Huomenta! Kello lähestyy klo 7 aamulla ja mä tääl istun koneella aamupalan syöneenä.. No, enpä ole vielä nukkunutkaan.
Oikea supistelujen yö takana, nukuin reilun tunnin ja sitten heräsin vessahätään. Kun menin takaisin pitkäkseni niin alkoi supistelut, kun muutama oli tullut niin aloin katsoa kelloa, 8-12min oli niiden väli. Kävelin edestakaisin tutuksi käynyttä reittiäni olohuoneen ja lastenhuoneen välillä ja silloin tällöin pysähdyin istumaan. Menin pitkälleni sohvalle ja tadaa - supistukset loppuivat.
Klo 4 sitten siirryin takaisin sänkyyn ja pitkälleni päästyäni alkoi uudestaan supistelut. Kärvistelin pitkälläni jonkin aikaa ja nousin taas kävelemään, kun oli niin tukala olo. Supistusten väli 7-10min. Ja tsip, klo 05:17 viimeinen supistus ja sitten yritys nukkua, niin poltteli alavatsaa (useamman päivän jo, kuin olisi kuukautiset...) ja alaselkää niin ettei hyvää asentoa löytynyt ja baabe tuntuu omaavan ainakin 8 raajaa, kun potkut tuntuu joka paikassa.
Pää on tosi alhaalla, että ei se kauaa tuolla VOI enää pysyä (eihän?!) ja jos aikoo pysyä niin mun mielenterveys ei kestä tämmöstä valvomista. Tai valvomisen kyllä, mutta ei valvomista ja kipua samassa lauseessa.
Viikonloppu meni yllättävän kivuttomasti, alaselkä ja -vatsa poltellut, mutta ei supistuksia tms. Naureskelin jo, että onneksi tiistaina alkaa lokakuu kun baabe on selvästi käsittänyt että syyskuun puolella ei ole asiaa tulla ulos kun synttäribingoonkin on merkattu vain lokakuu. Perjantaina vietin anopin kanssa saunailtaa miehen ollessa töissä ja lauantaina oltiin porukalla turussa 8v synttäreillä :)
Mies oli lähdössä töihin tossa kuuden aikaan ja meinasi saada sydänkohtauksen kun mä olinki hereillä. Pari tuntia töitä hänellä, sitten neuvolaan ja sitten taas takaisin töihin :)
Kait mä sitten ryhdistäydyn tästä, nyt noi supistukset on säännöllisen epäsäännöllisiä ja samperin kipeitä, kuuma suihku ja kupillinen kahvia, ehkä tää päivä tästä lähtee käyntiin...
sunnuntai 29. syyskuuta 2013
tiistai 24. syyskuuta 2013
Valitusta, vikinää ja isyyspakkaus
Väsymystäääää! Hiukan alkaa olla hermot kireällä vähäisen unen ja kipuilun vuoksi. Jos viime päivityksessä mainitsin, että nautin siitä että tuntuu pientä kipuilua kun se tarkoittaa että jotain tapahtuu, niin nyt perun puheeni.
Koko ajan tuntuu siltä, että olisi menkat, selkää ja alavatsaa polttelee ja vihloo ja tuntuu tosi aralta. Välillä kipu voimistuu supistuksiksi ja alavatsassa tuntuu inhottava paine. Baaben pää on tosi alhaalla ja painaa johonkin hermoon nivusessa ja tuntuu siltä, että vasen jalka lähtee alta minä hetkenä hyvänsä. Käveleminen tuntuu inhottavalta, eikä makuullaan pysty olemaan kun selkää särkee ja istuminen on kamalaa. Sitten on hyviä hetkiä, niinkuin nyt lojun sohvan nurkassa kivuttomana, kunnes vaihdan asentoa.
Kaksi yötä valvottuani hermot ovat kireällä ja olin niin väsynyt päivällä että itketti. Sain nukuttua melkein kaksi tuntia pätkittäin ja olo oli kuin toisella ihmisellä!
Neuvolassa oltiin tänään, kivuistani kertoilin ja pyydettiin olemaan herkästi yhteydessä synnärille, mutta mulla on tästä se tunnin ajomatka sinne aina, niin ei kauhean montaa kertaa huvittaisi "turhia" yöllisiä reissuja tehdä, ja niitä on tullut kaksi tehtyä ja muutama viikko sitten. Painoni oli pudonnut melkein kilolla viime käynnistä (No, onko se ihme kun valvoo yöt ja päivisin on niin pihalla ettei jaksa tehdä mitään?) joten nyt käskettiin syödä IHAN MITÄ VAIN, terkkari jopa kysyi että "Tykkäätkö sä suklaasta, siitäkin saisi energiaa, kunhan nyt jotain söisit?!" :D Hain apteekista NutriDrink-juomia ja niitä pitäisi muun ruuan ohella kaksi päivässä ottaa. Sainkin syödyksi pinaattikeittoa ja jugurtin, ja kaksi nutridrinkkiä meni myös.
Nyt odottelen että tapahtuisi jotain mielenkiintoista, kivut osaan jo ennakoida (supistukset alkavat illalla, viimeistään puolen yön maissa ja jatkuvat klo 4-5 aamuyöllä) ja osaan varoa tiettyjä asentoja jotka sattuu, mutta kauhean kiva olisi jos supistukset tulisivat yhtäkkiä säännöllisiksi :)
Tämä oli tällainen kunnon valitus-kirjoitus, mutta todenmukainen kuvaus siitä kuinka ihanaa raskauden viimehetket voivat olla... Eikä se valvominen haittaisi ollenkaan jos ei koko ajan sattuisi.
