Olin yllättävän rauhallinen aamun, kun valmistauduimme kotona, ajoimme kirkolle ja tervehdimme sukulaisia. Hysteerisyys purkautui vasta kun astuin paikkaan, josta saan aina kylmiä väreitä - hautausmaalle. Kirkossa vanhin lapsenlapsen lapsi lauloi ystäviensä kanssa "Suojelusenkelin" jolloin vasta itku tulikin.
Muistotilaisuuteen päästyämme olo oli rauhallinen, kaikki oli nyt ohi, ei enää hautajaisjärjestelyjä ja koko homma oli saatettu loppuun.
Onneksi perjantaina äitini tuli miesystävänsä ja hyvän ystäväni kanssa tänne Jokioisille, niin perjantai meni ihan rennoissa merkeissä. Lauantaina ennen hautajaisia myös Samu tuli tuekseni, ja lähti vasta tänään pois.
Sitten iloisempiin asioihin :) Masuasukki on keksinyt, että yöllä kuuluu valvoa! Päivällä ei mitään liikettä, mutta kun pääsen illalla paikalleni makaamaan niin ipana alkaa pomppimaan. Ihana tunne, mutta ei malta nukkua kun jää kuulostelemaan seuraavaa liikettä. Viikkoja on huomenna 19+0. Tasan kahden viikon päästä ultrassa kuulen, että tuleeko ostoslistalle vaaleanpunaista vai vaaleansinistä ;) Paitsi että olen vannonut, että minun lapseni ei pukeudu pelkkään pinkkiin tai pelkkään siniseen, mutta olen varma että jos kyseessä on tyttö, niin viimeistään mami, eli minun äitini, pitää huolen siitä että vaaleanpunaisia mekkoja riittää.
Nyt iltavuoron jälkeen vaan löhöilyä, huomenna saatan kummitytön kouluun aamulla, mutta sitten saan nukkua vaikka koko päivän kun menen vasta yöksi töihin. :)
ps. Mun mielestä mun maha on iso jo nyt niin mitä se onkaan loppupuolella sitten...? :D tai, ehkä mä olen tottunut sellaiseen laihaan malliin itsestäni, niin näyttää mun mielestä heti isolta.
Hyviä öitä toivottelee Memmi ja pieni potkuttelija.
.jpg) |
| Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt. Ainakin voin sanoo et olen elänyt. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti