Kaunis pieni ihminen, sä olet ainutlaatuinen

Vihdoinkin jotain kirjoittamisen arvoista on tapahtunut! :)

Meille syntyi syksyisen vesisateen ropistessa torstaina 17.10.2013 poika mitoilla 4040g, 52cm ja päänympärys 36cm ♥

Maanantaina käytiin neuvolassa, jossa alettiin miettimään että painoarvion mukaan poika alkaisi olla noin 3500g. Saatiin tiistaiksi ultra-aika jossa katsotaan vielä painoarvio, ja arvioidaan että mahtuuko syntymään alakautta. Lääkärin mukaan painoarvio 3500, ja käteen tuntui pienemmältä, 3400g. Kovien supistelujen ja kipujen  vuoksi sain lähetteen Tyksiin jossa arvioitaisiin tilanne ja mahdollisesti alettaisiin vauhdittamaan tapahtumia. Keskiviikkona Tyksissä ilmoitin että en sitten haluaisi lähteä kotiin ilman vauvaa ja lääkärin tutkittua hän soitti osastolle, että "Onko teillä tilaa osastolla, täällä on 19v ensisynnyttäjä joka ei suostu enää lähtemään kotiin ilman vauvaa." :D

Pääsin sitten osastolle ja sovittiin, että torstaina voitaisiin mahdollisesti laittaa vauhtia oksitosiinilla. Ilta osastolla meni ihan kivasti, mutta supisteli säännöllisesti ja olin monta kertaa käyrillä. Supistukset pahenivat niin että käytyäni viisi kertaa lämpimässä suihkussa todettiin että 4cm ollaan auki ja siirrytään synnytyssaliin. Siellä sain ilokaasua josta en todennut olevan kipujen kannalta mitään hyötyä, mutta päässä vähän pyöri ja oli hetken jopa hauskaa. Aamulla sain epiduraalin kovien kipujen vuoksi vaikka edelleen oltiin vain 4cm auki. Oksitosiinitippa laitettiin ja silloin vasta sain tietää mitä ovat oikeasti tosi kipeät supistukset.

Torstaina puolen päivän jälkeen ilmoitin että haluan ylimääräisen annoksen epiduraalia, niin paljon sattui. Sain sen ja vau - supistukset eivät tuntuneet enää selässä ja alavatsassa kipuna, vaan kamalana paineena ja vauva tunki tosissaan itseään alaspäin. Edelleen 4cm auki klo 13.

Seuraavaksi tuli iltavuoron kätilö esittelemään itsensä ja sanoi että katsotaan kohdunsuun tilanne. Totesin vittuuntuneena että se on edelleen se helvetin neljä senttiä niinku viimesen vuorokauden. Klo 15:25 kätilö totesi, että ei hän löydä täältä sitä kohdunsuuta, tai siis sitä ei enää ole, tai siis se on kokonaan auki. Hieman hölmistyneenä sitten kysyin että "Aijaa, no mitä nyt tehdään?" ja hän vastasi naureskellen että ponnistetaan vauva ulos, mutta aloita nyt vaikka käymällä vessassa ja tule tuohon keinutuoliin hetkeksi.

Klo 15:40 meni lapsivesi ja 15:59 sain syliini neljä kiloa rakkautta ♥

Silloin ei enää ollut kipua, oli vain minä ja oma vauva ♥ Ja rakas mies vieressä totesi "mä en pyörtyny!"

Pääsin illalla osastolle baaben kanssa ja alkoi ensimmäinen yö yhdessä, kyllä hieman jännitti vaikka tiesin että apu olisi soittokellon päässä mutta hyvinhän kaikki meni ja aamulla vauvaa hoitaessa tuntui siltä kuin olisi aina tehnyt niin, vaikka ekaa kertaa oman lapsen kanssa touhusi :) Iskä tuli päivällä myös seuraksemme ja sai halia vauvaamme, mutta illalla koitti taas hyvästit ja hän lähti ajamaan kotiin yöksi. Satuin kysymään kätilöltä, että koska täältä kotiudutaan, ei mulla mikään kiire olisi ollut valmiiden aterioiden ja vauvanhoitoavun ääreltä lähteä, mutta kätilö totesi että lääkäri sen päättää lopuksi, yleensä kolme päivää ensisynnyttäjät ovat, mutta voi päästää aikaisemminkin jos kaikki on hyvin.

Seuraavana aamuna aivan ihana kätilö kysyi että "Oletko sitä mieltä että voisit lähteä kotiin tänään?" ja tottakai olin, oma vointi oli hyvä vaikka hemoglobiini 99, vauvan vointi oli hyvä ja keltaisuutta ei ollut. Imetyskin sujui ja enää oli edessä lääkärintarkastus. Tämä kätilö kyllä oli touhunnut kotiutuspaperitkin jo valmiiksi ennen kuin olin koko lääkäriä edes nähnyt. Lääkäri kuitenkin tarkisti koko vauvan ja kehui vahvoja keuhkoja(rääpäle kiljui kuin henkensä hädässä, koko osasto varmaan kuuli että käytiin lääkärillä), jäntevyyttä ja hyvää imua kun osasi imeä tuttiakin jo.

Kotiuduimme siis lauantaina 19.10. terveen vauvelin kanssa. Ekat päivät kotona ovat sujuneet hyvin ja yötkin ovat olleet rauhallisia. Rakastan elämääni, miestäni ja vauvaani ♥ ♥

Ensitapaaminen ♥

Minun rakkaat ♥

Kolmen päivän ikäinen baabe ♥ Ilme on ku olis nyrkkeilykehään menossa :)

"Mitä minussa tapahtuu,
minä en tiedä,
mikä on nimenä milläkin kivulla.
Äiti mitä sanoit, 
kun viisaasti sanoit,
miksi miettiä sitä,
mitä itse ei tiedä.
Mihin vastausta,
ei saa itseltään,
ei myrskyltä vastausta saa."