Odotus siis vain jatkuu, viikkoja tuli tänään täyteen 37 :) Korkeintaan muutama viikko enää!
ps. Kävin eilen parturissa, olin varmaan viikon levottomin asiakas; aina kun sekoitettiin lisää väriä tms niin kävelin ympäriinsä kun ei jaksa istua kauaa paikallaan :)
Tein Samulle isyyspakkauksen jonka hän sai eilen;
Isyyspakkauksesta löytyi:
- I ♥ DAD - body
- 2013 Here I am ("Täsä mä ole!")-body ja siihen kuuluva myssy ja sukkia
- Isän kulta - tutti
- TPS - tutti (Tehdään pojasta myös tps-fani??)
- Vauva - omistajan opas - kirja (Leikkimieliset, mutta ihan järkevät "käyttöohjeet")
- Vauvan ensimmäinen vuosi - kirja, johon merkataan ensimmäiseltä ikävuodelta merkittäviä juttuja
- Autot - kirja, saavat baaben kanssa yhdessä lueskella
- Lehmä - tuttinauha
- Vaniljasikareita varpajaisiin
- Jägermeisterpullo varpajaisiin
- Rakkauskirje tulevalle isälle.
Koko ajan tuntuu siltä, että olisi menkat, selkää ja alavatsaa polttelee ja vihloo ja tuntuu tosi aralta. Välillä kipu voimistuu supistuksiksi ja alavatsassa tuntuu inhottava paine. Baaben pää on tosi alhaalla ja painaa johonkin hermoon nivusessa ja tuntuu siltä, että vasen jalka lähtee alta minä hetkenä hyvänsä. Käveleminen tuntuu inhottavalta, eikä makuullaan pysty olemaan kun selkää särkee ja istuminen on kamalaa. Sitten on hyviä hetkiä, niinkuin nyt lojun sohvan nurkassa kivuttomana, kunnes vaihdan asentoa.
Kaksi yötä valvottuani hermot ovat kireällä ja olin niin väsynyt päivällä että itketti. Sain nukuttua melkein kaksi tuntia pätkittäin ja olo oli kuin toisella ihmisellä!
Neuvolassa oltiin tänään, kivuistani kertoilin ja pyydettiin olemaan herkästi yhteydessä synnärille, mutta mulla on tästä se tunnin ajomatka sinne aina, niin ei kauhean montaa kertaa huvittaisi "turhia" yöllisiä reissuja tehdä, ja niitä on tullut kaksi tehtyä ja muutama viikko sitten. Painoni oli pudonnut melkein kilolla viime käynnistä (No, onko se ihme kun valvoo yöt ja päivisin on niin pihalla ettei jaksa tehdä mitään?) joten nyt käskettiin syödä IHAN MITÄ VAIN, terkkari jopa kysyi että "Tykkäätkö sä suklaasta, siitäkin saisi energiaa, kunhan nyt jotain söisit?!" :D Hain apteekista NutriDrink-juomia ja niitä pitäisi muun ruuan ohella kaksi päivässä ottaa. Sainkin syödyksi pinaattikeittoa ja jugurtin, ja kaksi nutridrinkkiä meni myös.
Nyt odottelen että tapahtuisi jotain mielenkiintoista, kivut osaan jo ennakoida (supistukset alkavat illalla, viimeistään puolen yön maissa ja jatkuvat klo 4-5 aamuyöllä) ja osaan varoa tiettyjä asentoja jotka sattuu, mutta kauhean kiva olisi jos supistukset tulisivat yhtäkkiä säännöllisiksi :)
Tämä oli tällainen kunnon valitus-kirjoitus, mutta todenmukainen kuvaus siitä kuinka ihanaa raskauden viimehetket voivat olla... Eikä se valvominen haittaisi ollenkaan jos ei koko ajan sattuisi.
Odotus siis vain jatkuu, viikkoja tuli tänään täyteen 37 :) Korkeintaan muutama viikko enää!
ps. Kävin eilen parturissa, olin varmaan viikon levottomin asiakas; aina kun sekoitettiin lisää väriä tms niin kävelin ympäriinsä kun ei jaksa istua kauaa paikallaan :)
Tein Samulle isyyspakkauksen jonka hän sai eilen;
 |
| Hienosti koristeltu laatikko... |
 |
| ...Ja sen sisältöä :) |
Isyyspakkauksesta löytyi:
- I ♥ DAD - body
- 2013 Here I am ("Täsä mä ole!")-body ja siihen kuuluva myssy ja sukkia
- Isän kulta - tutti
- TPS - tutti (Tehdään pojasta myös tps-fani??)
- Vauva - omistajan opas - kirja (Leikkimieliset, mutta ihan järkevät "käyttöohjeet")
- Vauvan ensimmäinen vuosi - kirja, johon merkataan ensimmäiseltä ikävuodelta merkittäviä juttuja
- Autot - kirja, saavat baaben kanssa yhdessä lueskella
- Lehmä - tuttinauha
- Vaniljasikareita varpajaisiin
- Jägermeisterpullo varpajaisiin
- Rakkauskirje tulevalle isälle.
 |
| Ja minu uus tukka! |
perjantai 20. syyskuuta 2013
Lumilupauksia ja rakennushommia
Tiistaisen lääkärikäynnin jälkeen on koko ajan ollut sellainen "joko nyt?!"-fiilis, ei millään jaksaisi enää odotella kun tietää että baabe olisi "valmis" syntymään :) Mutta muutamaa supistusta lukuunottamatta tääl ei tapahdu mitään! Paitsi noi kivut mihin on tavallaan jo tottunu, autoon istuminen ja sieltä nouseminen tuntuu hyvinkin ilkeältä, samoin sängystä ylöspääseminen on työn takana. Mutta nyt osaan jopa nauttia joka kivusta, koska jokainen supistus on kuitenkin askel lähemmäksi määränpäätä :)
Kotona ei tunnu olevan mitään tekemistä, baaben huone on valmis ja vaatteet pesty ja viikattu nätisti, ja jopa yleisilmeeltään kämppä on pysynyt siistinä, jos ei ota huomioon noita osa-alueita jotka multa "kiellettiin" miehen ja ystävien toimesta, imurointi ja moppaus.
