Hän kulkee hymynsä kanssa, hän on niin täynnä elämää

Päikkäreiltä herätty :)

Nytpä tämä meidän ipana onkin alkanut nukkumaan oikein urakalla.. Ainahan hän hyvin on nukkunu, mutta joinaki aamuina musta tuntuu että hän on alkanut talviunille, kun mies on töissä ja Dee nukkuu niin täällä saattaa aika käydä pitkäksi yksinään... Muutamana yönä on mennyt 10-12 tuntia kevyesti, esim sunnuntaina 22-10, ruokailu, 10:30-13...  Ja nukkuu jopa päiväunia hyvin! Viikonloppuisin toi on ihan kiva juttu, mies on kuitenkin yökahteen töissä ja viikonloppuisin hän saa hoitaa ipanan kun arkisin se on aikalailla mun yksinoikeus, saadaan sitten molemmat nukkua :) Kyllähän mä saisin nytkin nukkua mutta.....

Viime perjantaina ipana kääntyi masulta selälleen itse, luulin vahingoksi ja pyöräytin takas mahalleen. Muutaman toiston jälkeen hän näytti hyvin loukkaantuneelta kun kovan ähinän seurauksena pääsee ympäri ja sitten tyhmä äiti taas kiepauttaa ympäri :D oli pakko uskoa, ettei se ollut vahinko.

Tänne on luvattu musta joulu, blaah. Viimeisetkin jouluihmisen rippeet kuolee kun kattoo ulos. Ei olla moneen päivään edes kärrytelty, kun ikinä ei tiedä mitä milloinkin tulee alas, melkein joka päivä jotain.. Yhdet tai kahdet päikkärit rääpäle saa nukkua vaunuissa parvekkeella. Ja nyt olen oppinut että suojaisissa vaunuissa hän ei tosiaan tarvitse sisävaatteiden lisäksi välihaalaria ja toppahaalaria ja makuupussia, vaan tosiaan pelkkä välikausihaalari riittää makuupussin kanssa :)

Niin häntä hymyilytti heti herättyään.. Kuolakalle ♥

Käytiin myllyssä "jouluostoksilla" maanantaina.. Sain ostettua S:lle lahjan, ja D:lle tarttui mukaan jumpsuit, kolme bodya, yksi tämän vuoden malliston body-housut-setti (nyt meillä on ne kaikki mitkä pojalle menee!), kahdet puolipotkarit, sukkahousut, kaksi tuttipulloa, neljä pullotuttia (isojen poikien tuttia, 2kk+), kaksi tuttia ja tulevaisuutta varten vellitutteja. Itselleni ostin yhden paidan. Siinä meidän jouluostokset.

Niin ja ystävän tulevalle vauvalle tuliaisia, mä menin iha pois ittestäni kun sain valita tyttöjen vaatteita!

Eilen tuli täyteen kaksi kuukautta tuon rääpäleen elämää ♥ Neuvolassa mitat oli 59cm ja 5900g, kolmen viikon aikana pituutta tullut 3cm ja painoa 765g :) Hän vain hymyilee ja nauraa, hän on niin täynnä elämää ♥

Ihana seurata kun toinen oppii uutta koko ajan, nyrkit maistuu hyvältä ja taputtaminen on hassu juttu.

Kun nostaa hänet ihan lähelle toisen kasvoja ja läpsyttää pikkuisella kätösellä poskeen, se saa suorastaan kiljahtelemaan riemusta!

Askeleitas seuraamaan toivon pienen enkelin.

Kulkuas se suojaisi siivin valkoisin.

Varjelisi vaaroilta, elon myrskytuulilta.

Turvaa toisi pimeyteen, ilon antais sydämeen.

♥

Body: Babyboom
Housut: Name it "farkku"leggingsit
Sukat h&m

Äiti älä pelkää, kyllä pidän itsestä huolen

Millainen on hyvä äiti?

Mielestäni kuka tahansa voi olla hyvä äiti.

Jokainen äiti joka laittaa oman lapsensa kaiken muun edelle, on hyvä äiti.

