Nothing's gonna change my love for you

"Kun ihminen rakastaa, se antaa toiselle vallan ittensä ja onnensa yli."

Kuulin yhden 11-vuotiaan tytön kertovan kaverilleen, kuinka eräs poika ei välitä hänestä, vaikka hän rakastaa tätä poikaa. Se kuulosti suloiselta ja mieleeni palasi, että kuinka isoilta sellaiset asiat tuntuivat sen ikäisenä. Nyt aikuisena en ehkä vieläkään osaa sanoa, mitä tarkoittaa rakkaus, mutta sen olen oppinut, että sitä ei lausuta kenellekkään turhaan.

Yläaste ikäisenä kaikki seurustelusuhteet tuntuivat isoilta asioilta, oli salaisuuksia joista vain paras kaveri tiesi, oli salaisia ihastumisia, mutta silloin ei sanottu "minä rakastan sinua". En toki yleistä.
   Seurustelusuhteen alkumetreillä ei sanota rakastavansa toista, ensinnäkin siksi, että se voi pelästyttää tunnustuksen kohteen ja voi tulla käsitys jostain vakavemmasta kuin on vielä kyse. Mutta ihana on se tunne, kun huomaa sanovansa toiselle, että "minä rakastan sinua", luonnollisesti ja sitä täysin tarkoittaen.

En tiedä olenko koskaan voinut sanoa rakastavani jotain henkilöä täydellä sydämellä, enkä nyt tarkoita rakkautta vanhempiin tai lemmikkiin. Se on tuntunut niin suurelta asialta, ettei sitä tahtoisi lausua turhaan. Nyt voin sanoa tietäväni, millaista se on. Kun aamulla ensimmäisenä toivoo, että heräisi toisen vierestä, ja illalla viimeisenä ajattelee häntä. Kun tapahtuu jotain merkittävää, haluaa ensimmäisenä kertoa hänelle ja miettii, mitä hän sanoisi jos olisi paikalla. Olen kokenut kylmiä väreitä kun toinen koskettaa, hymyilen kuin idiootti yksinäni kun ajattelen häntä ja saatan itkeä illalla, jos on ikävä. Ikävä on sanana pieni, mutta sen merkitys on valtavan suuri. Ja ikävää olen kokenut, ikävöin kuollutta isääni, ikävöin minulle tärkeitä ihmisiä, joita en näe lähes ikinä, kuten siskojani, ja nyt asuessani täällä kaukana kotoa, ikävöin ystäviäni, äitiäni ja poikaystävääni. Mutta sitä on rakastaminen, ajattelemista, välittämistä ja ikävää.

Kuitenkin nyt on viimeinen iltani Jokioisilla, ja huomisen työpäivän jälkeen suuntaan kotiin. Niin monta kertaa kotoa käydessäni katsoin lähtiessäni kyyneleet silmissä taakseni, enkä olisi halunnut lähteä. Ja huomenna lähtiessäni täältä katson taakseni kyyneleitä silmissäni. Lähteminen ei ole helppoa ikinä, mutta olen äärimmäisen iloinen, että sain asua täällä kaksi kuukautta ja on kiva kuitenkin päästä kotiin.
Kävin tänään parturissakin, ja nyt on uusi tukka perjantain päättäjäisiä varten, huomenna on nimittäin viimeinen päiväni opiskelijana!! :)

rv 20+1 ♥

Sua kosketa ei tuuli myrskyinen, mä palelen jo illassa kesäisen.

Hurraa, enää viisi yötä ja sitten muutan takaisin kotikaupunkiini! Eli työjutut täällä Forssassa loppuvat, ja sitten lähden kotiin suunnittelemaan muuttoa uuteen asuntoon, vaikka koko kesäkuu onkin aikaa.. Poikaystäväni on varmasti onnellinen mun neuroottisuudesta kaikkien tavaroiden pakkaamisessa ja järjestelyssä :D

Ja sitten on ultraa ja neuvolaa ja tiedän että kun kuulen tuleeko tyttö vai poika niin kaikkea pientä tulee ostettua, vaikkei ehkä tarvitsisikaan : )

Viikolla meni unirytmit vähän sekasin valvoessa, mutta ne olikin viimeiset yövuorot tuossa työpaikassa. Tänään on ollut vapaapäivä, ja tämmöne löhöily on tylsää.. Olen koko päivän kattonu Klikkaa mua-sarjaa, ja grillasin itseäni maha pystyssä terassilla :) nyt vielä iltateet terassilla ja nukkumaan, kolme jaksoa jää katsomatta mutta ehtii ne myöhemminkin. 