Luin, että ensi viikolle luvataan ensilumia.. Enpä usko, että toteutuu, mutta kyllä hieman alkoi kauhistuttaa, mulla on hyvin kesäisiä äitiysvaatteita ja laskettu aika reilun kolmen viikon päästä. Ei tässä vaiheessa aleta ostaa enää uusia äitiysvaatteita, eikä mikään normaali vaate mahdu päälle. Baabelle tiedotin, että parempi olisi tulla ulos ennen kuin tulee lunta, kun muuten äiti paleltuu.
Eilen kävimme ostamassa mulle kenkiä jotka saa helposti vedettyä jalkaan. Mukaan tarttui vaaleanpunaiset Saulit ja kenkäkaupasta mulle tilattiin talvicrocsit. Ei luonnistu tennareiden ta saapikkaiden pukeminen. Tuli käytyä myös Jyskissä, josta mukaan tuli tv-taso. Siis tv-taso, miksi ihmeessä?! Mikä vika entisessä on.. Ei kuulemma mikään, mutta toi vaan on kivempi. Ehdin siis jo riemastua ajatuksesta, että nyt mulle olisi illaksi tekemistä kun mies on töissä, voin koota laatikkoja tms.. Se ei mennyt niinkuin elokuvissa.
Lattialla oli kaksi isoa pahvilaatikkoa. Toisessa siis loogisesti ajatellen on tason laatikot, ja toisessa itse tasot. Otin pienemmästä laatikosta kiinni aikomuksena nostaa se hyvinkin kevyesti keskemmälle ja tutustua sen sisältöön. Se ei kuitenkaan halunnut lähteä mukaani, tämän massun kanssa ei siis onnistu nostaa lattiatasosta reilu 20kg:n pakettia joka lisäksi on melkein itseni kokoinen. Sain paketin kuitenkin raahattua keskelle huonetta ja innoissani avasin sen. Löysin miljoona laudanpätkää ja ruuvia, mutta käyttöohjeet...?! Vilkaisin taakseni, siellä odotti toinen laatikko, vielä isompi kuin edellinen, mutta puoli kiloa kevyempi. Roudasin sen keskelle olohuonetta ja availin sen, löysin käyttöohjeet ja masennuin. Osia tässä laitoksessa on yhteensä 28 ja lisäksi 92 ruuvia. Ohjekirjasessa jokaikinen palanen näyttää täysin samalta ja käytin kyllä kaiken tahdonvoimani saadakseni jotain selvää siitä. Lisäksi ohjeessa ei ollut mitään loogista! Mistä helkkarista minä tiedän, että mikä näistä laudoista on numero 6 jos on kolme lautaa jotka muistuttavat tuota joka tuossa pikkuisessa kuvassa näkyy?! Loppujen lopuksi 35 minuuttia myöhemmin oli yksi laatikko valmis. Siis YKSI laatikko. Käytin siihen 5 "laudanpätkää" ja 16 ruuvia sekä veto-osan. Jäljellä olisi siis enää 86 ruuvia ja toisiaan muistuttavia valkoisia osia 20 + kaksi kiskoa ja laatikon veto-osa.
Jätin kaikki osaset keskelle olohuonetta, ja osa jopa levittäytyi eteisen puolelle. Jos mies ei tästä vielä ymmärtäisi, että joku odottaa kokoamista niin kyllä saa asiasta kuulla. Toisaalta, olen tässä odotellut useamman tovin hänen heräilyä, menee vasta yöksi töihin, niin olen täällä koittanut olla hiljaa (vaikka ei hän varmaan heräisi vaikka harjoittelisin saksofonin soittoa), keittänyt riisipuuroa ja lueskellut lehtiä, mm. Me Naiset ja uusin Vauva-lehti tuli luettua. Nyt käyn tuon toisen laatikon kimppuun ja kolistan niin, että tuo tuolta herää, tai kellohan on vasta kohta kolme iltapäivällä..
Kotona ei tunnu olevan mitään tekemistä, baaben huone on valmis ja vaatteet pesty ja viikattu nätisti, ja jopa yleisilmeeltään kämppä on pysynyt siistinä, jos ei ota huomioon noita osa-alueita jotka multa "kiellettiin" miehen ja ystävien toimesta, imurointi ja moppaus.
Luin, että ensi viikolle luvataan ensilumia.. Enpä usko, että toteutuu, mutta kyllä hieman alkoi kauhistuttaa, mulla on hyvin kesäisiä äitiysvaatteita ja laskettu aika reilun kolmen viikon päästä. Ei tässä vaiheessa aleta ostaa enää uusia äitiysvaatteita, eikä mikään normaali vaate mahdu päälle. Baabelle tiedotin, että parempi olisi tulla ulos ennen kuin tulee lunta, kun muuten äiti paleltuu.
Eilen kävimme ostamassa mulle kenkiä jotka saa helposti vedettyä jalkaan. Mukaan tarttui vaaleanpunaiset Saulit ja kenkäkaupasta mulle tilattiin talvicrocsit. Ei luonnistu tennareiden ta saapikkaiden pukeminen. Tuli käytyä myös Jyskissä, josta mukaan tuli tv-taso. Siis tv-taso, miksi ihmeessä?! Mikä vika entisessä on.. Ei kuulemma mikään, mutta toi vaan on kivempi. Ehdin siis jo riemastua ajatuksesta, että nyt mulle olisi illaksi tekemistä kun mies on töissä, voin koota laatikkoja tms.. Se ei mennyt niinkuin elokuvissa.