Ja jokainen, ketä haluaa ajatella myös itseään ja joskus laittaa itsensä etusijalle.

"Hyvä äiti"-käsitteen jokainen näkee omalla tavallaan. 15-vuotiaana teininä pidin omaa äitiäni hyvänä äitinä, kun hän hyväksyi tupakanpolttoni. Tai ei hän sitä koskaan ole hyväksynyt, mutta ei marmattanut asiasta, koska itsekin polttaa niin on huono moralisoida. Se oli teinin näkemys.
Nyt tajuan myös sen, että koko lapsuuteni ajan kaverini ovat aina olleet tervetulleita meille, aina on ollut ruoka pöydässä ja koti siistinä. Olen kulkenut siisteissä vaatteissa ja tuntenut itseni rakastetuksi.
Ja asia, jota ei voi ymmärtää ennen kuin itsellä on lapsia, on se valtava huoli. Huoli siitä, miksei vauva nuku tai miksi se nukkuu niin kauan, onko hän saanut tarpeeksi ruokaa, miksi hän itkee, huono omatunto kun haluaa antaa aikaa itselleen ja lasta hoitaa joku muu. Itse ainakin podin huonoa omatuntoa, kun menen äitini synttäreille ja mieheni äiti tulee hoitamaan vauvaa. Kunnes puhuin mummin kanssa puhelimessa kun kysyin häntä hoitajaksi, en ole kuullut niin innokasta ja onnellista ihmistä, hän tietää että luotan häneen.

Äitini sairastui syöpään ollessani 5-vuotias. Hän silti kaikkien hoitojen ohella jaksoi käydä kanssani kaupan lastenpäivillä ja leikkipuistoissa ja leikkiä kanssani. Olen ainoa lapsi, joten olen saanut lähes kaiken mitä olen halunnut. Mutta en ole paljoa pyytänyt. Ala-asteella iltarukouksiini sisältyi, että Jumala antaisi äidin parantua. Ja niin antoikin. Iltarukoukset jäivät pois kasvaessani ja isäni kuoltua oli minunkin pakko alkaa aikuistua. Olin 12-vuotias, eihän ketään odottanut minulta sitä. Mutta osasin hoitaa laskujen maksamisen, kaupassa käymisen, ruoanlaiton ja siivoamisen niinkuin aikuinen ainakin. Näin, ettei äiti jaksa ja halusin olla avuksi. Olin helppo lapsi ja teini, mutta niinhän se on, että se mitä ei tiedä, ei voi satuttaa. Jos äiti tietäisi monen monet kommellukset yläasteikäisenä ja ammattikouluaikana, niin hän voisi luulla epäonnistuneensa äitinä. Näin ei kuitenkaan ole, teini-ikäinen etsii itseään ja kokeilee uusia asioita. Itselläni on niin vähän aikaa lapsuudestani, että luulen ymmärtäväni sitä ajatusmaailmaa aika hyvin oman poikani kasvaessa.

Itse tunnen olevani hyvä äiti kun saan lapseni rauhoittumaan, saadessani hänet hymyilemään ja kun hän nukahtaa syliini. Tänään hän itki sängyssä eikä olisi halunnut nukahtaa, menin pinnasängyn viereen ja pidin häntä kädestä kiinni. Hän puristi tiukasti sormeani ja veti käteni ihan lähelle kasvojaan. Ja nukahti. Voi sitä rakkauden määrää! ♥

Jokaisen lapsuuteen kuuluu "äiti on tyhmä"-vaihe, jo uhmaikäisenä ja myöhemmin teininä. Äidit eivät ole tyhmiä, he tietävät että liian pitkä hiljaisuus tarkoittaa että lapsi tekee jotain luvatonta, ja näkevät koska lapsi valehtelee. Itse yritin 14-vuotiaana selittää, että perjantai-iltana menen ystäväni luokse tekemään kouluesitelmää. Selitin varmasti 5 minuuttia että mistä esitelmä kertoo, kunnes äitini totesi "Voisit keksiä jotain parempaa, mihin sä oikeesti menet?" ja kerroin totuuden, että ystäväni synttäreille. Hän varmasti arvasi että bileet eivät ole aivan alkoholittomat, mutta luotti minuun ja päästi menemään. Enkä ole hänen luottamukselleen tuottanut pettymystä.

