsä hän myös juhlistaa töissä.

Oltiin pitkällä päikkärilenkillä tänään, käytiin kaupassa ja pankissa ja postissa ja hesburgerilla (omnomnom) ja äitini luona hakemassa mulle uusin me naiset ja siinä baabe sitten söikin. Melkein koko reissun ajan hän nukkui, mutta n. 200m ennen kotia alkoi vatsassa kipristelemään ja saatiin vähän huutoakin kuulla, joka rauhoittui kun kannoin häntä loppumatkan.

Tässä illalla vielä kaksi tulevaa kummia kävivät kyläilemässä ♥ Nyt sain pirpanan nukahtamaan ja laitan itselle iltapalan ja äkkiä nukkumaan :) Kultsi pääsee töistä klo 2 yöllä, niin enköhän ole reilu ja nouse aamulla ipanan kanssa, tai no niinhän mä aina teen :D Yhtenä päivänä sain erityiskohtelua; "Mää voin ottaa baaben ni sä saat juoda kahvin rauhassa". Mä melkein pudotin koko kahvikupin kädestä pelkästä hämmästyksestä, ihanaa ♥ ♥

Haaauuuukotus! Name It:n autobody ja "farkut" :)

Muumi-body ja -housut, ihanat lapsivuodeosastolta ostetut tossut ja muumi-leikkimatto.
Sekä Katariinalta saatu ylipainoinen lehmä :)

H&M:n pöllöpuku (settiin kuului body, housut ja pipo ja erikseen ostettiin samaa sarjaa kahdet sukat,
toiset valkoiset joissa tuo pöllökuva ja toiset vihreäraidalliset kuin housut, myssy myös oli housujen värinen.

Hän löysi peilin leikkimatostaan :) Ikää 22 päivää ♥