Lattialla oli kaksi isoa pahvilaatikkoa. Toisessa siis loogisesti ajatellen on tason laatikot, ja toisessa itse tasot. Otin pienemmästä laatikosta kiinni aikomuksena nostaa se hyvinkin kevyesti keskemmälle ja tutustua sen sisältöön. Se ei kuitenkaan halunnut lähteä mukaani, tämän massun kanssa ei siis onnistu nostaa lattiatasosta reilu 20kg:n pakettia joka lisäksi on melkein itseni kokoinen. Sain paketin kuitenkin raahattua keskelle huonetta ja innoissani avasin sen. Löysin miljoona laudanpätkää ja ruuvia, mutta käyttöohjeet...?! Vilkaisin taakseni, siellä odotti toinen laatikko, vielä isompi kuin edellinen, mutta puoli kiloa kevyempi. Roudasin sen keskelle olohuonetta ja availin sen, löysin käyttöohjeet ja masennuin. Osia tässä laitoksessa on yhteensä 28 ja lisäksi 92 ruuvia. Ohjekirjasessa jokaikinen palanen näyttää täysin samalta ja käytin kyllä kaiken tahdonvoimani saadakseni jotain selvää siitä. Lisäksi ohjeessa ei ollut mitään loogista! Mistä helkkarista minä tiedän, että mikä näistä laudoista on numero 6 jos on kolme lautaa jotka muistuttavat tuota joka tuossa pikkuisessa kuvassa näkyy?! Loppujen lopuksi 35 minuuttia myöhemmin oli yksi laatikko valmis. Siis YKSI laatikko. Käytin siihen 5 "laudanpätkää" ja 16 ruuvia sekä veto-osan. Jäljellä olisi siis enää 86 ruuvia ja toisiaan muistuttavia valkoisia osia 20 + kaksi kiskoa ja laatikon veto-osa.
Jätin kaikki osaset keskelle olohuonetta, ja osa jopa levittäytyi eteisen puolelle. Jos mies ei tästä vielä ymmärtäisi, että joku odottaa kokoamista niin kyllä saa asiasta kuulla. Toisaalta, olen tässä odotellut useamman tovin hänen heräilyä, menee vasta yöksi töihin, niin olen täällä koittanut olla hiljaa (vaikka ei hän varmaan heräisi vaikka harjoittelisin saksofonin soittoa), keittänyt riisipuuroa ja lueskellut lehtiä, mm. Me Naiset ja uusin Vauva-lehti tuli luettua. Nyt käyn tuon toisen laatikon kimppuun ja kolistan niin, että tuo tuolta herää, tai kellohan on vasta kohta kolme iltapäivällä..
 |
| Viikkoa 36+2 ♥ Olo on ku maanpuolikkaalla. Ja kyljessä näkyy painaumia vaatteista :) |
 |
| Baaben kirjahyllyn päällä asustaa tämmösiä :) |
 |
| Lelujaa.. |
 |
| Osa mun muumivillitystäni :) |
tiistai 17. syyskuuta 2013
Hiirulaisia, tukeva poika ja kupillinen kahvia
Kiva päivä ♥ Viime yön valvoin jälleen, viiden aikaan aamulla uni tuli. Siitä huolimatta ollut mukava päivä, oli lääkäri ja ultra, jossa sitten seuraavaa:
Baabe aloitti aamunsa jumppaamalla ahkerasti, kerroin hänelle että tänään mennään lääkäriin ja pitää käyttäytyä, ja hetken aikaa mahani heilui villisti puolelta toiselle ja kyljissä tuntui siltä että nyt se tulee kyljestä läpi, mutta tadaa - hän kääntyi oikein päin!! Pää ei enää painanut palleaa ja pikkuiset jalat potkivat taas kylkiluihin :)
Lääkäri sanoi, että pää on asettunut hyvin lantion pohjaan ja naureskeli kun kerroin että baabe itseasiassa kääntyi tänä aamuna. Ultralla katsottiin ja mittailtiin, niin tämän hetkinen painoarvio oli 2,9kg! Lääkäri totesi että "ei hän ainakaa mikää iha pikkune oo!" ja tunnusteli vielä massun päältä käsillä, ja sanoi että ei tuo arvio paljoa yläkanttiin mene, käsituntumalla sanoisi painoksi 2,8kg. Siitä baabe saikin nimityksen "tukeva poika", koska itse synnyin vain viikon etuajassa ja painoin 2,5kg :)
Jos baabe päättää pysyä laskettuun aikaan asti massussa, joka siis on neljän viikon päästä, niin arvioitiin että paino olisi silloin 3,5kg:n tietämillä :) Eikä paljo isompi mahtuisi alakautta tulemaan.
Kohdunkaula oli myös lyhentynyt, pari senttiä oli vielä jäljellä ja kohdunsuu auki yhdelle sormelle. Joten nyt vaan odotellaan! (Mitä tähän asti sitten on tehty?)