Jäin miettimään kaikkea tarpeellista ja "tarpeetonta", eli mitä kaikkea pääsee shoppailemaan ennen vauvan tuloa, tai itseasiassa kahden vauvan, sillä meille tulee myös koiranpentu syksyllä. Lista on pitkä, mutta esimerkiksi vauvalakanat on jo hoidossa ;) Hihii, ei tosin mun toimesta vaan yli-innokkaan sukulaisen ♥

Koiraidea tuntuu vähän tyhmältä samaan saumaan vauvan kanssa, mutta saavat kasvaa yhdessä ja tottuvat heti toisiinsa, ei tule mitään mustasukkaisuusjuttuja :) Koiran voisi ottaa myöhemminkin, mutta se sattuu syntymään ja olemaan luovutusiässä juuri silloin ja olen sanonut varmaan kaksi vuotta sitten että haluan varata ensimmäísestä pentueesta vauvelin. Mutta ihanaa ♥

Nyt tuumasta toimeen ja teekuppi käteen! Öitä!

"Unholaan jäävät elämämme tärkeät päivät,

tiemme kun kapenee,

ja on jäljellä vain muistoista häivät.

Auta ja ohjaa mua hiljaa eteenpäin kulkemaan,

tukea, turvaa, rakkauttasi

jos saan pyytää sua antamaan.

Jaksathan rinnallani vieläkin silloin,

kun sanani raskaat painavat mieltäsi illoin.

Merkitystä maailmassa on enää vain tällä hetkellä,

kiitos siis,

kun kuljit kanssani tällä retkellä."

Hymyilet tai itket, kuinka vaan, ole hetki niinkuin huomista ei olisikaan.

Viikonlopusta ja arkeen paluusta selvitty, vaikka viikonloppuun mahtui naurun lisäksi paljon kyyneleitä. Lauantaina oli mammani hautajaiset, kaunis tilaisuus vain läheisimpien läsnäollessa. Paikalla oli mamman sisar, lapset, lapsenlapset ja yksi lapsenlapsen lapsi sekä muutama ystävä. Muut nuorinta sukupolvea edustavat ovat liian pieniä vielä.
Olin yllättävän rauhallinen aamun, kun valmistauduimme kotona, ajoimme kirkolle ja tervehdimme sukulaisia. Hysteerisyys purkautui vasta kun astuin paikkaan, josta saan aina kylmiä väreitä - hautausmaalle. Kirkossa vanhin lapsenlapsen lapsi lauloi ystäviensä kanssa "Suojelusenkelin" jolloin vasta itku tulikin.
Muistotilaisuuteen päästyämme olo oli rauhallinen, kaikki oli nyt ohi, ei enää hautajaisjärjestelyjä ja koko homma oli saatettu loppuun.

Onneksi perjantaina äitini tuli miesystävänsä ja hyvän ystäväni kanssa tänne Jokioisille, niin perjantai meni ihan rennoissa merkeissä. Lauantaina ennen hautajaisia myös Samu tuli tuekseni, ja lähti vasta tänään pois.

Sitten iloisempiin asioihin :) Masuasukki on keksinyt, että yöllä kuuluu valvoa! Päivällä ei mitään liikettä, mutta kun pääsen illalla paikalleni makaamaan niin ipana alkaa pomppimaan. Ihana tunne, mutta ei malta nukkua kun jää kuulostelemaan seuraavaa liikettä. Viikkoja on huomenna 19+0. Tasan kahden viikon päästä ultrassa kuulen, että tuleeko ostoslistalle vaaleanpunaista vai vaaleansinistä ;) Paitsi että olen vannonut, että minun lapseni ei pukeudu pelkkään pinkkiin tai pelkkään siniseen, mutta olen varma että jos kyseessä on tyttö, niin viimeistään mami, eli minun äitini, pitää huolen siitä että vaaleanpunaisia mekkoja riittää.

Nyt iltavuoron jälkeen vaan löhöilyä, huomenna saatan kummitytön kouluun aamulla, mutta sitten saan nukkua vaikka koko päivän kun menen vasta yöksi töihin. :)

ps. Mun mielestä mun maha on iso jo nyt niin mitä se onkaan loppupuolella sitten...? :D tai, ehkä mä olen tottunut sellaiseen laihaan malliin itsestäni, niin näyttää mun mielestä heti isolta.

Hyviä öitä toivottelee Memmi ja pieni potkuttelija.

Tääl eletään vaan kerran, mä elän nyt.
Ainakin voin sanoo et olen elänyt.