Hän on antanut minun juoda saunaoluen alaikäisenä, ja antanut aina tavata kavereita. Hän on lähtenyt ystävän luokse illaksi, että saisin kavereiden kanssa pitää leffaillan rauhassa. Hän tietää että olen ollut humalassa alaikäisenä, mutta ei koskaan ole juomia minulle ostanut. Hän tiesi että yläasteella poltin tupakkaa, mutta ei ostanut sitä minulle. Jos olen tehnyt tyhmästi, olen saanut siitä palautetta ja hyvästä käytöksestä kehuja. Mielestäni nuokin ovat hyvän äidin ominaisuuksia, ja se, että molemminpuolinen luottamus on olemassa. Minut on kasvatettu hyvin vapaasti, rajoja ei juurikaan ole ollut. Olen osannut tehdä järkeviä valintoja ja olen kasvanut tunnolliseksi aikuiseksi. Itse varmastikkin annan enemmän rajoitteita omille lapsilleni, mutta rajat ovat rakkautta, sen ymmärtää vasta aikuisena.

En ole enää pelkkä tytär, vaan nyt olen myös äiti. Olen kantanut 9 kuukautta sisälläni rakasta lastani, synnyttänyt hänet ja joka päivä tunnen suurta rakkautta ja huolta pikkuasioistakin. Kun poikani kasvaa, toivon olevani hyvä äiti. Tiedän millaista on olla teini, ja kuinka pienet asiat tuntuvat valtavan suurilta. Olen kuitenkin itse kaikista teinikokeiluista huolimatta suorittanut tunnollisesti ja kunnolla yläasteen ja valmistunut hyvillä papereilla lähihoitajaksi. Toivon että pojastani tulee järkevä nuori, ja meillä olisi luottamukselliset välit.

Minulla on ollut hyvä ja rakastava äiti, ja nyt hän on hyvä ja rakastava isovanhempi. Huomenna järjestän hänelle yllätyssynttärit ystäviensä kanssa, ensi viikon sunnuntaina hän täyttää 60-vuotta ♥ Nyt aikuisena voin vain kiittää äitiä lapsuudestani ♥

Äitini ja poikani ♥

Olipa kerran eräs tavallinen äiti, joka oli hulluna lapsiinsa. Saman äidin samat lapset tekivät hänet säännöllisesti hulluksi.

Oli tavallinen äiti, joka uupui vauvansa itkuun. Äiti, joka silmäpussiensa laaksoista kirosi tehtyjä lapsiaan. Ja jonka silmissä kiilsivät syyllisyyden kuumat kyyneleet.

Oli tavallinen äiti, joka odotti eteisessä yöjuoksuilla huitelevaa humalaista teiniään. Kotiin tullessa komensi ja tuomitsi, vaikka sydän huokaisi syvään helpotuksesta.Oli tavallinen äiti, joka teki tavanomaisia lihapullia. Ei luomua, ei läheltä, eikä erityisen hienolla rasvahappokoostumuksella. Ja aivan tavalliset mukulat söivät niitä suut suppuralla, ketsupilla koristellen.

Oli tavallinen äiti, joka kuuli moitetta äitiydestään sieltä täältä epävarmuuttaan ruokkimaan. Se sama äiti viilteli itse terävästi sanojensa piikeillä toisia tavallisia äitejä.

Oli tavallinen äiti, joka halusi toisinaan töihin ja sitten toinen, joka pysyi pitkään kotona. Kumpainenkin äitiydessään yhtä lailla vajaita ja täysiä.

Oli tavallinen äiti, jonka piti tarjota lapselleen turvaa, mutta olikin itse kahdesta turvattomampi. Vaan niin viisas, että haki itselleen apua, jottei veisi turvattomuuttaan sukupolvesta seuraavaan.