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja hienosti, meidän pallero on kasvanut kovin ja ensi viikolla neuvolassa kuullaan että miten äiti pärjää, ollaanko saatu hb nousemaan ja onko verenpaine yhtään kohonnut (ainakaan en enää meinaa kaatua aina kun nousen ylös). Ja ennen kaikkea, kuinka paljon painan :)
Sitten käytiin Samun siskon luona katsomassa lapsosia ja hetken aikaa palluttelin ihanaa puolivuotiasta joka naureskeli minkä kerkesi :)
Hetken aikaa istuttiin kotosalla, ja mä ehdin avaamaan postissa saapuneen paketin, tori.fi:n kautta etsintäkuuluttamaa kuosia olevat lakanat :) Oikeastaan etsin kyseistä kuosia googlettamalla kahdella eri kielellä ja varmaan kymmenellä eri hakusanalla, kyselin omalla fb-sivulla sekä äitiys- ja lastentarvikesivustoilla, lähetin kangastukkuun sähköpostia ja viimeisenä keinona kokeilin toria, josta tuli yksi vastaus. Nyt on paljon kangasta, ja lastenhuoneeseen muodostuu niistä verhot! :)
Sitten Samun äidin luona kahvilla (SIIS MINÄKIN, en ole juonut kahvia melkein viiteen viikkoon), josta suuntasimme katselemaan vauvanvaatteita (oikeasti oli tarkoitus katsoa parit lappuhaalarit) kaverin luokse, josta sitten lähdimme kaksi kassillista vauvanvaatteita mukanamme ja herratietää mihin aion nuo kaikki laittaa...
Kaksi ystävääni tulikin salkkari iltakahville ja kultsi lähti yöksi töihin.. Ja kotipizzassa käytiin vielä ystävien kanssa syömässä, omnomskis!
Nyt kuitenkin on kaikenlainen huoli pienenpienestä vauvasta pois, ja mun puolesta hän saa tulla pihalle kun haluaa, mutta mieluummin ennen laskettua aikaa kuin sen jälkeen ;)
ps. Tämä oli eka kirjoitus jossa en käyttänyt puolta tuntia siihen, että etsin hyvää biisiä josta saan sanoja otsikoksi :D
Baabe aloitti aamunsa jumppaamalla ahkerasti, kerroin hänelle että tänään mennään lääkäriin ja pitää käyttäytyä, ja hetken aikaa mahani heilui villisti puolelta toiselle ja kyljissä tuntui siltä että nyt se tulee kyljestä läpi, mutta tadaa - hän kääntyi oikein päin!! Pää ei enää painanut palleaa ja pikkuiset jalat potkivat taas kylkiluihin :)
Lääkäri sanoi, että pää on asettunut hyvin lantion pohjaan ja naureskeli kun kerroin että baabe itseasiassa kääntyi tänä aamuna. Ultralla katsottiin ja mittailtiin, niin tämän hetkinen painoarvio oli 2,9kg! Lääkäri totesi että "ei hän ainakaa mikää iha pikkune oo!" ja tunnusteli vielä massun päältä käsillä, ja sanoi että ei tuo arvio paljoa yläkanttiin mene, käsituntumalla sanoisi painoksi 2,8kg. Siitä baabe saikin nimityksen "tukeva poika", koska itse synnyin vain viikon etuajassa ja painoin 2,5kg :)
Jos baabe päättää pysyä laskettuun aikaan asti massussa, joka siis on neljän viikon päästä, niin arvioitiin että paino olisi silloin 3,5kg:n tietämillä :) Eikä paljo isompi mahtuisi alakautta tulemaan.
Kohdunkaula oli myös lyhentynyt, pari senttiä oli vielä jäljellä ja kohdunsuu auki yhdelle sormelle. Joten nyt vaan odotellaan! (Mitä tähän asti sitten on tehty?)
Kaikki oli kuitenkin hyvin ja hienosti, meidän pallero on kasvanut kovin ja ensi viikolla neuvolassa kuullaan että miten äiti pärjää, ollaanko saatu hb nousemaan ja onko verenpaine yhtään kohonnut (ainakaan en enää meinaa kaatua aina kun nousen ylös). Ja ennen kaikkea, kuinka paljon painan :)
Sitten käytiin Samun siskon luona katsomassa lapsosia ja hetken aikaa palluttelin ihanaa puolivuotiasta joka naureskeli minkä kerkesi :)
Hetken aikaa istuttiin kotosalla, ja mä ehdin avaamaan postissa saapuneen paketin, tori.fi:n kautta etsintäkuuluttamaa kuosia olevat lakanat :) Oikeastaan etsin kyseistä kuosia googlettamalla kahdella eri kielellä ja varmaan kymmenellä eri hakusanalla, kyselin omalla fb-sivulla sekä äitiys- ja lastentarvikesivustoilla, lähetin kangastukkuun sähköpostia ja viimeisenä keinona kokeilin toria, josta tuli yksi vastaus. Nyt on paljon kangasta, ja lastenhuoneeseen muodostuu niistä verhot! :)
Sitten Samun äidin luona kahvilla (SIIS MINÄKIN, en ole juonut kahvia melkein viiteen viikkoon), josta suuntasimme katselemaan vauvanvaatteita (oikeasti oli tarkoitus katsoa parit lappuhaalarit) kaverin luokse, josta sitten lähdimme kaksi kassillista vauvanvaatteita mukanamme ja herratietää mihin aion nuo kaikki laittaa...
Kaksi ystävääni tulikin salkkari iltakahville ja kultsi lähti yöksi töihin.. Ja kotipizzassa käytiin vielä ystävien kanssa syömässä, omnomskis!
Nyt kuitenkin on kaikenlainen huoli pienenpienestä vauvasta pois, ja mun puolesta hän saa tulla pihalle kun haluaa, mutta mieluummin ennen laskettua aikaa kuin sen jälkeen ;)
 |
| Pakkomielle kankaani :) |
maanantai 16. syyskuuta 2013
Yhtenä iltana unohtaa pelkonsa vois
Viime yö meni taas valvoen, aamulla vasta sain unen.. Supisteluja ja baabella partyparty, liikkeet niin isoja niinkuin alkaa vauvakin olemaan, nyt kun hän on päättänyt pysyä väärinpäin tuolla (siis pää ylhäällä) niin tuntuu tosi kovin ylävatsalla aina kun koittaa kääntyä johonkin suuntaan.
