Taas syksy tää mut yllättää, ei kesän muistot mieleen jää

Maanantain neuvolakäynniltä kerrankin hyvää palautetta painosta, viime käynnillä oli pudonnut melkein kilolla, mutta nyt kuusi päivää myöhemmin oli +1600g :D Eli 1,6kg kuudessa päivässä, ei huono suoritus vaikka itse sanonkin :) Hemoglobiini 107, eikä edes yritetä nostaa sitä enää anemiatasolta pois, kun tähänkään mennessä mikään rauta ei ole tehonnut oikein ja ennen raskautta ollut Hb aina päälle 140.. Se palautuu toivon mukaan sitten. Verenpainekin oli 103/75, melkein paras mitä on koko raskauden aikana ollut :D

Viime yö meni melko mukavasti, heräsin supistelujen takia 02:30, mutta neljän aikaan menin jo takaisin nukkumaan. Mutta nyt on jo lokakuu, tasan kaksi viikkoa laskettuun aikaan ja toivon mukaan tää beibi ei ihan niin kauaa malta odottaa maailmaan pääsyä :) Supistelee nytkin aika kipeästi, aikoja en ole katsonut..

Eikä mun elämässä toistaiseksi mitään mielenkiintoisempaa tapahdu kuin tämä vauvelin odottelu. Eilen käytiin kahvittelemassa mummilla (mieheni äiti) ja nonnalla (oma äitini, nonna = mummo italian kielellä) ja tänään myös, ja lisäksi myös mieheni siskon luona katsomassa lapsukaisia :) Naureskelin juuri, että ainakaan en tunne oloani yksinäiseksi kun aamusta alkaen tulee viestejä tai puheluja, mutta ei kukaan oikeastaan soita siksi että "mitä sulle kuuluu?" vaan enemmänkin "joko vauva on tullut" tai "onko mitään tuntemuksia että kohta tulisi?" :D Mutta kiva että häntä odotetaan ♥

Nyt tossa taustalla pyörii Koko Suomi Leipoo.. Noi arvostelee sitä, että miten hienosti on rypytetty karjalanpiirakat!! Siis rypytyksiä, mitä merkitystä niillä on jos kerran itse piirakka maistuu hyvältä?! No, ehkä mun ei kuulu ymmärtää...

Syksy on virallisesti saapunut, ja alkaa olla hyvinkin kylmiä ilmoja. Nyt ei ensimmäinenkään paksumpi vaate mahdu päälle, joten olisi ihan kiva jos baabe tulisi ulos, sillä en tässä vaiheessa enää lähde ostamaan vaatteita massun perusteella :)

Nyt vasta tajuan kuinka nopeasti aika on oikeasti mennyt. Asuessani Forssassa huhti-kesäkuussa ikävöin kotiin joka päivä ja jokaisena päivänä riitti vauhtia ja menoa. Lisäksi ajattelin, että kun työni siellä loppuu ja pääsen takaisin kotikaupunkiin, niin viikkoja on jo 20, eli puolessa välissä ollaan! Sitten oli edes muuttamista ja uuden kodin järjestelyä, ja päivät meni valtavan nopeasti, vaikka valittelinkin sitä että olen paljon yksin miehen ollessa töissä. Viime aikoina on tuntunut että päivät matelee niin hitaasti että syyskuukin kesti kolme kuukautta, mutta yhtäkkiä onkin lokakuu ja raskausviikkoja täynnä 38!

Löysin maailman söpöimmän kankaan reilu kuukausi sitten ja epätoivoisesti aloin metsästää sitä, kirjoitinkin siitä 17.9. Tänään siitä kankaasta valmistui lastenhuoneeseen verhot, jotka huomenna pääsevät ikkunaan kun saadaan verhotanko paikoilleen :) Kyllä nyt kelpaa baaben tulla, kun on huoneessa verhotkin jo ja Nalle Puh-taulut koristavat seiniä ♥

Mulle on tullut myös kauhee heppailukuume, haluaisin päästä ratsastaa, mutta tää massu on vielä hidasteena eikä mulla kyllä nyt polleakaan ole millä ratsastelisin... Mutta löytyyhän niitä kavereilta ;)

Syssyyyy :)

Viime vuonna ♥ Kauhee kaipaus hevosen selkään..

Tyttö ja sen hevonen ♥
ps. mä haluan blondit takasi :)