Oli tavallinen äiti, joka piinallisesti suoritti äitiyttään. Jokaisen täydellisesti hallitun osa-alueen myötä hän astui askeleen kauemmaksi tärkeimmästä.

Oli tavallinen äiti, joka tunsi pistoja sydämessään aina omalla ajallaan. Vaikka hyvin tiesi isän hoitavan lapsia yhtä tavallisen hienosti kuin itsekin.

Oli tavallinen äiti, joka päivän päätteeksi tulistui primitiiviseen raivoon. Huusi kurkku suorana pennuilleen, ettei täällä saa huutaa. Ja oli niin tavallisen surkea esimerkki lapsilleen.

Oli tavallinen äiti, joka katsoi lapsenlastaan oman lapsensa suloisessa sylissä. Joka kuin vahingossa lipsautteli tietävämpiä ohjeitaan, vaikka tunsi omansa osaavan paremmin.

Oli tavallinen äiti, joka niin kovin kaipasi puolisoaan. Vaan ei osannut enää rakastaa kiukun, väsymyksen, kurahousujen ja tiskirättien takaa.

Oli tavallinen äiti, joka tavallisen tasaisesti huokaili valtaisan vastuunsa ja äärettömän rakkautensa äärellä.

Oli tuiki tavallinen äiti, joka usein mietti, oliko riittävästi äiti. Vaikka oli vain aivan tavallinen äiti, ei mitenkään erinomaisen erityinen, ja juuri siksi täydesti inhimillinen ja ainutlaatuinen!!

Sä maailmaani katsot, kummallista niin, ihmeitäsi etsien sä törmäät valheisiin

Takana stressaava, kallis, vähäuninen ja kiireinen viikko. Ristiäisiä vietettiin sunnuntaina, ja sitä edeltävät päivät menivät turhan nopeasti. Unet jäivät lyhyiksi mulla stressaamisen ja miehellä töiden vuoksi. Äitini totesi, että sellaista se lapsiperheen arki on. On varmaan joillakin, mutta täällä kyllä lapsi nukkuu koko yön, mutta äiti valvoo kun stressaa kaikkea mahdollista. Ja koko ajan sellainen olo, että jotain olen unohtanut.

♥

Maanantaina tuli postissa GTA V joka tilattiin edellisellä viikolla. Sitä tietysti piti kokeilla ja päivä menikin aikalailla pelatessa. Kauppareissulla käytiin ja tarjoustalossa, ostin vaikka ja mitä askartelujuttuja että tänä vuonna aion olla reipas ja askarrella joulukortit itse. Illalla ystävä kahvilla. Leikin baaben kanssa taputapu-leikkiä. Rääpäleellä oli niin hauskaa, että yritti nauraa ääneen ♥

Tiistaina olisin alkanut valmistelemaan sunnuntaita jos olisin tajunnut, mutta otinpa rennosti vain senkin päivän, gta:ta pelailtiin ja ipana oli oikein valtavan hyväntuulinen koko päivän.

Keskiviikkona nämä kaksi älypäätä, minä ja mieheni keksimme että lähdetään Ikeaan kun hän pääsee töistä. Veimme baaben nonnalle ja lähdimme ostamaan joulujuttuja kotiin. Rahaa kyllä saimme kulumaan, mutta ensimmäistäkään jouluun liittyvää asiaa (jos kynttilöitä ei lasketa) ei tarttunut mukaan. S halusi mennä Gigantti Megastoreen katsomaan uutta puhelinta. Puhelinhyllyt hän selasi läpi ja mä kuolasin pinkkiä moccamasteria, mutta ei löytynyt puhelinta enkä saanut pinkkiä kahvinkeitintä, vaan ostettiin uusi pesukone. Se saapuu tämän viikon torstaina :) Muutaman tunnin yöunet takana.