Tänään saapui postissa tilaamani kolme muumibodya ja yksi paita, kun alunalkaen päätin baaben puolesta että hänestä tulee muumifani.
Nyt meillä on muumia; kaksi toppahaalaria, yksi jumpsuit, viisi bodya, paita, housut, leikkialusta ja -kaari ja lakanoita ja vaippoja.
Kunnes törmäsin nalle puh juttuihin; joita sitten kertyi sisustuspuolelle; kylpyamme, soiva potta, tauluja (tulee koko ajan lisää), pehmoleluja, pehmeä kirja ja lasten naulakko.
Ja kun baabe on sen ikäinen että pystyy kertomaan mistä pitää ja mistä ei, niin varmaan molemmat on viimeisinä listalla :D
Tänään ollaan oltu kultsin kanssa koko päivä kotona, mä olin ihan loppu valvotun yön jälkeen ja taisi tuolla toisella olla hieman heikko olo eilisistä pippaloista työkavereitten kanssa :) Kyllä hän kaupassa kävi, muuten vain makoiltu sohvalla ja yhdessä laitettiin ruokaa.
Huomenna on ultra, jossa tehdään painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikkoja tulee täyteen 36 ♥ Alkaa olla jo niin loppupuolella, että alkaa hieman jännittää että mitä onkaan vastassa. Ja onhan se synnytys useammankin viikon pyörinyt mielessä, viimeksi neuvolassa oli väärinpäin kuten edelleenkin, niin puhuttiin sektiosta ja alatiesynnytyksestä. Alakautta haluaisin, mutta katsoo nyt mitä baabe haluaa :)¨
Tänään saapui postissa tilaamani kolme muumibodya ja yksi paita, kun alunalkaen päätin baaben puolesta että hänestä tulee muumifani.
Nyt meillä on muumia; kaksi toppahaalaria, yksi jumpsuit, viisi bodya, paita, housut, leikkialusta ja -kaari ja lakanoita ja vaippoja.
Kunnes törmäsin nalle puh juttuihin; joita sitten kertyi sisustuspuolelle; kylpyamme, soiva potta, tauluja (tulee koko ajan lisää), pehmoleluja, pehmeä kirja ja lasten naulakko.
Ja kun baabe on sen ikäinen että pystyy kertomaan mistä pitää ja mistä ei, niin varmaan molemmat on viimeisinä listalla :D
Tänään ollaan oltu kultsin kanssa koko päivä kotona, mä olin ihan loppu valvotun yön jälkeen ja taisi tuolla toisella olla hieman heikko olo eilisistä pippaloista työkavereitten kanssa :) Kyllä hän kaupassa kävi, muuten vain makoiltu sohvalla ja yhdessä laitettiin ruokaa.
Huomenna on ultra, jossa tehdään painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikkoja tulee täyteen 36 ♥ Alkaa olla jo niin loppupuolella, että alkaa hieman jännittää että mitä onkaan vastassa. Ja onhan se synnytys useammankin viikon pyörinyt mielessä, viimeksi neuvolassa oli väärinpäin kuten edelleenkin, niin puhuttiin sektiosta ja alatiesynnytyksestä. Alakautta haluaisin, mutta katsoo nyt mitä baabe haluaa :)¨
 |
| :D |
sunnuntai 15. syyskuuta 2013
Valvottuja öitä en takaisin mä saa
Ihanaa syksyn aikaa :) Ilmat on viilentyny sen verran että massun kanssa ei ole niin tuskaisen kuuma koko ajan, vaikka muuten olenkin aika kypsä jo tähän..
Tiistaina on painoarvio ja synnytystapa-arvio. Viikolla 33 painoarvio oli 2100, tiistaina on viikkoja tasan 36. Mua ei haittaisi yhtään vaikka tämä rääpäle päättäisi tulla viikon tai pari etuajassa, kunhan on terve. Edellisyö meni jälleen valvoessa, puoli neljän aikaan nukahdin sohvalle josta heräsin viideltä kun baabe potkaisi kylkiluihin. Liikkeet alkaa olemaan niin isoja, että herää aina kun vauva tekee rajumman liikkeen. Nukuin sohvalla vielä kuudesta puoli yhdeksään pätkittäin ja sitten kun kello oli sen verran että olisi järkevää nousta ylös, niin supistelu ja möyriminen loppui kuin seinään.
Viime yö meni huomattavasti paremmin, sain nukuttua sängyssä vaikka muutaman kerran heräsin.
Mies on työkavereitten kanssa virkistäytymässä (luetaan; ryyppäämässä ja saunomassa) joten me ollaan koko päivä vietetty masukaverin kanssa kaksin. Telkkarista ei tule päivisin siis mitään järkevää, tänään katsoin Ville Vallaton elokuvan, joka oli aika hauska. The Voice Kids myös tuli katsottua ja nyt tossa taustalla pyörii Client List. Käytiin myös vähän kävelemässä ulkona. Hyvä ystäväni istui muutaman tunnin seuranani, joten ei ihan yksinäistä ole ollut :)
Nyt olen sytytellyt kämpän täyteen kynttilöitä niin kuin melkein joka ilta. Ihanan tunnelmallista ja paljon kivempi olla kuin jossain kirkkaassa lampun loisteessa.
Mieli menneisyyttä peittelee, tahtoen jotain uutta,
jotain parempaa.
Sinuun kun kiinni tuun, silloin unohdan muun.
Elän kosketuksesta ja siitä ajatuksesta kun toinen jaksaa odottaa.
