Nothing's gonna change my love for you

"Kun ihminen rakastaa, se antaa toiselle vallan ittensä ja onnensa yli."

Kuulin yhden 11-vuotiaan tytön kertovan kaverilleen, kuinka eräs poika ei välitä hänestä, vaikka hän rakastaa tätä poikaa. Se kuulosti suloiselta ja mieleeni palasi, että kuinka isoilta sellaiset asiat tuntuivat sen ikäisenä. Nyt aikuisena en ehkä vieläkään osaa sanoa, mitä tarkoittaa rakkaus, mutta sen olen oppinut, että sitä ei lausuta kenellekkään turhaan.

Yläaste ikäisenä kaikki seurustelusuhteet tuntuivat isoilta asioilta, oli salaisuuksia joista vain paras kaveri tiesi, oli salaisia ihastumisia, mutta silloin ei sanottu "minä rakastan sinua". En toki yleistä.
   Seurustelusuhteen alkumetreillä ei sanota rakastavansa toista, ensinnäkin siksi, että se voi pelästyttää tunnustuksen kohteen ja voi tulla käsitys jostain vakavemmasta kuin on vielä kyse. Mutta ihana on se tunne, kun huomaa sanovansa toiselle, että "minä rakastan sinua", luonnollisesti ja sitä täysin tarkoittaen.

En tiedä olenko koskaan voinut sanoa rakastavani jotain henkilöä täydellä sydämellä, enkä nyt tarkoita rakkautta vanhempiin tai lemmikkiin. Se on tuntunut niin suurelta asialta, ettei sitä tahtoisi lausua turhaan. Nyt voin sanoa tietäväni, millaista se on. Kun aamulla ensimmäisenä toivoo, että heräisi toisen vierestä, ja illalla viimeisenä ajattelee häntä. Kun tapahtuu jotain merkittävää, haluaa ensimmäisenä kertoa hänelle ja miettii, mitä hän sanoisi jos olisi paikalla. Olen kokenut kylmiä väreitä kun toinen koskettaa, hymyilen kuin idiootti yksinäni kun ajattelen häntä ja saatan itkeä illalla, jos on ikävä. Ikävä on sanana pieni, mutta sen merkitys on valtavan suuri. Ja ikävää olen kokenut, ikävöin kuollutta isääni, ikävöin minulle tärkeitä ihmisiä, joita en näe lähes ikinä, kuten siskojani, ja nyt asuessani täällä kaukana kotoa, ikävöin ystäviäni, äitiäni ja poikaystävääni. Mutta sitä on rakastaminen, ajattelemista, välittämistä ja ikävää.

Kuitenkin nyt on viimeinen iltani Jokioisilla, ja huomisen työpäivän jälkeen suuntaan kotiin. Niin monta kertaa kotoa käydessäni katsoin lähtiessäni kyyneleet silmissä taakseni, enkä olisi halunnut lähteä. Ja huomenna lähtiessäni täältä katson taakseni kyyneleitä silmissäni. Lähteminen ei ole helppoa ikinä, mutta olen äärimmäisen iloinen, että sain asua täällä kaksi kuukautta ja on kiva kuitenkin päästä kotiin.
Kävin tänään parturissakin, ja nyt on uusi tukka perjantain päättäjäisiä varten, huomenna on nimittäin viimeinen päiväni opiskelijana!! :)

rv 20+1 ♥