Torstaina nonna tuli hoitamaan baabea aamulla kun mulla oli jälkitarkastus. S pääsikin töistä sopivasti ja lääkärin jälkeen mentiin FotoMikaan tilaamaan joulukortteja baaben kuvilla, kun mun sisäinen askartelijani menehtyi ristiäiskutsujen askartelun aikana. Käytiin myös Tiimarin loppuunmyynnissä kurkkaamassa, mutta eipä sieltä ihmeempiä enää löydy. Aloin olla jo hermostunut sunnuntaista ja taas muutaman tunnin yöunien jälkeen tuntui hyvin mahdottomalta saada aikaiseksi hienoa juhlaa.

Perjantaina heräsin aamulla lämmittämään pullon baabelle, herätin S:n syöttämään ja itse hilluin hetken pystyssä ja painuin takaisin peiton alle. Heräsin mummin soittoon klo 13:45. Nyt on ainakin nukuttu kunnolla! Mentiin mummille saunomaan päivällä, ja illalla baaben kaksi tulevaa kummia tulivat kanssani askartelemaan paperitähtiä ristiäisiin. Tosin Semi sai askarreltua 5 tähteä, minä yhden ja puolikkaan ja Julia pelasi 8 tuntia gta:ta. Pelattiin kyllä kaikki, ja S tuli töistä kahden aikaan yöllä niin toi meille heseateriat. Julia ja Semi lähtivät kotiin klo 4 aamuyöllä! :D

Lauantaina olin lähes hysteerisessä mielentilassa. Muutama tunti unta takana (oma syy...) ja tehtävää vaikka miten! Vietiin baabe taas nonnalle, ja käytiin kultasepänliikkeessä hakemassa mulle korviksia, Kukkapirtissä tilaamassa ristiäisiin kukka-asetelma, Rosamundassa hakemassa voileipäkakut ja täytekakku, vietiin ne mummille ja mentiin Itäpoijuun ruokaostoksille, käytiin Siwassa ja Tarjoustalossa ja haettiin heseltä ruuat, syötiin mummin luona, keräiltiin kaikki tavarat ja haettiin baabe, ajettiin kotiin ja S lähti töihin. Baabe kävi kylvyssä ja meni nukkumaan, samoin minä.


Sunnuntaina oli itse ristiäiset! Aamulla pomppasin pystyyn ja jätin miehet nukkumaan vierekkäin. Käytyäni suihkussa ja kuivattuani hiukset herätin S:n myös suihkuun ja valmistelemaan. Nonna ja pappa tulivat 9 jälkeen meille hoitamaan baabea, ja me lähdimme juhlapaikalle. Kattaukset, pöytäjärjestykset, koristelut ja tarjoiltavat check, ja 11:30 menin kotiin päästämään hoitajamme valmistautumaan. Itse sain vaihdettua vaatteet ja meikattua ja baaben kanssa katseltiin ruokaohjelmia kunnes S tuli klo 13 hakemaan meitä. Ulkovaatteet niskaan ja hysteerinen äiti kertasi että kaikki on mukana. Klo 14 alkoi juhla ja sitten kaikki menikin hyvin ja nopeasti, niinkuin olettaa saattoi. Baabe oli kivan rauhallinen, paitsi kyllästyi papin monotoniseen ääneen ja hiukan kitisi, mutta rauhoittui puristamaan sylikummia sormesta ja imemään tuttia. Toimituksen jälkeen hän oli uupunut ja nukkui tyytyväisenä sitterissä.

Daniel ♥

Nimeksi tuli Daniel Aimo Severi ♥
Daniel oli mielestämme kiva nimi, ja sillä ei ole erityistä merkitystä miksi olisimme valinneet juuri sen. Aimo on edesmenneen isäni nimi, ja Severi on Samun toinen nimi.

 En tule vielä pitkään aikaan oppimaan nimeä Daniel, vaan kutsun varmasti baabeksi, kuten odotusaikana ja ennen nimenantoa :) ja niin tekee moni muukin :)

Meidän perhe ♥

Uupunut Daniel haukottelee kummitädin sylissä ♥