Täytyn kaipauksesta, sen hetken odotuksesta, kun toinen viereen haluaa.
Ehdoitta siihen jään, saat minut riittämään.
Elän kosketuksesta.
♥
lauantai 14. syyskuuta 2013
Sä mitä silloin teet, kun on voimas ehtyneet, ja ystävistä ympärillä jää vain kyyneleet
Kertoessani raskausuutisen parhaille ystävilleni, he olivat innoissaan koska tiesivät että tämä on juuri sitä mitä minä haluan. He kuuntelivat hehkutustani vauvajutuista ja vauvan tulosta, mutta en missään vaiheessa myöskään unohtanut kysyä miten heillä menee.
Nyt on itsestään selvää että minä olen se pallomahainen kaveri joka hengästyy portaissa ja on väsynyt, en edes muista koska viimeksi joku olisi kysynyt, että "tuletko käymään kahvilla" tai "me mennään kaupungille, tuletko mukaan?". Ja kun kutsun meille kahvittelijoita piristämään tylsiä päiviäni, kaikilla on aina muuta tekemistä. Mikä on muuttunut, sekö etten mahdu koon 32 vaatteisiin enää, vai se, että meidän koti näyttää lastenhuoneineen siltä, että täällä asuu perhe?
Kyllä on jäänyt harmittamaan se, että ystävyyssuhteet katoavat, yläaste- ja ammattikouluaikoina vaihdetut lupaukset "pidetään aina yhteyttä" on hukkunut jonnekin työvuorolistojen ja arkikiireiden keskelle.
Kun mieheni kanssa mietimme lapselle kummeja, olimme yhtä mieltä ketä pyydetään kummeiksi, nyt molemmille on kuitenkin tullut epävarmuus. Jos tulevilla kummeilla ei riitä into pitää yhteyttä meihin, niin pitäisikö hän yhteyttä kummilapseensa, ja haluammeko lapsellemme kummin joka on muuttumassa meille vieraaksi?
Itse en ole nähnyt kahta kummeistani oikeastaan koskaan. He olivat vanhempieni hyviä ystäviä, mutta muuttivat toiselle paikkakunnalle minun ollessa vauva. Yhtäkkiä eräänä päivänä muutama viikko sitten äitini soitti, että ehdinkö käymään hänen luona, kummisetäni on tullut käymään. Menin sitten tapaamaan tätä vierasta miestä, joka totesi huolettomasti että "on siitä varmaan kymmenen vuotta kun ollaan viimeksi nähty!". En osannut puhua tälle miehelle mitään, kommentoin lyhyesti ja hieman ilkeästikin hänen tarinoitaan ja mietin että mitä näytelmää hän nyt yrittää pyörittää. Vaivautuneena istuin äitini uudella sohvalla kahvikuppi kädessäni ja kuuntelin kun hän puhui pojistaan (mistä hemmetistä minä hänen poikiaan muistaisin, olen toki nähnyt kuvia kun he olivat ristiäisissäni), tunsin suurta pettymystä kun hän naureskeli että pitäisikö pitää enemmän yhteyttä. Hän puhui entisestä vaimostaan joka on kummitätini. No, hänet taisin tavata kerran, ristiäisissäni. Sanoinkin, että mulla ei ole aikomustakaan alkaa pitää yhteyttä kumpaankaan nyt, jos heitä se viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ei ole pätkääkään kiinnostanut.
Kaikki kummini asuvat kaukana, ja näen heistä tasan yhtä silloin tällöin, eikä hänkään pidä mitään yhteyttä minuun. Vaikka elämäntilanteet muuttuvat ja muutetaan kauemmas, niin loppuuko ystävyyssuhteet siihen kun astuu kaupungin rajan yli?
Omalle lapselleni haluan sellaiset kummit, jotka haluavat olla lapseni kummeja. Toivon, että osaamme valita ihmiset, jotka eivät unohda kummilastaan vaikka muuttaisivat muualle tai lakkaisivat pitämättä yhteyttä minuun tai mieheeni.
 |
| SYKSY ♥ |
tiistai 10. syyskuuta 2013
Anna mun säilyttää se voima mun sisällä, se sama voima ku isällä.
Viikot kuluu ja olo on ku norsulla.. Ei mulla missään muualla mitään ylimäärästä ole (luojan kiitos) mutta toi maha on ku rantapallo.. Viikkoja tänään 35, viikon päästä synnytystapa-arvio :)
Olen kyllä niin kypsä jo tähän massuun, nukkuminen on huonoa kun joka asennossa sattuu johonkin. Viime aikoina jotain ihme liitoskipuja nivusten ja alavatsan seudulla ja aina kun kääntää kylkeä niin on baaben joku räpylä jumissa jossain välissä, useimmiten kylkiluissa. Nyt hän on vielä keksinyt ympäri kääntymisen ja on köllötelly pari viime viikkoa väärinpäin, eli pää ylöspäin ja istuminenkin tuntuu tukalalta kun pää tuntuu tulevan läpi ylävatsalta..
Lisäksi kaikki on paljon hankalampaa (ihmisenä jolla ei ikinä ole ollut vatsan seudulla mitään ylimääräistä tämä tuntuu tosi oudolta), kumartumisesta en voi haaveillakaan ja jos haluan sukat jalkaan niin pitää käydä istumaan. Housujen pukeminen myös hieman hankalaa, vauvan asennosta riippuen. Ja kun pudotan jotain lattialle niin sen ylös saaminen on oikea taidon näyte, puolittainen kyykistyminen/kumartuminen ja ihme ähkiminen että pääsen vielä ylöskin.
Olen aina ihmetellyt kun elokuvissa viimeisillään raskaana olevat naiset pomppaavat suoraan selinmakuulta istualleen synnytyksen käynnistyessä (sehän tapahtuu elokuvissa melkein aina niin, jos ei sitten lapsivedet mene keskellä katua), mun vatsalihaksista, tai siitä mitä niistä on jäljellä, ei olisi moiseen suoritukseen. Muutama viikko sitten se onnistui juuri niinkuin elokuvissa, tuli kipeä supistus ja ponkaisin totta tosiaan istumaan. Edellisyönä supisti niin taiteilin minuutin verran itseäni istuma-asentoon peittojen ja asentoa tukevien tyynyjen keskeltä.
Jos nyt joku kysyisi mikä raskaudessa on parasta, vastaisin että ne hetket kun mihinkään ei satu ja olo on "normaali", alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin vuoksi huimaaminen on ollut yleistä viime aikoina ja hiukan pidemmän ajan kun on syömättä niin on voimat aivan pois, eikä jaksa tehdä oikeastaan mitään, ainakaan pystyasennossa olla pitkään. Alkuraskaudessa olisin hehkuttanut vauvan potkuja, jotka nyt eivät tunnu potkuilta kun baabe on niin iso että joka liike tuntuu maanjäristykseltä :D
Onnellinen olen siitä että ilmat on viilentyny jonkin verran, koko kesän ajan ollut hieman tunkkainen olo.. Portaiden kiipeäminen ei sovi mun kunnolle ollenkaan, kotiin toiseen kerrokseen tuntuu olevan melkein kilometri ja kun menen äitini luokse joka asuu kolmannessa kerroksessa, niin läähätän kuin olisin kiivennyt 15 kerrosta.
Tänään on ollut hieman huono olo, leivoin korvapuusteja ja pikkupullia pari pellillistä ja pari koneellista pyykkiäkin tuli pestyä, muuten en ole mitään järkevää saanut aikaiseksi. Ja nyt vielä vitutukseen poistin facebookista turhia kavereita siis sellaisia joita en edes (enää) tunne ja jotka eivät minkäänlaista yhteyttä pidä, vielä olisi karsittavaa, vaikka viitisenkymmentä jo lähti.
Olen kyllä niin kypsä jo tähän massuun, nukkuminen on huonoa kun joka asennossa sattuu johonkin. Viime aikoina jotain ihme liitoskipuja nivusten ja alavatsan seudulla ja aina kun kääntää kylkeä niin on baaben joku räpylä jumissa jossain välissä, useimmiten kylkiluissa. Nyt hän on vielä keksinyt ympäri kääntymisen ja on köllötelly pari viime viikkoa väärinpäin, eli pää ylöspäin ja istuminenkin tuntuu tukalalta kun pää tuntuu tulevan läpi ylävatsalta..
Lisäksi kaikki on paljon hankalampaa (ihmisenä jolla ei ikinä ole ollut vatsan seudulla mitään ylimääräistä tämä tuntuu tosi oudolta), kumartumisesta en voi haaveillakaan ja jos haluan sukat jalkaan niin pitää käydä istumaan. Housujen pukeminen myös hieman hankalaa, vauvan asennosta riippuen. Ja kun pudotan jotain lattialle niin sen ylös saaminen on oikea taidon näyte, puolittainen kyykistyminen/kumartuminen ja ihme ähkiminen että pääsen vielä ylöskin.
Olen aina ihmetellyt kun elokuvissa viimeisillään raskaana olevat naiset pomppaavat suoraan selinmakuulta istualleen synnytyksen käynnistyessä (sehän tapahtuu elokuvissa melkein aina niin, jos ei sitten lapsivedet mene keskellä katua), mun vatsalihaksista, tai siitä mitä niistä on jäljellä, ei olisi moiseen suoritukseen. Muutama viikko sitten se onnistui juuri niinkuin elokuvissa, tuli kipeä supistus ja ponkaisin totta tosiaan istumaan. Edellisyönä supisti niin taiteilin minuutin verran itseäni istuma-asentoon peittojen ja asentoa tukevien tyynyjen keskeltä.
Jos nyt joku kysyisi mikä raskaudessa on parasta, vastaisin että ne hetket kun mihinkään ei satu ja olo on "normaali", alhaisen verenpaineen ja hemoglobiinin vuoksi huimaaminen on ollut yleistä viime aikoina ja hiukan pidemmän ajan kun on syömättä niin on voimat aivan pois, eikä jaksa tehdä oikeastaan mitään, ainakaan pystyasennossa olla pitkään. Alkuraskaudessa olisin hehkuttanut vauvan potkuja, jotka nyt eivät tunnu potkuilta kun baabe on niin iso että joka liike tuntuu maanjäristykseltä :D
Onnellinen olen siitä että ilmat on viilentyny jonkin verran, koko kesän ajan ollut hieman tunkkainen olo.. Portaiden kiipeäminen ei sovi mun kunnolle ollenkaan, kotiin toiseen kerrokseen tuntuu olevan melkein kilometri ja kun menen äitini luokse joka asuu kolmannessa kerroksessa, niin läähätän kuin olisin kiivennyt 15 kerrosta.
Tänään on ollut hieman huono olo, leivoin korvapuusteja ja pikkupullia pari pellillistä ja pari koneellista pyykkiäkin tuli pestyä, muuten en ole mitään järkevää saanut aikaiseksi. Ja nyt vielä vitutukseen poistin facebookista turhia kavereita siis sellaisia joita en edes (enää) tunne ja jotka eivät minkäänlaista yhteyttä pidä, vielä olisi karsittavaa, vaikka viitisenkymmentä jo lähti.
 |
| 34+2 ♥ |
 |
| 35 ♥ |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)